Perusnuorisotyöstä 1999

Seuraavassa osa Allianssin kehittämisjaostolle ja joillekin yhteystahoille lähettämästäni sähköpostista.  Aiheena oli – kuinkas ollakaan – nuorisotyön määrittely ja kysymys ”perusnuorisotyöstä”. Jälkimmäistä termiä jotkut kiritisoivat ja kyseenalaistivat sanomalla että se ei ole ymmärrettävä ja että minä olen sitä työntämässä esille – tosi asiassa olin kohdannut sen monen nuorisotyöntekijän viesteissä ja puheissa ja minulle se oli tuolloin työkäsite selvästi hahmottamista ja huomiointia vaativalle asialle. Kirjeessäni on monta sivua nuorisotyön määrittelyä koskevia huomioita, mutta tässä siis vain tuo loppuosuus. Samaan aikaan oli kysymys myös siitä, että näytti olevan hyvin vaikeaa perustella sitä, miksi nuorisotyötä itsessään alana edes tulisi tutkia enemmän riippumatta kaikista muista nuorin liittyvistä yhteiskunnallisista aiheista…

 

”11. Perusnuorisotyöstä

En ota kantaa siihen, onko ”perusnuorisotyö” mielekäs sana tai kannattaisiko sitä ja sen käyttöä mielestäni viljellä ja vakinaistaa. Yritän vain kuvata miksi ja missä merkityksessä olen itse sitä käyttänyt. Olen joissain yhteyksissä käyttänyt myös ilmaisua ”avoin perusnuorisotyö” tai vain ”avoin nuorisotyö”.

Nuorisotyö on yhteiskunnallinen instituutio, organisaatioiden välisiä suhteita ja niiden sisäisiä suhteita, sekä sosiaalista ihmisyhteisöjen ja ihmisten välistä vuorovaikutusta (Nieminen). Nuorisotyö on eräs sosialisaa¬tiotehtävää toteuttava järjestelmä ja toimintakäytäntö, mutta moniarvoinen sellainen. Nuorisotyön koulutuksen kautta nuorisotyön voi määritellä sosiaalipedagogiikaksi. Monia muita määritelmiä on myös.

Määritelmillä yritetään saada otetta johonkin todelliseen, eikä se koskaan onnistu täydellisesti; on tärkeää olla tietoinen siitä millaisia painotuk¬sia tavoitellaan ja kuvataan käytettäessä tiettyjä sanoja. Sanoilla yritetään ilmaista sitä ajatussisältöä, käsitettä, joka sanojan mielessä viittaa johonkin todellisuuden ilmiöön. Me voimme havaita todellisuutta ja sanoja mutta emme käsitteitä. Sanalla ”perusnuorisotyö” olen yrittänyt tavoittaa käsitettä, joka viittaa tiettyyn todellisuuden ilmiökenttään. Sana voisi olla yhtä hyvin jokin muu sana.

Sanan perusnuorisotyö käyttö liitty viime vuoden tehtäviini kerätä nuoriso¬työtä yleisesti puolustavia argumentteja. Eräs osapyrkimys oli kiinnittää huomiota nuorisotyön yhteiskunnalliseen rahoitukseen. Jos käytetään vain yhtä sanaa ”nuorisotyö” ja tarkoitetaan sillä kaikkea mitä sillä voidaan tarkoittaa, ei nuorisotyön rahoitus suomessa ole vähentynyt, vaan lisääntynyt: erilaisten projektirahoitusten ja esim. nuorten työllistämistoimien rahoitus on moninkertainen suhteessa nuorisotyön veikkausrahoitukseen, joka on vähentynyt. Ilman ajatusta järjestöjen ja kuntien ”perusnuorisotyöstä” on vaikea puolustaa joidenkin nuorisotyön tehtävien oikeutusta.

Mielestäni nuorten työllistämistoimet ovat työllistämispolitiikkaa ja sikäli elinolopolitiikkaa ja sikäli nuorisotyön yleisen, yhteiskunnallisen tason toimintaa, nuorisotyöinstituution, nuorisotyön edustamien arvojen, pyrkimysten ja toimintatapojen, ”nuorisotyön eetoksen” vaikutusta yhteiskunnassa. Esimerkkinä toimivat työllistämistoimet ovat myös jo olemassa olevien ongelmien ratkaisuyrityksiä. Tällainen ongelmapainotteisuus (samoin kuin erityisnuorisotyössä) on perusteltavissa juuri ongelman olemassaolon ja siihen puuttumisen, sen ratkaisuyrityksen kautta. Samassa yhteydessä projektiajattelu on yleistynyt ja voidaan ainakin kuvitella kehityskulku, jossa kaikki projekteellistetaan periodiajatteluksi, jolloin pitemmän aikavälin jatkuvuusnäkökulma heikkenee.

