Earth Hour 2015

  

Mainokset

Nuorisotyön yhteiskunnallinen perustelu – perustekstini johtopäätökset 1997 (Allianssille)

Esitän ensin joukon nuorisotyötä aatteellisesti perustelevia argumentteja sekä yhteenvedon tämän selvityksen sisällön keskeisistä teeseistä. Tämän jälkeen tarkastelen selvityksen lähtökohtana esittämiäni argumentteja esille tulleen tematiikan valossa.

NUORISOTYÖTÄ PUOLUSTAVIA ARGUMENTTEJA

Yleiset argumentit

Naturalistinen
Nuoruus on universaali, luonnollinen ja inhimillinen ilmiökokonaisuus, jonka merkitys kytkeytyy tulevaisuuteen ja yhteisön jatkuvuuteen. Nuorisotyön naturalistinen perusta on huolenpidossa, kasvatuksessa, opettamisessa, sosiaalistamisessa, ohjaamisessa, tukemisessa ja vaatimuksissa, jotka edesauttavat kasvavan sukupolven edustajien sopeutumista ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Tällaisena toimintana nuorisotyö edustaa huolenpitoa yksilöistä, yhteisyydestä, yhteisöstä ja näiden tulevaisuudesta.

Moraalinen
Nuorisotyöhön liittyy pyrkimys auttaa vähempiosaisia tai muuten yhteiskunnassa avuntarpeessa olevia.

Elämänfilosofis-eettinen
Nykyaikana tulevaisuus ja mielekäs inhimillinen elämä, yhteiskunnan kehitys, kulttuurivaikutteet sekä globaalit ja ekologiset haasteet muodostavat kasvavan ongelmakentän, joka koskettaa erityisesti nuorta sukupolvea. Tämä edellyttää elämänfilosofisesti ja eettisesti kestävien arvojen ja ratkaisumallien kehittymistä yhteiskunnassa.

Humanistinen
Traditionaalisten kasvuyhteisöjen puuttuessa ajatus yleissivistyksestä itsekasvatuksellisena ja maailmankuvaa rakentavana on perusteltu, mutta sen toteuttaminen muodollisen koulutuksen kautta on nykytilanteessa vaikeaa; erityisesti ne, jotka siitä eniten hyötyisivät, ovat todennäköisesti torjuvimpia institutionaalisen kasvatuksen suhteen. Nuorisotyön eri muodot mahdollistavat rakentavien mallien kehittelyn mm. vaihtoehtoisille kasvua ja sivistystä tukeville oppimistavoille.

Yhteiskuntafilosofiset argumentit

Suora valta-argumentti – hyöty ihmisistä
Nuorisotyö on osa yksilöitä yhteiskuntaan sopeuttavaa valtaa. Nykytilanteessa yksilöllistymisen ja osallistumattomuuden sekä syrjäytymisen kasvu on riski yhteiskunnalle. Nuorisotyö toimii osaltaan nuoria yhteiskuntaan integroivasti.

Taloudellinen – ennaltaehkäisy, säästö
Nuorisotyön ennaltaehkäisevän ja korvaavana sosiaali- ja kasvatustyönä tulee monin tavoin ajateltuna yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin sen ohittaminen ja pitkälle aikavälille kasaantuvat kustannukset, jotka aiheutuvat mm. kasvavista sosiaalisista ja elämänhallinnallisista ongelmista.

Valtiollis-poliittinen – nuoret tulevaisuuden tekijöinä & kansallinen imago
Nuoret ovat tulevaisuuden sukupolvi. Panostaminen nuorten elämään on panostamista tulevaisuuteen ja yhteiskunnan jatkuvuuteen. Kansallisesti tämä merkitsee myös sen osoittamista ulkomaailmalle, että kansakunnalla on oma tulevaisuus, tai että se ylimalkaan rakentaa tulevaisuutta ja pyrkii turvaamaan jäsentensä elinoloja.

Yhteiskuntamoraalinen – kansalaisista huolehtiminen, sosiaalivaltio-ajatus
Yhteiskunnan perustehtävä on toimia sen jäsenien eduksi. Yhteiskunta on olemassa ainoastaan tai ainakin ensisijaisesti yhteiskunnassa eläviä ihmisiä varten. siksi yhteiskunnan tulee kaikin tavoin auttaa ja tukea jäseniään, erityisesti nuorta ikäluokkaa, jonka mahdollisuuksiin sekä ongelmat että tarjotut valmiudet vaikuttavat selvimmin. Yhteiskunnan on tuettava erityisesti kaikkia niitä jäseniään, joilla on elämässään vaikeuksia ja ongelmia.

Poliittinen ja demokraattinen – eturyhmän asioiden ajaminen
Yhteiskunnassa vallitsevat ja tai siinä tunnustetut demokraattiset ja liberaalit arvot ovat keskeisiä ja merkitykseltään tärkeitä kaikkien, erityisesti nuoren sukupolven kannalta. Siksi nuoriso tarvitsee kansalaisorganisaation, jolla on poliittista voimaa valtiollisen instituution keskellä. Nuorisotyö on nuorten oikeutettujen etujen ajamista sekä poliittista vaikuttamista yhteiskuntaan nuorten ja heidän tulevaisuutensa ehdoilla.

