Huvittunutta ihmettelyä

Sähköpostiarkistoani lukemalla saan hyvin muistikuvaa työni eri vuosien tapahtumista ja aiheista.

1) Koska suhde jokaiseen omaan pomooni Humakissa (2005-2014) on ollut hyvä, niin olemme käyneet jatkuvaa tiedonvaihtoa kentältä ja toimialalta 2006-; samoin ministeriön nuorisoyksikön pomojen ja joidenkin muiden henkilöiden kanssa kauteen 2011-2012 asti.

2) Hämmentävä määrä pelkkiin Humakin hallintoon ja työni nimissä järjestettäviin tilaisuuksiin liittyvää viestirumbaa; lisäksi kaikki matkojeni tapaamisista ja erillisluennoista sopimiset, logistiikka, majoitukset yms. ovat vieneet välillä kolmanneksen työajasta – tai olisivat vieneet lukemattomia työpäiviä jos en olisi tehnyt niitä myös omalla ajallani.

3) Vuosi 2006 oli vielä lähes tavanomaista projektitutkimusta, tosin siitäkin syksyn seminaarikiertue vei suuren osan. Vuonna 2007 valtioneuvoston Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman parissa työskentelyn myötä ja jälkeen olin jatkuvasti yhteydessä ministeriöön ja yleensä valtioneuvostotason yhteyksissä käytiin myös luottamuksellista tiedonvaihtoa, jota ei sopinut avata työnantajallekaan. Samoin on ollut monien muiden kumppanitahojen ja tietenkin kenttäyhteyksien luottamuksellisuuden kanssa.

4) Syksyksi 2009 tuotettiin taas työläs seminaarisarja pääkumppaneina valtion aluehallinnot ja oppilaitokset ja mukana kumppaneina myös hiippakuntia, sekä järjestöjä. Tuon jälkeen työni priorisointiyrityksiä ja enemmän Humakin toiveiden mukaisesti monissa sen yhteyksissä ja toivotusti kampusluennointeja syksyt 2010 ja 2011. Edelleen pidin pyydetysti myös alustuksia muissa tilaisuuksissa. Ja kasvava määrä viestintää kentältä, jota aloin sen helpottamiseksi siirtää sosiaaliseen mediaan. Vuonna 2012 monet luennot korvattiin verkkoseminaarilla.

5) Sitten pari vuotta paljon sairastelujaksoja ja yritin tehdä edes jotain niinä pätkinä kuin mahdollista, mutta silloinkin noita juoksevia asioita koko ajan jonossa. Ja ministeriöstä viestiä että minun ei pitäisi tehdä enää mitään mikä oli muodostunut työnkuvaani. Mahdoton yhtälö olisi tuossa ollut paneutua kokonaan massiivisen aineiston avaamiseen.

6) Nyt olen iloisesti syrjässä ja nautin siitä. Pelkästään sähköpostia järjestämällä ja lueskelemalla muodostuu kuitenkin kiinnostava näkymä vuosien toimintaani, eri yhteyksiin, työn sisällöllisen painottumisen jaksoihin, kumppanuuksiin, sekä tietojen kokoamiseen, käsittelyyn ja jakamiseen.

7) Se tässä jo naurattaa, että ministeriö kokonaan hylkäsi paitsi minut asiantuntijana myös massiivisen informaatiomäärän. Ja todennäköisesti rahoittaa muita tutkijoita – ja on jo rahoittanutkin – jotka kokoavat samoja tietoja jotka minulla jo on. Samalla osa heistä tiedustelee minulta näkemyksiä ja opiskelijat pyytävät kommentteja, kuten vuosien ajan on ollut tapana.

8) Jollain tavalla minun täytyy välillä onnistua vetäytymään irti näistä yhteyksistä – ei vain ollakseni työttömänä vaan myös löytääkseni mahdollisuuksia työn jatkamiseen. Koko aineiston läpikäyminenkin edellyttäisi sitä, ettei tulisi muita työtehtäviä. Mutta kuka siitä maksaisi palkkaa?