On vaikea perustella toimintaa ja työtä, jonka ei voi nähdä kohdistuvan projektiivisesti jonkin ongelman hoitamiseen. Tällöin puhutaan toiminnasta, jonka perustelua rakennetaan arvojen ja inhimillisten merkitysten kautta. Tällaisten arvojen ja merkitysten painottaminen on tärkeää kulttuurissamme, jonka tehokkuus- ja hyödyntämismentaliteetti on ylikorostuessaan elämänvas¬taista. Arvot ja merkitykset ovat siihen verrattuna elämämme perustaa. Mutta niiden perustelu vallitsevassa mentaliteetissa on tuskallisen vaikeaa. Jos ajattelen periodisesti hyödyntämis- ja tehokkuusmentaliteetil¬la, voin aivan loogisesti kieltää arvot, jotka liittyvät oman terveyteni, muiden ihmisten, tulevien sukupolvien ja luonnon huomioonottamiseen. Minua on syytä muistuttaa siitä, että on olemassa jotain perustavampaa, joka liittyy ihmisten elämän sisältöön ja jatkuvuuteen. Mutta kapeammasta näkökulmastani voin aina sanoa, että en näe sen merkitystä, että sitä ei mielestäni kyetä perustelemaan.

Perusnuorisotyö on yhtä kuin sitä nuorisotyötä, jonka perustelu on vaikeaa, tai: niitä nuorisotyön arvo- ja merkityssisältöjä, jotka eivät helposti taivu tulos- ja tehokkuusajattelun kielelle.

Perusnuorisotyö on nuorisotyötä sillä perustasolla, jossa työntekijällä on välitön kontakti nuoriin ja heidän toimintaansa.

Perusnuorisotyö toteutuu nuorten vapaa-ajalla nuorten vapaaehtoisuuden ja heidän tarpeisiinsa vastaamispyrkimyksen kautta.

Perusnuorisotyössä ei painotu projekti- ja periodiajattelu, vaan toiminnan jatkuvuusperusta ja sen ylläpito.

Perusnuorisotyö ei painotu ongelmien (esim. työttömyys, asosiaalisuus, syrjäytyminen, päihteiden käyttö, rikokset jne.) ratkaisupyrkimykseen, vaan (oletettujen) ongelmien (oletettuun) ennaltaehkäisyyn, välttämiseen ja niille vaihtoehtoisten toimintojen tarjontaan.

Perunuorisotyö voidaan ainakin osittain ymmärtää yhteiskunnallisena peruspalveluna.

Voidaan olettaa (toivoa?) että jokin todellinen ilmiökokonaisuus (jota tässä nimitetään perusnuorisotyöksi) ylläpitää ja uusintaa koko nuorisotyökentän jatkuvuutta ja yhteisiä piirteitä sen moninaisuuden ja muuttuvuuden taustana. Tällöin se on ammattieetosta, nuorisotyökulttuuria ja arvoja ja merkityksiä ylläpitävä ja välittävä traditio. Onko tällaista ja mitä se on tai voisi olla, on tutkimushaaste.

Koko tässä hemmetin hommassa (omissa taustasuunnitelmissani) on kysymys eräänlaisesta nuorisotyön ammattifilosofian rakennuksesta, nuorisotyöeetoksen kiteytyksestä ja kuvauksesta. Siinä on kaksi perusongelmaa. Kiteytys ei saa olla staattinen rakennelma, teoreettinen linnoitus, vaan sen on säilyttävä avoimena ja joustavana, aikaa seuraavana ja aikaan kiinnittyvänä. Toiseksi, se ei saa olla käytännöstä irrallaan leijuvaa teoriaa, vaan sen tulisi kiinnittyä vuoropuheluun nuorisotyön alalla, työn käytäntöön ja niin sanottuun merkitystematiikan jalkautumiseen.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Perusnuorisotyöstä 1999

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s