Kansalaisyhteiskunta-argumentti – yhteiskunta ihmisten palveluksessa tai vaihtokauppa-ajatus
Yhteiskunta muodostuu ihmisistä, valtio on vain abstrakti järjestelmä, jonka tulisi palvella kansalaisyhteiskuntaa, mutta se ei siihen kykene. Ihmisten on rakennettava omaa kansalaisyhteiskuntaansa omista elämäntilanteesta nousevista lähtökohdistaan ja pyrkimyksistään käsin. Nuorisotyö kansalaisorganisatorisena liikkeenä edustaa tätä ajatusta. Kansalaisyhteiskunta voi pyrkiä kokonaisvaltaiseen yhteiskunnan muutokseen tai ”vain” rakentumaan yhteiskuntaa tervehdyttäväksi tunnustetuksi sosiaaliseksi muodostumaksi valtiovallan rinnalle. Voidaan myös ajatella, että kansalaisorganisaatiot rakentuvat tuottamaan yleisiä yhteiskunnallisia, tarpeellisia ja hyödyllisiä palveluja, joita valtio ei kykene tuottamaan, ei ainakaan yhtä tehokkaasti, edullisesti ja joustavasti. Tällöin nuorisotyö edustaisi palvelujärjestelmää, jolta yhteiskunta julkisena instituutiona ostaa kansalaisille ja itselleen palveluja nuorisotyölle kanavoimansa taloudellisen tuen hinnalla.

Kriittinen argumentti – systeemi on ihmisille ”velkaa”
Koska yhteiskuntamme ja kulttuurimme on vinoutunut, se tuottaa ongelmia ja kärsimystä ihmisten elämässä. Tämä on yhteiskuntajärjestelmän ja siinä vallitsevan arvomaailman, toiminta- ja tapakulttuurin syytä. Siksi yhteiskunta on jäsenilleen velkaa vähintäänkin sairautensa aiheuttamien ongelmien hoidon. Näitä ongelmia edustavat nuorten vaikeudet, merkitys- ja arvoperustojen sekä identiteetin kriisit ja yleensä epävarma tulevaisuus. Tästä syystä yhteiskunnan on tuettava voimakkaasti sekä nuoren sukupolven elämää että sen ja yleensä kansalaisorganisaatioiden jopa yhteiskuntaa ja kulttuuria kyseenalaistavaa toimintaa. Koska kaikki on päin helvettiä ja yhteiskunnan syytä, on yhteiskunnan myönnyttävä kaikkiin kansalaisten pyrkimyksiin, joista radikaaleimmat ovat todennäköisesti terveimpiä. Keskeistä on tulevaisuuteen suuntautuva muutoshenkisyys.

Ongelma- ja haastepainotteiset argumentit

Nämä ovat niitä teemoja, joita selvityksessä on yksityiskohtaisesti käsitelty. Mainittakoon yhteiskunnallisesta rakennemuutoksesta, kulttuurisesta elämäntavan muutoksesta ja inhimillisten arvo-, merkitys- ja identiteettiperustojen hajoamisesta johtuvat ongelmat ja haasteet: syrjäytyminen, huono-osaisuus, rikollisuus, moniongelmaisuus, sekä kansainvälistymisen, informaatiokulttuurin, globaalien ja ekologisten ongelmien ratkaisuhaasteet. Nämä ovat sekä yhteiskunnassa, sosiaalisessa ja yksilöllisessä elämässä ilmenevien ongelmien syitä, että ratkaisua vaativia kulttuurisia, yhteiskunnallisia ja elämänfilosofisia haasteita. Kokoavasti ajatellen kysymys on inhimillisen elämäntavan ja arvomaailman haasteesta, joka kurottuu tulevaisuuteen ja kiinnittyy siksi kasvavaan sukupolveen, nuorisoon.

Yhteenveto: teesit

1. Nuoriso ja nuoruus on yleisinhimillinen ilmiö, jos sitä ajatellaan kasvavana sukupolvena, jonka haasteena on sopeutua vallitsevaan elämänjärjestykseen, uusintaa ja muuttaa sitä, sopeutua tulevaisuuteen ja sen kautta edustaa elämänjatkuvuutta.

2. Ihmisenä oleminen on sosiaalista ja yhteisöllistä. Tämän seurauksena ihmisyyteen kuuluu mahdollisuus kehittyä yksilöllisyyttä kokevaksi. Aikaisemmin ihmisen kokemus itsestään ja elämästään on rakentunut yhteisöllisten arvo- ja merkitysperustojen varaan. Säilyttääkseen mielekkään elämänkokemuksen ja voidakseen toimia rakentavasti ihminen tarvitsee tällaisia perustoja. Modernissa maailmassa nämä perustat ovat kuitenkin voimakkaasti muuttuneet ja jopa kokonaan murtuneet. Tämä vaikuttaa ihmisiin ja yhteiskuntaan yleensä, mutta erityisesti nuoriin, joiden identiteetin rakennus jännittyy menneen ja tulevan väliin.

3. Tällä hetkellä esiin tulevat yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja inhimilliset ongelmat ja haasteet ovat monilta osiltaan yhteydessä mainittuun arvo- ja merkitysperustojen murrokseen. Tämä tarkoittaa vakavaa elämän ja yhteiskunnan merkityksen kriisiä ihmisten elämänkokemuksena. Kriisi tulee näkyviin mm. kasvavina sosiaalisina ja elämänhallinnallisina ongelmina. Nämä ongelmat kertovat sellaisten arvo- ja merkitysrakenteiden puutteesta, jonka varaan ajatus kasvavan sukupolven identiteetistä ja tulevaisuudesta rakentuu.

Vastaavien arvojen ja pyrkimysten tarve on nykyään erityisen suuri, koska aikaisemmat identiteettiä tukevat merkitys- ja arvoperustat, ihmisen tarvitsemat yhtenäiset kasvuyhteisöt ja elämän jatkuvuuden ja tulevaisuuden mahdollisuudet ovat epävarmoja: nuoruus uusintaa kulttuurisia arvoja, jotka eivät ole jatkuvuutta tukevia, tai sitten se vieraantuu asemastaan yhteiskunnan uusintajana, mikä taas tarkoittaa sekä yhteiskunnallisia että inhimillisiä ongelmia.