9) Pitäisi löytää rahoittaja, joka maksaisi vain siitä, että luen ja avaan aineistojani sekä jaan tietojani verkossa – sehän tavoittaa alan ihmisiä ja lisäksi muitakin paremmin kuin tutkijan kirja muutaman vuoden välein. Vaikka joku ministeriöstä todellisuuden ulkopuolelta sanoikin, ettei somessa kenenkään tarvitse olla.

Mainokset

Vauhtia ja vilskettä pääkaupunkiseudulla

Nuorten reviireillä kaupallisissa ympäristöissä

Eilen tiistaina oli projektimatkamme ensimmäinen toimintapäivä. Aamulla ensimmäisenä lähdimme tapaamaan Securitaksen Aria. Puhuimme tulevista koulutuksista, kehittämispäivästä ja muista projektin asioista. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan Espoon etsiviin. Heidän toimistonsa sijaitsikin sopivasti kauppakeskus Espoontorin yläpuolella. Pauliina ja Mikko kertoivat Nuorten reviireillä -projektin alusta, ja esittelivät Nuorten Palvelu ry:tä yleisemmin. Tavoitteena oli saada solmittua jonkinlaista yhteistyökuvioita. Etsivillä olikin suuri kiinnostus kauppakeskusten ja maahanmuuttajanuorten suuntaan. Itselle näistä tapaamisista oli paljon hyötyä, sain ensinnäkin selvemmän kuvan projektista ja yhteistyökuvioista. Lisäksi sain selville sen, että vaikka monet tahot työskentelisivät saman asian puolesta, yhteistyö ei ole itsestään selvää, eikä varsinkaan helppoa.

Iltapäiväksi suunnistimme kauppakeskus Isoon Omenaan, tarkemmin sanottuna Omenan kirjaston Starttis- nimiseen nuorten tilaan. Nuoret olivat itse saaneet olla osana tilan uudistusta, ja tila olikin muuttunut mustavalkoisesta ahtaasta tilasta, erittäin värikkääksi ja viihtyisäksi. Tilassa meillä oli ideapaja, jossa nuoret, arkkitehdit ja Cityconin väki pääsivät yhdessä suunnittelemaan nuorille kohtauspaikkaa.

Isoon Omenaan on rakenteilla suuri laajennus, jossa kauppakeskuksen koko…

View original post 168 more words

Hämeenlinnan työmuotopäivästä, Pietari Brahesta ja hankkeen etenemisestä.

NUPS tauko.

Hämeenlinnan nuorisotyöntekijät juhlistivat kaupungin 376-vuotispäivää pohtimalla työmuotoja sekä niiden sisältämiä menetelmiä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä Pietari Brahe tuumaisi nähdessään perustamansa kaupungin nuorisotyöntekijöiden innon ja pohdinnan työnsä tavoitteista sekä asemasta yhteiskunnassa?

Brahe oli Hämeenlinnan perustaessaan ensimmäisellä komennuksellaan kenraalikuvernöörin virassa. Komennus ei ollut hänelle mieluinen ja hän kaipasi takaisin Ruotsiin jonka valtapelistä hänet pullautettiin ”sivuun”. Tämä ei estänyt Pietaria tarttumasta tehokkaasti toimeen ja edistämästä ruotsalaistyylisen yhteiskunnan kehittymistä, hän näki Suomen vauraana alueena jonka kansa oli sivistymätöntä ja laiskanpuoleista. Hallintoa tehostaakseen hän supisti läänien kokoa sekä kehitti postilaitoksen toimintaa. Kuvernöörikaudellaan hän ehti perustamaan myös Savonlinnan ja Hämeenlinnan kaupungit. Tästä syystä Hämeenlinnasta tuli Suomen ensimmäinen sisämaan kaupunki vuoden 1639 alkupuolella.

