Nuorisolain uudistaminen?

Nuorisolain uudistamiseen on haettu näkökulmia sen asiantuntijoilta. Tässä tiiviit huomioni äskettäin Kommentti -verkkokanavalla julkaistuihin teksteihin. 

Kari Paakkunainen peräänkuuluttaa nuorisolain ja politiikan avaamista toisaalta globaaleihin ja eurooppalaisiin yhteyksiin, toisaalta nuorten elämän(politiikan) ja ”syrjien” valtaistamiseen, sekä niiden todellista (ei vain muodollista ja näennäistä) poliittista peilausta vaalikausittain. Hänen otsikointinsa ”nuoriso(puite)lakiin?” viittaa suoraan keskeiseen epävarmuustekijään lain säätämisessä.

Anne Puuronen avaa aina keskustelua herättävän ikämäärittelyn vyyhtiä nuorisolain kannalta. Vaikka alan toimijoita on paljon painottumassa myös eri tavoin ikäryhmittäin, hän kysyy oikeutetusti pelkistäen: Kummasta päästä nuoruutta uudistuva nuorisolaki ottaa koppia? Tällä hetkellä retorisesti ja käytännössä painottuvat koulutus- ja työvoimapoliittiset monialaiset toimet sekä korjaava näkökulma nuorten aikuisten parissa. Toisaalta nuorisotyö on olemuksellisesti monialaista ja kiinnittyy yhtä lailla painotettuun mantraan ehkäisevästä työstä perheiden, lasten ja nuorten parissa. Palvelurakenteen uudistaminen oikeasti nuoria palvelevaksi on se suuri tavoite, johon myös Nuorisolaki tulisi suhteuttaa.

Päivi Harinen kirjoittaa valtakunnallisesta näkökulmasta, joka tarkoittaa lukemattomien pienten kuntien, harvaan asuttujen alueiden ja pitkien etäisyyksien huomiointia. Onko Nuorisolaki ideaalimalli kaupunkeihin ja keskustaajamiin, joiden ulkopuolella pääosa Suomesta kuitenkin on? Nuorisolaki puitteistaa nuorten oikeuksia, mutta vastuun niistä siirtäminen paikallisille päättäjille on riski – tätä tukevat myös minun havaintoni lukemattomista kunnista. Lain arvojen (kuten yhdenvertaisuus, elämän ja ympäristön kunnioittaminen) toteutumista yleisesti ei ole varmistettu. Suuressa osassa maata nuorten oikeudet kiinnittyvät paitsi liikkumismahdollisuuksiin, myös perheisiin ja lähiyhteisöihin, eri tavoin kuin kaupungeissa. Nuorisotyö ei ole mitä tahansa toimintaa, vaan nuorten kasvatuksellista ohjausta, joka ei sivusta katsoen avaudu kaikille, mutta jonka tulisi toteutua kaikkialla missä nuorisotyötä ja -toimintaa lain merkityksessä tehdään.

Omassa kirjoituksessani painotan nuorisotyön parempaa identifioimista sen käytännöstä käsin ja välttäen perinteinen sekaannus sen ja nuorisopolitiikan välillä. Tarkastelen lyhyesti lain rakennetta sen esittämän nuorisotyön sisällön ja määritelmän kautta. Nuorisolaki tulisi sitoa muihin nuorten elämää ja palveluja koskeviin säädöksiin. Lisää taustatietoja laista ja nuorisotyöstä on Nam-sivuston Nuorisotyö -perustiedoissa sekä sen tuoreimmissa blogeissani näkemyksiäni lain uudistamiseen.

Jouni Erolan pohdinnat konkretisoivat omia lakitekstiä koskevia kommenttejani. Toistaiseksi lakia koskevat keskustelut ovat avanneet paljon kysymyksiä, joihin vastaukset riippuvat siitä, mihin suuntaan lakivalmistelu etenee. Nuorisotyö toimii usein erilaisissa rajapinnoissa. Miten yhdistää säädösten ja sääntelyn rakenne siten, että laki aidosti palvelee nuoria ja nuorille tarjottavien palvelujen järjestämistä, sekä siten, että nuorisotyön ominaislaatua ja arvo saa tuen tässä kokonaisuudessa? Jounin pohdinnat ovat kiinnostava nuorisotoimen johtajan näkymä kuntaliitosten kautta uudistuneeseen kaupunkiin, jota koskevat myös Päivi Harisen kuvaukset sen reuna-alueilta.

Marjo Kolehmaisen teksti on hyvä kuvaus nuorisotyön osaamisesta kouluympäristössä (vrt. edellä Erolan mietteet nuorisotyön roolista nuorten elämän ja eri palvelujen seassa ja rajapinnoissa, sekä minun kommenttini siitä, että nuorisotyö on nähtävä osaamisena eri konteksteissa ja niiden soveltajana). Marjon tosi-esimerkissä nuorisonohjaaja on elämäntapaopettaja, jonka tehtävänä on koulussa antaa nuorille tukea ja keinoja arjen hallintaan. Menetelmiä ovat ryhmäohjaus, yksilöohjaus ja olennaisena osana on myös läsnäolo nuorten ja koulun aikuisten keskuudessa. Nuorisolaissa tulisi säätää nuorisotyön tehtävästä koulussa.