4. Edellä on tullut esille, että arvoiltaan ja pyrkimyksiltään nuorisotyöksi määriteltävää toimintaa on ollut aina ja kaikkialla, missä ihmiset ovat eläneet yhdessä. Tällaista toimintaa on ollut kasvavasta sukupolvesta huolehtiminen ja sellaisten valmiuksien jotka mahdollistavat ihmiselämän jatkuvuuden, yhteisöön ja ympäristöön sopeutumisen tukeminen. Tällainen toiminta on ollut ihmisen elämismaailmaa yhteisölliseen arvo- merkitys- ja identiteettiperustaan yhdistävää. Tämä on nuorisotyön ikään kuin naturalistinen merkitysperusta.

5. Nuorisotyön historia osoittaa, että nuorisotyön eri alueilla ovat vallinneet moninaiset intressit, mutta myös niitä yhdistävä arvojen ja pyrkimysten kenttä, joka mahdollistaa ajatuksen nuorisotyöstä yhteiskunnallisena kokonaisuutena. Nuorisotyö on reagoinut yhteiskunnalliseen tilanteeseen pyrkimällä vastaamaan arvo- ja merkitysperustojen sekä elinolosuhteiden muutoksiin niitä tukevilla tavoilla. Tällöin nuorisotyö on toiminut sekä perinteisiä rakenteita korvaavana että ennakoivasti ennaltaehkäisevänä käytäntönä. Nuorisotyön inhimillinen, eettinen arvomaailma edustaa osaltaan identiteettiä tukevan perustan aineksia ja on sellaisenaan rakentavasti sekä yksilöihin että yhteiskuntaan vaikuttava.

6. Nuorisotyö on yhteiskunnallinen traditio, joka aatteensa ja käytäntönsä kautta on kehittynyt vastaamaan ajankohtaisiin erityisesti nuoria ja yleisesti yhteiskuntaa koskettaviin ongelmiin ja haasteisiin. Siksi nuorisotyöllä on perusteltu asemansa osana yhteiskuntainstituutiota.

7. Tämän hetken keskeiset nuoria koskettavat ongelmat ovat toisaalta koko kulttuurin ja yhteiskunnan arvo- ja merkitysperustan ongelmia, toisaalta näiden perustojen sekä elämäntavan murroksista johtuvia inhimillisiä ongelmia. Nämä ongelmat niihin liittyvine haasteineen tulevat kasvavassa määrin esille nykyaikana ja lähitulevaisuudessa. Tämä vaikuttaa oleellisesti nuoren sukupolven asemaan yhteiskunnassa sekä siinä ilmenevään elämänkokemusta ja tulevaisuutta rakentavaan mentaliteettiin. Yhteiskunnalle ja kulttuurillemme yleensä, sekä nuorelle sukupolvelle erityisesti voidaan määrittää joukko tulevaisuuden kannalta keskeisiä elämän, yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan haasteita.

8. Nuorisotyön nykyinen sisällöllinen tarkastelu osoittaa, että se ilmentää sekä pyrkimystä että kompetenssia vastata tämän kaltaisiin haasteisiin. Nuorisotyö arvomaailmana, toimintatapoina, traditiona ja aikaansa seuraavana käytäntönä on keskeinen yhteiskunnan osa tässä tehtävässä. Nuorisotyö siis näyttää edustavan pyrkimyksiä, joiden mielekkyys esille tulevien ongelmien ja haasteiden valossa on ilmeistä. Myös toimintatavoillaan nuorisotyö sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen nopeammin ja joustavammin kuin yhteiskunta kokonaisuutena.

9. Tässä tilanteessa nuorisotyön haaste on lujittaa omaa rooliaan yhteiskunnassa, suhteessa sen ongelmiin ja haasteisiin. Samalla nuorisotyön integroitu arvomaailma voisi tarjota ajankohtaisesti mielekkäitä malleja ja virikkeitä yhteiskuntafilosofiseen ja elämänfilosofiseen keskusteluun. Tämä nuorisotyön merkityksen laajentuminen on perusteltavissa yleisen yhteiskunnallisen ja sosiaalisen murroksen kautta: nuorisotyön tehtävä on nähtävissä yhteiskuntaan vaikuttavana kasvavan sukupolven elinmahdollisuuksia ja tulevaisuutta tukevana toimintana, jolloin sen sisältö kytkeytyy yhteen yleisten ihmiselämää ja yhteiskuntaa koskevien kysymysten kanssa.

10. Nuorisotyöllä näyttää olevan ainakin periaatteellisia valmiuksia tällaisen yhteiskunnallisen identiteetin rakennukseen: sillä on kasvavasta sukupolvesta, ihmisten elämästä, tulevaisuudesta ja yhteiskunnan mielekkyydestä kiinnostunut perusote asioihin. Se koostuu moniarvoisesta eri alueiden ja tasojen järjestelmästä, jolla on kuitenkin juuri mainittuja yhteisiä arvoja, joiden varaan nuorisotyön filosofiaa voidaan rakentaa. Koska nuorisotyö on yhteiskunnassa valtio-instituution ja ihmisten muodostaman kansalaisyhteiskunnan välisen kuilun silloittaja, se kykenee sekä tarjoamaan että ammentamaan hedelmällisiä vaikutteita toiselta toiselle. Nuorisotyön aatetta ja käytäntöä integroivasti esille tuova ideologia voisi toimia merkittävänä yhteiskunnallisena liikkeenä yhteiskunnan ja inhimillisen elämäntavan muutoksissa. Esimerkkinä nuorisotyön identiteettiä rakentavasta yhteiskunnassa vaikuttavasta innovatiivisesta kansalaisjärjestöstä voidaan mainita Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry.