Väestön sivistymättömyyttä vastaan hän taisteli perustamalla lukuisia opinahjoja ja tukemalla tieteen tekemistä, tavoitteenaan hänellä oli luoda tehokas ja koulutettu virkamieskoneisto, joka voisi kehittää Suomea ja tehostaisi hallinnon toimintaa ja vaikutusta. Pietari palasi kolmen vuoden kuluttua Ruotsiin, mutta toivoi kylväneensä muutoksen ja edistyksen siemenet kesyttämättömänä…

View original post 231 more words

Nuorisotyökuvan heikkous, tiedon ja viestinnän heikkous

Nuorisotyöstä ei ole kunnollista yhdisteltyä, päivittyvää ja kasautuvaa perustietopohjaa, eikä nuorisotyön tutkimusta ole edes olemassa sitä mahdollistavana organisoituna toimintakokonaisuutena ja tiedon tieteellisenä jatkumona. Olen kirjoittanut ja puhunut tästä vuosien varrella toistuvaksi mutta saamatta mielekästä vastakaikua.

Peruskuvaukseni vuodelta 2011 johdattelee aiheeseen, mutta ensimmäisen kerran yritin tolkuttaa sitä Nuorisotutkimusseurassa jo 1999-2000 ja sain osakseni lähinnä hämmentynyttä tai närkästynyttä hiljaisuutta. Nykyinen pätevienkään tutkijoiden pieni henkilöpanostus Nuorisotutkimusverkostossa ei voi korjata asiaa. Minun ja Tommi Hoikkalan keskustelu aiheesta (2014) on Kari Keurun editoimana osin viihdyttävääkin seurattavaa.

Vuonna 2011 OKM Nuorisoyksikkö esitti minun työni nimeämistä Nuorisotyön Valtakunnallisten palvelu ja kehittämiskeskusten joukkoon – voitteko kuvitella? Se oli hämmentävää, kun eivät silti luvanneet panostusta edes yhteen avustajaan. Itse ehdotin tutkijoiden verkoston kokoamista valmisteluun ja toteutukseen, mutta sekään ei taaskaan saanut vastakaikua eikä mikään muu taho – edes rahoittaja itse – halunnut asiaa tosissaan valmistella, joten kieltäydyin ehdotuksesta.

Minä aloin yksikertaisesti jo hautautua työmäärän alle ja korjauksena ongelmaan rahoitukseni sitten 2014 lopetettiinkin kokonaan. Olisiko ollut kunniakkaampaa tukehtua töihin nimettynä yksin alan Palvelu- ja kehittämiskeskukseksi? Sain kuitenkin vuosina 2011-2012 koottua vuoropuheluun joitakin alan tutkijoita ja tältä pohjalta onnistuimme luotsaamaan ja yhden ansiokkaan Ville Pöysän opiskelijatyön (2013) kotimaisesta nuorisotyön tutkimuksesta. Mutta siihen se sitten jäikin…

Toinen keskeinen asia on nuorisotyötä koskevan viestinnän kehittäminen sitä koskevien käsitysten ja realistisen imagon parantamiseksi. Tämänkin toistuvaan ehdottamiseen olen vastaukseksi saanut hiljaisuutta tai toteamuksen että sitä on tarpeeksi – tämän oletuksen jokainen sekä nuorisotyön että viestinnän aiheet hyvin tunteva tietää vääräksi. Jotkut vain ovat tämän todellisuuden ulkopuolella.

Kolmas keskeinen asia jota tuskin kukaan on voinut olla huomaamatta, on verkon ja sosiaalisen median merkityksen kasvu. Sillä ei ole väliä pitääkö siitä tosiasiasta vai ei. Tästäkin aiheesta sain 2-3 vuotta sitten tietää joidenkin piruilleen siitä, ”maksetaanko Petrille palkkaa somessa kirjoittelusta?” – no ilmeisesti ei haluttu maksaa. Nykyiseen tyyliin juuri ne, jotka itse eivät näitä medioita käytä, voivat mielestään muille kertoa miten niihin tulisi suhtautua. ”Sulje se Facebook ja lopeta se kentän kanssa seurustelu” sanottiin minulle rahoittajan taholta. Kun tehtäväni on vuosia ollut juuri alan toimijoiden kuuntelu ja yhteys heihin.