Anu Gretchelin tekstin taustaelementteinä ovat lapsi- ja nuorisopolitiikka sekä sen ”konkretisointi” hallitusohjelmassa, uudistuvat kunta- ja liikuntasäädökset, sekä nuorten osallisuus- ja vaikuttamismahdollisuudet – joita on toitotettu kaikkialla, mutta jotka eivät toteudu tarkoitetulla tavalla edes nuorille itselleen suunnattujen palvelujen arvioinnissa. Virallisessa retoriikassa tarkoitus on turvata lasten ja nuorten tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajantoimintaan toteuttamalla nuorisopalveluja lähipalveluina, kiinnittämällä huomiota harrastusten saatavuuteen sekä lasten ja nuorten oman että kansalaisjärjestöjen toiminnan mahdollistumiseen. ”Lähipalvelut” on kuitenkin merkitykseltään vaihteleva käsite, kun se kaupungissa ymmärretään satojen metrien tai muutaman kilometrin säteellä, tai ajallisesti julkisen liikenteen myötä kohtuullisella tavoittavuusajalla, mutta monilla alueilla Suomessa julkinen liikenne on riittämätön, etäisyydet pitkiä ja koulupäivä kyyteineen voi kestää enemmän kuin kellon ympäri. Edellytykset palvelujen saatavuuteen nuorille ovat monin paikoin olemattomat eikä niiden käyttäjiä edes kuulla. Tässä melkoinen haaste idealistisille linjauksille: nuorten ja palvelujen kohtauttaminen edellyttää eri hallintokuntien eri tavoin sykronoituja toimenpiteitä eri puolilla maata. Tätä merkittävää ongelmaa ei nähdä, jollei sitä osata katsoa nuorten näkökulmasta.

Marjo Tammisto kirjoittaa nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen opettajana nuorisolain käsittelyn ja käsittämisen vaikeuksista. ”Miten voi ottaa kantaa, jos ei tajua, mihin pitäisi ottaa kantaa?” Tämä resonoi hyvin omiin kokemuksiini opiskelijoiden parissa. Heitä tulee loistavia kysymyksiä ja kommentteja lukemattomiin oleellisiin asioihin, mutta ei juuri ymmärrystä ja kiinnostusta poliitikkojen ja virkamiesten leipomiin lakiteksteihin. Hyvin realistista tämä mielestäni on. Toisaalta olen omilla luennoillani lukemattomia kertoja eritellyt nuorisotyön ja politiikan sisällöt ja selittänyt niiden historiallista taustaa, ja se on yleensä ymmärrettykin; toisaalta olemme yhdessä törmänneet lain käytännön toteuttamisen vaikeuteen, alueellisen eriarvoisuuteen, ja käteen on lähes aina jäänyt kysymys, miten nämä aidot kysymykset ja ehdotukset tavoittaisivat päättäjät ja valtion virkamiehet? Kyynisyys koettelee minua… Marjo Tammisto kuitenkin heittää myös erittäin kiinnostavan idean: voisiko nuorisolain muotoilla siten, että se olisi helpommin muutettavissa muuttuvassa ajassa, kykenevä nopeaan reagointiin kuten nuorisotyökin parhaimmillaan? Omasta mielestäni se olisi mahdollista – lain velvoitetta vesittämättä – jos ydinasiaksi lakiin luotaisiin nuorisotyön ja toiminnan ydintehtävien ja -osaamisen kuvaus yhteydessä nuorten oikeuksiin.

Kirjoitussarjan lopuksi Heli Mäki tuo koulunuorisotyön havaintojen kautta esille yleisemminkin nuorisotyön merkitystä jäsentäviä aiheita: viihtyvyys, osallisuus, vuorovaikutus ja yhteistyökumppanit. Tässä minua alkoi hymyilyttää: kouluissa tulisi siis selvästi kehittää niitä toiminnan piirteitä, jotka ovat nuorisotyössä tavanomaisia. Toisaalta kuitenkin nuorisotyötä tai ainakin sen rahoitusta voi olla vaikea perustella sillä, että tarkoituksena on nuorten viihtyminen – aina pitäisi olla ongelma edes potentiaalisena uhkakuvana. Mutta Heli Mäen teksti on myös kehityskertomus siitä, kuinka nuorisotyön tunnettuus ja arvostus kouluorganisaatiossa kehittyi myönteisesti ja se onkin sen pääsisältö: näistä näkymistä voisi hyvin pohtia nuorisotyön perustoiminnan ja -osaamisen profilointia, joille on yleisempääkin tarvetta.

Kaiken kaikkiaan nuorisolain uudistamisen nimissä on saatu kohtuullisesti ja tarjolla paljon kommentteja. Tähän mennessä kommentointi on kuitenkin voinut koskea vain jo olemassa olevaa lakia ja sen toteutusta. Tällöin herää myös loputtomasti kysymyksiä ja vatvontaa, eikä varsinainen uuden lain kommentointi ole mahdollista, ennen kuin lain valmistelijat julkaisevat sen ensimmäisen edes alustavan pohjaluonnoksen kommentoitavaksi. Sitä odotellessa: kiinnostavaa nuorisotyövuotta 2015!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s