11. Nuorisotyön vaikutusta ihmiselämään ja yhteiskuntaan voidaan perustella empiirisesti laadulliseen aineistoon nojautuvan sosiaalitutkimuksen avulla. Keskeisiä tutkimuskohteita tällöin ovat: nuorten ja nuorisotyötä tekevien arvomaailma ja käsitykset nuorisotyön vaikutuksista, erityisten tulos-orientoituneiden nuorisoprojektien rajatut vaikutukset, sekä nuorisotyön ”kohteena” joskus olleiden aikuisten ihmisten arvomaailma ja omakohtaiset käsitykset nuorisotyön merkityksestä heidän elämälleen. Yleisempiä nuorisotyön perustelua pohjustavia tutkimusaiheita ovat: nuorison esimodernit ilmentyvät ja identiteetin suhde merkitys- ja arvoperustaan, nuorisotyön eri muodot ja niiden ilmi- ja piilofunktiot nuorten elämän ja yhteiskunnan kannalta, sekä filosofisen synteesin mahdollisuus nuorisotyötä ohjaavan arvomaailman rakentamisesta toisaalta kasvatus- ja elämänfilosofisesti, toisaalta yhteiskuntafilosofisesti.

Teesit tiivistettynä

Nuoruus on universaali inhimillinen ilmiö yhteiskuntaa uusintavan ja tulevaisuuteen viittaavan sukupolven merkityksessä.

Tarve sosiaa¬liseen yhteisöllisyyteen ja oman sosiaalisen aseman määrittymi¬seen siinä on yleisinhi-millinen perustarve ja yhteiskunnan toimivuudelle välttämätöntä.

Perinteiset kasvuyhteisöt ovat katomassa tai kadonneet. Moderni ja jälkimo¬derni kulttuuri ei tarjoa sellaista arvo- ja merkitysperustaa, jota yleensä ihminen ja erityisesti nuori sukupolvi tarvitsee identiteettinsä ja elämismaailmansa positiiviseen kehittymiseen.

Nykyisin nuoruus on yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ilmiö, jonka ongelmat ja haasteet heijastavat koko yhteiskunnan ja kulttuurin tilaa.

Erityisesti nuori sukupolvi kohtaa ja tulee kohtaamaan huomattavia inhimil¬lisiä, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia haasteita.

Koko kulttuuriyhteisö on globaalien ongelmien edessä identiteettikriisissä, joka edellyttää tulevaisuuteen luovasti ja rakentavasti suuntautuvaa yhteiskunta- ja elämänfilosofista ajattelua, sekä inhimillistä aktiivisuut¬ta noihin haasteisiin vastaamisessa.

Nuorisotyön aatetaustaan sisältyy universaali ja yleisinhimillinen pyrkimys inhimilliseen ja yhteisölliseen hyvään, jatkuvuuteen ja tulevaisuuteen. Se on vastannut ja vastaa edelleen yhteiskunnassa nuorten kautta ilmeneviin ongelmiin ja haasteisiin. Tällaisena traditiona se on arvomaailmansa ja toimintamuotojensa kautta kehityskelpoinen suhteessa tulevaisuusorientoituneen elämänfilosofian ja yhteiskuntafilosofian kehittämiseen.

Perustelustrategian kartoituksen tulos

Tämän selvityksen valossa tavoitteeksi asettamieni argumenttien 1-4 (sivulla 6) sisältö on perusteltavissa. Pääasiassa tämä perustelu tukeutuu nuorisotyössä ilmenevään arvomaailmaan ja sen hedelmällisiin toimintatapoihin: näillä tekijöillä on perusteltu merkitys yhteiskunnallisten ja inhimillisten ongelmien ja haasteiden kentässä. Nuorisotyön käytännöllisten osoitettavissa olevien tulosten empiirinen todistaminen ei ole mitenkään mahtunut tämän selvityksen puitteisiin, mutta selvitys tuo kyllä esille mahdollisuuden myös tällaiseen perusteluun.

Nuorisotyön yhteiskunnallinen perustelu – perustekstini tiivistelmä 1997 (Allianssille)

Lähtökohta: tavoitteena perustelun strategia

Nuorisotyön perustelua voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Seuraavaksi pyrin määrittämään nuorisotyön yhteiskunnallisen peruste¬lun asemaa ja merkitystä strategisesti, jolloin perustelulla tarkoitetaan argumentoitua perus¬teiden esittämistä nuorisotyön merkityksen, arvon ja olemassaolon puolusta¬miseksi.

Perustelua voidaan tarkastella suhteessa eri tekijöiden muodostamaan rationaalisen yhteiskunnalli¬sen toiminnan sykliin, jolloin näkökulma peruste¬luun muodos¬tuu sen mukaan, mistä syklin vaiheesta tarkas¬telussa lähdetään liikkeelle:

Oletetaan yhteiskunnallisesti määritetty ongelma, haaste tai tavoite. Siihen reagoi¬daan tekemällä toimenpiteitä koskevia ehdotuksia ja suunnitel¬mia. Tämän ja päätöksenteon jälkeen aloitetaan toiminta ja jatketaan toimintaa, kunnes voidaan arvioida toiminnan tulosta vertaamalla sitä lähtökohtana olleeseen ongelmaan, haasteeseen tai tavoitteeseen. Tämän arvioinnin perusteella tehdään uusia toimenpiteitä koskevia ehdotuksia ja suunnitelmia ja sykli etenee kuten edellä. Siis:

1- Yhteiskunnallinen ongelma, haaste tai tavoite
2-> toimenpide-ehdotukset ja -suunnitelmat
3-> päätöksenteko
4-> toimenpiteet; yhteiskunnallinen työ
5-> vaikutukset, tulokset
6-> arviointi ja vertaus lähtötilanteeseen (ongelmat, haasteet, tavoitteet)
1-> uudet toimenpide-ehdotukset ja -suunnitelmat
2-> jne.