Asia nyt vain on näin: Kaikkien lasten ja nuorten sekä heidän asioidensakin parissa toimivien tulee kyetä sosiaalisen median käyttöön.

Erityisesti minua hämmentää se, ettei verkon käyttö alan viestinnässä vieläkään ole kovin yleistä alalla, vaikka se tavoittaisi suorayhteyksinä ja tallenteina monin verroin paremmin – ja ennen kaikkea alan tilaisuuksien järjestäminen muuttuisi kerta heitolla tuottavammaksi. Kuitenkin valtion rahoittamissa hankkeissa esimerkiksi verkkotuotoksia ei ole yleensä kirjattu julkaisutuloksiksi, jolleivat ne ole hankesuunnitelman päätavoite. Esimerkiksi Nuori 2013 suurtilaisuuden sisältöjä on edelleen nähtävillä verkossa, mutta useimmista tällaista dokumentaatiota ei ole.

En minä nuorisotyöstä eroon pääse,

enkä yritäkään, vaikka ministeriöstä työurani haluttiin katkaista. Viestejä tulee jatkuvasti kun yhteysverkosto on laaja, toisaalta joudun viikoittain kieltäytymään kutsuista: monet alalla ovat tottuneet siihen, että ministeriön rahoituksella kierrän vuosittain vaihtamassa ajatuksia ja päivittämässä tietoja, joita voin sitten jakaa eri yhteyksissäni ja luennoillani, viime vuodet yhä enemmän aikaa ja rahaa säästäen verkossa.

Pyyntöjä alustuksiin tai kommentointiin paikan päällä ja etänä tulee, mutta vain harvoilla olisi tällä alalla mahdollisuus maksaa ainakaan sellaisia palkkioita, joilla tienaisi normaalisti. Ja työttömyyspäivärahan kanssa yhteensovittaminen on oma yhtälönsä. Ammattimainen toiminta ilman kunnon toimeentuloakin voi evätä päivärahan. Mutta ei kuitenkaan esimerkiksi pienimuotoinen ja satunnainen verkkokirjoittelu toistaiseksi, sanottiin TE-palveluista.

Mitä sitten nuorisotyöstä tänne kirjoittaisin? Sen osalta keskeisenä kiintopisteenä säilyy blogisivustoksi Humakin toimesta uudistuva NAM-verkkosivusto. Taustaa tarjoavat verkkokanava Kommentin osiot Nuorisotyö 2010-luvun Suomessa ja Nuorisotyön rakenteellisten haasteiden puntarointi. Tänne varmaankin päivitän tiiviitä huomioita tai ajatuksiani ja muistikuviani paitsi nuorisotyöstä myös muista aiheista.

Nuorisotyössä Suomessa ajankohtaisimpia asioita ovat Nuorisolain uudistusprosessi ja samaan aikaan käynnistyvä nuorisotoimialaan sidotun hallituskautisen Nuorisopolitiikan kehittämisohjelman laadinta. Nyt aiheista vastaavan ministerin äskettäin esittämät kannat olivat varsin realistisia, toisaalta sellaisia että niistä on helppo kenen tahansa olla samaa mieltä – siis eivät vielä vahvoja painotuksia.

Oma näkemykseni on että nuorisotyön osaamisprofiilia tulisi säädöksillä ja viestinnällä vahvistaa ja kehittämistoimia synkronoida lisää valtakunnallisesti mutta käytäntölähtöisesti. On esiarvoisen tärkeää että kaikki alan päätoimijat huomioidaan ja niitä yhdistävä nuorisotyön ominaislaatu tuodaan esille. Nuorten osallisuus, laaja-alainen Nuorisopolitiikka ja monialainen toiminta samoin kuin erikseen linjatut koulutus- ja työvoimapoliittiset (Nuorisotakuu ym.) hankkeet tulee määrittää nuorisotyöstä erillisinä siten, että nuorisotyö on vain yksi monista toimijoista niiden toteuttamisessa. Tätäkin helpottamaan tarvitaan nuorisotyön ydintehtävää selkiyttävää yhdistävää kuvaa.