Huvittunutta ihmettelyä

Sähköpostiarkistoani lukemalla saan hyvin muistikuvaa työni eri vuosien tapahtumista ja aiheista.

1) Koska suhde jokaiseen omaan pomooni Humakissa (2005-2014) on ollut hyvä, niin olemme käyneet jatkuvaa tiedonvaihtoa kentältä ja toimialalta 2006-; samoin ministeriön nuorisoyksikön pomojen ja joidenkin muiden henkilöiden kanssa kauteen 2011-2012 asti.

2) Hämmentävä määrä pelkkiin Humakin hallintoon ja työni nimissä järjestettäviin tilaisuuksiin liittyvää viestirumbaa; lisäksi kaikki matkojeni tapaamisista ja erillisluennoista sopimiset, logistiikka, majoitukset yms. ovat vieneet välillä kolmanneksen työajasta – tai olisivat vieneet lukemattomia työpäiviä jos en olisi tehnyt niitä myös omalla ajallani.

3) Vuosi 2006 oli vielä lähes tavanomaista projektitutkimusta, tosin siitäkin syksyn seminaarikiertue vei suuren osan. Vuonna 2007 valtioneuvoston Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman parissa työskentelyn myötä ja jälkeen olin jatkuvasti yhteydessä ministeriöön ja yleensä valtioneuvostotason yhteyksissä käytiin myös luottamuksellista tiedonvaihtoa, jota ei sopinut avata työnantajallekaan. Samoin on ollut monien muiden kumppanitahojen ja tietenkin kenttäyhteyksien luottamuksellisuuden kanssa.

4) Syksyksi 2009 tuotettiin taas työläs seminaarisarja pääkumppaneina valtion aluehallinnot ja oppilaitokset ja mukana kumppaneina myös hiippakuntia, sekä järjestöjä. Tuon jälkeen työni priorisointiyrityksiä ja enemmän Humakin toiveiden mukaisesti monissa sen yhteyksissä ja toivotusti kampusluennointeja syksyt 2010 ja 2011. Edelleen pidin pyydetysti myös alustuksia muissa tilaisuuksissa. Ja kasvava määrä viestintää kentältä, jota aloin sen helpottamiseksi siirtää sosiaaliseen mediaan. Vuonna 2012 monet luennot korvattiin verkkoseminaarilla.

5) Sitten pari vuotta paljon sairastelujaksoja ja yritin tehdä edes jotain niinä pätkinä kuin mahdollista, mutta silloinkin noita juoksevia asioita koko ajan jonossa. Ja ministeriöstä viestiä että minun ei pitäisi tehdä enää mitään mikä oli muodostunut työnkuvaani. Mahdoton yhtälö olisi tuossa ollut paneutua kokonaan massiivisen aineiston avaamiseen.

6) Nyt olen iloisesti syrjässä ja nautin siitä. Pelkästään sähköpostia järjestämällä ja lueskelemalla muodostuu kuitenkin kiinnostava näkymä vuosien toimintaani, eri yhteyksiin, työn sisällöllisen painottumisen jaksoihin, kumppanuuksiin, sekä tietojen kokoamiseen, käsittelyyn ja jakamiseen.

7) Se tässä jo naurattaa, että ministeriö kokonaan hylkäsi paitsi minut asiantuntijana myös massiivisen informaatiomäärän. Ja todennäköisesti rahoittaa muita tutkijoita – ja on jo rahoittanutkin – jotka kokoavat samoja tietoja jotka minulla jo on. Samalla osa heistä tiedustelee minulta näkemyksiä ja opiskelijat pyytävät kommentteja, kuten vuosien ajan on ollut tapana.

8) Jollain tavalla minun täytyy välillä onnistua vetäytymään irti näistä yhteyksistä – ei vain ollakseni työttömänä vaan myös löytääkseni mahdollisuuksia työn jatkamiseen. Koko aineiston läpikäyminenkin edellyttäisi sitä, ettei tulisi muita työtehtäviä. Mutta kuka siitä maksaisi palkkaa?

9) Pitäisi löytää rahoittaja, joka maksaisi vain siitä, että luen ja avaan aineistojani sekä jaan tietojani verkossa – sehän tavoittaa alan ihmisiä ja lisäksi muitakin paremmin kuin tutkijan kirja muutaman vuoden välein. Vaikka joku ministeriöstä todellisuuden ulkopuolelta sanoikin, ettei somessa kenenkään tarvitse olla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s