Nuorisotyön yhteiskunnallinen perustelu määrittyy eri tavoin riippuen siitä, mihin tällaisen yhteiskuntarationaalisen syklin vaiheeseen ajatus nuorisotyöstä ja sen puolustamisesta kiinnitetään. Nuorisotyötä koskevan historiallisen katsauksen perusteella voidaan todeta, että nuorisotyö on kehittynyt vastaamaan joihinkin yhteiskunnassa koettuihin ongelmiin, haasteisiin ja tavoittei¬siin. Tällöin nuorisotyötä voidaan perustella tai puolustaa suhteessa siihen, kuinka hyvin se on kyennyt ja kykenee sille muodostuneesta tehtä¬västä suoriutumaan (nuorisotyö toimenpiteenä, yhteis-kunnallisena työnä). Mutta koska nuorisotyö yhteiskunnallisena ilmiönä on kehittynyt jatkuvaksi, itseään uusintavaksi ja tunnistettavaksi ilmiöksi, on sillä roolinsa yhteis¬kunnallisen toimintasyklin kaikissa vaiheissa:

1- nuorisotyö on yhteiskunnallista olemassa olevaa käytäntöä, joka tuottaa näkökulmia joidenkin ongelmien, haasteiden ja tavoitteiden määrittelyyn;

2- nuorisotyö on yhteiskunnallista olemassa olevaa käytäntöä, joka tuottaa näkökulmia toimenpide-ehdotuksien ja -suunnitelmien valmistamiseen;

3- nuorisotyö on yhteiskunnallista olemassa olevaa käytäntöä, joka tarjoaa aineksia päätöksentekoon ja pyrkii myös vaikuttamaan siihen;

4- nuorisotyö on yhteiskunnallista olemassa olevaa käytäntöä, yhteiskunnallista työtä, joka edustaa tietyn yhteiskunnallisen alueen erityiskokemusta, -asiantun¬temusta ja tietoa, jota mikään muu ala yhteiskunnassa ei edusta;

5- nuorisotyö on yhteiskunnallista olemassa olevaa käytäntöä, jolla on esitettävissä olevia tuloksia;

6- nuorisotyö on yhteiskunnallista olemassa olevaa käytäntöä, joka mahdollistaa oman toimintansa kautta jäsentyvän näkökulman yhteiskunnallisten ongelmien, haasteiden ja tavoitteiden ratkaisujen, toteutumisen ja saavuttamisen arviointiin.

Näin voidaan päätyä siihen triviaaliin näkemykseen, että nuorisotyöllä on yhteiskunnassa merkittävä asemansa, jonka perusteluksi riittää jo sen olemassaolo ja toiminnan jatkumo. Tällainen näkemys ei kuitenkaan edusta älyllisen argumentaation vakuuttavuutta.

Syventääksemme perustelua meidän on kyettävä vastaamaan ainakin seuraavan laisiin kysymyksiin:

Mitä nuorisotyö tekee?

Ensinnäkin, nuorisotyön olemassa¬olo toimivana käytäntönä ei osoita sen tarpeellisuutta, koska voidaan ajatella että tuo käytäntö ei olisikaan välttämätöntä ja tarpeellista. Siksi nuorisotyön perustelu edellyttää sen yhteiskunnallisen toimenkuvan, sen yhteiskunnallisen funktion esilletuon¬tia. Yleinen lähtökohta toimenkuvan kartoitukselle olisi nuorisotyön eri muotojen erittely ja arviointi suhteessa kysymykseen: mitä nuorisotyö on. Tämä erittely tulisi tehdä sekä nuorisotoimintaa tukevan nuorisotyön että varsinaisen nuorisotoiminnan piirissä. Eräs esimerkki tällaisesta esille¬tuonnista on nuorisotyön puolesta argumentointiin sopiva tutkimustulos nuorisotyön vaikutuksista.

Miksi nuorisotyön tavoitteet ovat mielekkäitä?

Toiseksi, tällaisten yhteiskunnal¬listen funktioiden merkityksestä, arvosta ja jopa olemassaolosta voidaan olla montaa mieltä. Siksi nuorisotyön perustelu edellyttää sen esilletuotu¬jen funktioiden, pyrkimys¬ten ja tavoitteiden arvorationaalista perustelua. Tämä luonnollisesti edellyttää tällaisten arvorationaalisten pyrkimysten selvitystyötä. Vasta nuorisotyön arvojen selvityksen ja valinnan jälkeen niistä voidaan muodostaa strategi¬nen perustelu. Tällöin nuorisotyön perustelu kytkeytyy väistämättä yleisiin elämänfilosofisiin, yhteiskuntafilosofisiin, poliittisiin ja kulttuuri¬kysymyksiin.

Kuinka hyvin nuorisotyö vastaa haasteisiinsa?

Kolmanneksi, olemassa olevan nuorisotyön puolustukseksi tulisi voida osoittaa, että se kykenee todetun tehtävänsä täyttämiseen, asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen ja määritettyyn arvorationaaliseen toimintaan paremmin, kuin jos samoihin tavoitteisiin pyrittäisiin jollakin muulla tavalla. Tämä tarkoittaa olemassa olevan nuorisotyön tarkoituksenmukaisuu¬den osoittamista ja tai tulevan nuorisotyön tarkoituksenmukaisuuden kehittämisstrategiaa.

Mikä ja kuka on nuorisotyön subjekti ja millainen se on?

Neljänneksi, nuorisotyön yhteiskunnallinen perustelu edellyttää edellisiin perusteluihin nojaavaa nuorisotyön identiteetin vahvistamista: sen esittä¬mistä, että nuorisotyöllä on tai voi olla omanlainen ja merkityksellinen rooli yhteiskunnallisessa käytännössä. Tämä tarkoittaa nuorisotyön yhteis¬kunnal-lisen imagon strategiaa ja nuorisotyön sisäisen, arvorationaalisen aineksen jäsentämistä nuorisotyön vahvalle identiteetille. Yhteiskunnalli¬sen rooli-identiteetin luominen edellyttää jäsentynyttä nuorisotyön yhteiskunnallisen tehtäväkentän määrittelyä ja sen erityisen merkityksen, tarpeellisuuden ja arvon osoittamista. Tällainen identiteetti- ja imago¬strategia edellyttää konkreettista yhteistyötä nuorisotyön eri edustajien välillä.

Nuorisotyön strategisen perustelun ainekset ovat siis sellaisia, jotka tukevat seuraavia argumentteja:

1. Nuorisotyöllä on yhteiskunnallinen funktio ja se pyrkii ja kykenee tyydyt¬tämään yhteiskunnassa ilmeneviä tarpeita.

2. Nuorisotyön tehtävä on perusteltavissa arvorationaalisesti ja yhteiskun¬nallisesti riippumatta nuorisotyön sisäisestä näkökulmasta; nuorisotyön tyydyttämät tarpeet ovat todellisia ja merkittäviä tarpeita.

3. Nuorisotyö edustaa yhteiskunnallista työtä, jolla on muita vaihtoehtoja paremmat edellytyk¬set vastata toimenkuvansa haasteisiin ja tai parhaat edellytykset kehittyä vastaamaan niihin.

4. Nuorisotyö on identifioitavissa merkittäväksi yhteiskunnalliseksi käytännöksi, jolla on selkeästi hahmottuva toimenkuva, menetelmät, itsear¬vostus, sekä arvostettava, tunnustettu rooli.

Nuorisotyön strategiassa (NUOSTRA 1993) esitettyjä nuorten elämään liitettyjä tavoitteita voidaan (eikä sattumalta) esittää myös nuorisotyön perustelustrategian tavoitteiksi:

Nuorisotyön haasteita ovat sen kasvu ja kansalaistoiminnallisuus, sen elinolojen turvaaminen ja parantaminen, sen sopeutuminen kansainvälisyyteen ja yleensä muuttuvaan maailmaan ja sen yhteiskunnallisen syrjäytymisen ehkäisy, siis sen aktiviteetin ja vaikuttamismahdollisuuksien ylläpito. Nämä ovat nuorisotyön perustelun motiiveja myös nuorisotyön itsensä, ei ainoastaan nuorten kannalta.

Nuorisotyöllä on oikeus ja vastuu oman tulevaisuutensa rakentamiseen. Niiden kautta nuorisotyölle rakennetaan mahdollisuuksia ja valmiuksia. Vastuusta valmiuksiin pyritään toimimalla yhteiskunnallisessa kokonaiskäy¬tännössä (vertaisryhmissä) ja turvaamalla yhteiskunnan jäsenten ja laitos¬ten (vrt. arvostavan aikuisen) tuki toiminnalle. Oikeuksista mahdollisuuksiin pääsy edellyttää nuorisotyön elinolojen kehittämistä, joka on sekä toiminnallista että sen identiteetin ja ”hengen” kasvua. Ja näihin päämääriin pyrkimistä tuetaan nuorisotyön yhteiskunnallisella perustelulla.

Nuorisotyön perustelustrategian hahmottaminen edellyttää myös vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miksi perustella; siis mihin perustelulla strategisesti pyritään; Kenelle tai mille perustelu ensisijaisesti osoitetaan; Mitkä ovat perustelun pätevyysvaatimukset siellä missä sitä punnitaan nuorisotyön kannalta kriittisesti.

Nuorisotyön yhteiskunnallinen perustelu ei voi, ollakseen vakuuttava, muodostua yksiselitteisestä hokemasta, vaan siinä on kysymys strategiasta, jonka puitteissa keskeiset teemat nousevat kiteytetysti esille. Tässä selvityksessä esitetään alustava näkökulma perustelun kannalta keskeiseen tematiikkaan ja pyritään samalla kartoittamaan sitä aineistoa, jota perustelun rakentamisessa voidaan hyödyntää.

RAPORTIN TIIVISTELMÄ

1. Nuoruus haasteena

Selvityksen ensimmäisessä osassa pyrin tavoittamaan sellaisen käsitteellisen, yleisinhimillisen, historiallisen ja yhteiskunnallisen merkitystaustan, joka tekisi nuorisotyön käsitteen yleisesti ymmärrettäväksi ja siten perustelisi nuorisotyötä yleisellä ajatuksellisella tasolla. Tämä tavoittaminen tapahtuu tarkastelemalla nuoruutta ilmiökokonaisuutena, johtamalla siitä yleinen ajatus nuorisotyöstä, sekä tarkastelemalla nuoruuden ja nuorison asemaa nykyaikana suhteessa esittämääni tematiikkaan. Näin määrittyvät toisaalta nuorisotyön yleiseen merkitykseen kytkeytyvä perustelu, toisaalta nuorisotyön yleiset haasteet. Nämä haasteet ovat yleensä länsimaiseen ihmisyyteen, erityisesti sen nuoruuteen kytkeytyviä.

Lähtökohdakseni olen ottanut nuoruuden ja nuorison määritelmän. Pyrkimykseni on osoittaa, että nuoruus on ymmärrettävissä ajallisesti ja paikallisesti universaalina inhimillisenä ilmiönä. Tämä näkökulma osittain kumoaa ajatuksen nuoruuden löytämisestä spesifinä länsimaisen kulttuurin ilmiönä. Ajatus nuoruuden kyseenalaistamattomasta olemassaolosta ja merkityksestä on yleisin ja luonnollisin perusta ajatukselle nuorisotyön mahdollisuudesta ja mielestä. Lisäksi nuoruuden ja nuorison tarkastelussa olen halunnut tuoda esille niitä tapahtuneita, tapahtumassa olevia ja tulevia olosuhteiden muutoksia, jotka vaikuttavat nuoruuteen ja nuoriin yhteiskunnassamme. Olen myös tuonut esille käsitykseni nuorisotyön keskeisistä nykyhaasteista ajatellen globaaleja, kansainvälisiä ja suomalaisia tulevaisuuden näkymiä. Tällä tavalla voidaan tavoittaa nuorisotyön perustelun tausta tai runko.

2. Nuorisotyö

Toisessa osassa tarkastelen nuorisotyön historiallista ja yhteiskunnallista roolia Suomessa. Tarkoituksena on tuoda esille nuorisotyön ilmentämiä pyrkimyksiä ja siten osoittaa sen asema yhteiskunnallisena käytäntönä. Esille tulevat nuorisotyön pyrkimykset määrittävät nuorisotyötä ilmiönä ja tarjoavat aineistoa sen merkityksen perustelulle. Keskeinen tavoite on osan 1 jälkeen osoittaa, että nuorisotyön on osaltaan pyrkinyt vastaamaan yhteiskunnan, kulttuurin ja elämäntavan muutoksen mukanaan tuomiin ongelmiin ja on sikäli huomionarvoinen käytäntö tulevienkin ongelmien valossa.

Ensimmäisessä osassa esiin tullutta nuorison yleistä määritelmää vastaavalla tavalla ja siihen tukeutuen olen määritellyt myös nuorisotyön laajemmin kuin vain sen yleisesti tunnettujen yhteiskunnallisten ja sosiaalisten ilmentymien kautta. Olen halunnut tuoda esille sen, että nuorisotyö käsitettynä laajemmin inhimillisenä toimintana tietyssä luonnollisessa muodossaan on myös ajallisesti ja paikallisesti universaali ilmiö. Tämän ajatuksen perusteella voidaan esittää nuorisotyön perustelulle selkeä ja ymmärrettävä lähtökohta, josta nuorisotyö voi ammentaa voimaa yleisaatteelliselle perustelulleen. Lisäksi olen halunnut tarkastella sekä historiallisesti että rakenteellisesti joitakin keskeisiä nuorisotyön ilmiöitä, aatteita ja ideologioita. Näiden tarkastelujen kautta olen pyrkinyt määrittämään eri näkökulmia yhdistäviä tekijöitä tai niiden välistä perheyhtäläisyyttä. Samalla tuon esille nuorisotyön perustelua tukevan tutkimuksen haasteita.

3. Suomalainen nuorisotyö 1990-luvulla

Kolmannessa osassa tarkastelen 1990-luvulla esille tulleita inhimillisiä ja yhteiskunnallisia ongelmia ja haasteita suhteessa nuorisotyön pyrkimyksiin. Tarkoituksena on osoittaa, että nuorisotyö yhteiskunnallisena käytäntönä on tarkoituksenmukainen ja tarpeellinen kokonaisuus. 1990-luvunsuomalaisessa yhteiskunnassa näkyvät ne historialliset kehitysilmiöt joita osassa 1 käsiteltiin. Tällöin nuorisotyön tehtävät määrittyvät näiden kehitysilmiöiden mukanaan tuomien haasteiden, nykyhaasteiden ja nuorisotyön peruspyrkimysten yhdelmänä.

Osien 1 ja 2 teemojen johdattelemana olen tarkastellut suomalaista 90-luvun nuorisotyötä, sen asemaa, mahdollisuuksia ja haasteita. Aikaisemmissa osissa on tarkasteltu nuoruutta, nuorisotyön yleisinhimillistä merkitystä ja nuorisotyön yhteiskunnallista asemaa Suomessa. Tässä osassa pyritään osoittamaan, että nuorisotyö yhteiskunnallisena käytäntönä pyrkii vastaamaan joihinkin inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti keskeisiin ongelmiin ja haasteisiin ja että sillä aatteensa ja käytäntönsä kautta on perusteltu tehtäväkenttä tässä asemassa. Pyritään myös osoittamaan vapaan nuorisotyön perusteltu rooli suomalaisessa yhteiskunnassa; tämä yhdessä osien 1 ja 2 kanssa tarjoaa aineksia nuorisotyön identiteetin ja imagon rakennukselle.

Olen liittänyt selvitykseen sitä tehdessä esiin tulleita enemmän tai vähemmän filosofisia huomioita, sekä ajatuksiani samassa yhteydessä esille tulleista mahdollisista tutkimusaiheista. (Osa 4.) Näin rakentuvan kokonaisuuden, siis edellä esitetyn perusteella esitän yhteenvetona loppupäätelmät, jotka tavoittelevat työni toimeksiannon tavoitetta. (Osa 5.)

SISÄLTÖ:

1. NUORUUS, NUORET JA NUORISO HAASTEENA
1.1. Johdanto 11
1.2. Nuoruus yhteiskunnassa 13
1.3. Nuoruuden ja nuorison määrittelystä 15
1.4. Nuoruuden ja nuorison käsitteen merkitystausta 17
1.4.1. Biologinen elämänvaihe 17
1.4.2. Yhteisöllinen tila 18
1.4.3. Ryhmäidentiteetti ja yksilöllisen olemisen tila 24
1.4.4. Nuoruuden yhteiskunnallinen rakentuminen 28
1.5. Nuoruus ja nuorisotyön haasteet nykyaikana 30
1.6. Yhteenveto 35

2. NUORISOTYÖ
2.1. Johdanto 39
2.2. Nuorisotyön luonnollinen perusta 40
2.3. Historiallinen katsaus nuorisotyön intresseihin 42
2.4. Nuorisotyön aate ja käytäntö 49
2.4.1. Aatemaailma 49
2.4.2. Nuorisotyön kartta 50
2.4.3. Tavoitteiden ja perustelujen verkko 51
2.5. Yhteenveto 54

3. SUOMALAINEN NUORISOTYÖ 1990-LUVULLA
3.1. Johdanto 59
3.2. Teemat ja haasteet 60
3.3. Keskushallinnon vastaus budjetoinnin lamapaniikkiin 1992 69
3.4. Arvot, ongelmat ja haasteet leikkauksien varjossa 73
3.5. Nuorisotyön Strategia ja tulosalueet 81
3.6. Allianssin toiminta ja nuorisotyön aatemaailma 86
3.7. Yhteenveto 87

4. MERKITYSANALYYSIÄ JA ONGELMAN JÄSENTELYÄ
4.1. Ongelman käsitteellinen merkitystausta 90
4.2. Tutkimushaasteita 98

5. JOHTOPÄÄTÖKSET 107

Eräs näkökulma 112

6. LÄHDEAINEISTOA

Nuorisotyö ja nuorisolaki, tilanneanalyysi

Tämä bloggaus perustuu aiempiin teksteihini, mm. vuoden 2013 alkupuolella OKM nuorisoyksikölle toimittamaani kuntien nuorisotyön toteutumista koskevaan raporttiin Nuorisolain kannalta. Syksyllä 2014 tein aiheista useita tiivistelmiä. Niistä kokosin yhden ristiintaulukoidun koosteen nuorisotyöstä ja nuorisolaista – SWOT tyylisesti, eli eritellen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Kooste on tarkasteltavissa täällä (Slide Share PDF)

Nuorisotyö on nähtävä kokonaisuutena, yli rajojen, moniosaamisena ja erityisen ydinosaamisen kotina (Koosteen taulukko 1)

Nuorisotyön julkisissa määrittelyissä, kuten säädöksissä, ei tule ohittaa sen sisäistä ja ulkoista moninaisuutta, sekä sitä, että monialaisuus on yhteiskunta- ja myös nuorisopoliittinen aihe, ei erityisesti nuorisotyön vaan kaikkien alojen tehtävä alkaen valtionhallinnosta. Katso jäsentely tästä.

Perusdilemma: kaksijakoisuus julkisessa kuvassa (NYT OFFLINE  Nuorisotyö ei ole joko-tai vaan sekä-että)

Jaottelevan kuvailun vahvuus on siinä, että se voi helpottaa tarvelähtöistä priorisointia ja markkinointia. Heikkoudet ovat siinä, että tekninen jaottelu dominoi liikaa nuorisotyötä yhteiskuntapolitiikan kohteena sekä estää yhteisen ydintehtävän tiedostamista ja ketteryyttä. Uhkana on se, että erikoistuminen lisää koko toimialan pirstoutumista epätasapainoisesti, mutta mahdollisuuksia ovat erottelujen ääripäiden näkeminen ydintehtävän rinnakkaisina ja samanaikaisinakin funktioina, erottelut vain tilannetaktiikoina tai käytännön työnjakoina.

Kaksijakoiset erottelut ovat yhteiskuntapoliittisia ja käsitteellisiä, mutta ne eivät todennu käytännön työssä vastaavasti, ainoastaan painotuseroissa sekä työnkuvien sisäisinä ja keskinäisinä työnjakoina. Juuri se, että eri toimijat eri painotuksilla, eri rooleissa ja asemissa ITSE identifioituvat nuorisotyöntekijöiksi, osoittaa että alan kaikessa toiminnassa on yhteisiä, yhdistäviä tekijöitä.

Nuorisotyö tukee sekä yhteisöön ja yhteiskuntaan sopeutumista että siinä aktiivisesti toimimista: kummatkin ovat saman kolikon eri puolia ja demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa välttämättömiä. Yksilöä ei ole olemassa ilman sosiaalisia suhteita, eikä ryhmää ole ilman yksilöitä. ”Yksilötyössä” ryhmä voi olla välineen roolissa, ”yhteisöllisessä työssä” yksilöt voi nähdä välineinä – mutta kumpikin näkökulma on koko ajan olemassa ja yhteisö ja yksilö vuorovaikuttavat aina. Tämä on keskeistä nuorisotyössä.

”Ehkäisevä” ja kasvua tukeva perinteinen, avoin, tavallinen nuorisotyö sisältää korjaavia tekijöitä, jopa perustuu niihin, ja ”korjaava” työ sisältää ehkäiseviä tekijöitä ja pyrkii myös niihin. Esimerkiksi tavanomainen perusnuorisotyön näennäisen joutenolon suhde voi sisältää ja tarjota korjaavia kokemuksia, jotka tukevat ja ehkäisevät nuoren elämässä. Painotukseltaan korjaavaksi mielletyssä työssä puolestaan tavanomaista nuorisotyön toimintaa ja työotetta käytetään yleisesti menetelmäpakkina.

Nuorisolain sisältö

Tästä olen kirjoittanut ja puhunut paljon eri yhteyksissä. Tiivistelmää tarjoavat edellä mainitun koosteen taulukot 2-4 (Slides Share).

Vahvuuksia? Lain esittämä tehtävien peruskirjo varsin hyvä, se vaatisi vain päivittämistä. Puitelain väljyydessä ja mahdollisissa tulkintaeroissa myös mieltä koska nuorisotyön kenttä ei ole yhtenäinen.

Heikkouksia: laki ei velvoita, kuntien välinen vaihtelu voimavaroissa ja painotuksissa merkitsevät nuorten eriarvoisuutta paikkakuntien välillä, liian yleisiä tehtäviä ohjautuu nuorisotyön vastuulle ja kaikkia lain tehtäviä ei kaikissa kunnissa voi nuorisotyön nykyisillä voimavaroilla tehdä; alan säädöksiä ei aina tunneta edes nuorisotyössä ja ne mahdollistava myös sille haitallisia tulkintaeroja, esimerkiksi lastensuojelulakia ei ole riittävästi hyödynnetty nuorisotyön profiloinnissa; monialaisten ryhmien toimivuus ja nuorisotyön asema niissä vaihtelee paljon, koko nuorisopolitiikka on liian iso kakku syötettäväksi yhdelle toimialalle, sen tulisi olla kokonaan ylisektorisesti ohjattua ja nuorisotyön voimavarat tulisi nähdä osana sen toteuttamista.

Uhkina ovat nuorisotyön hajoaminen liikaa erillisiin rooleihin, jolloin sen yhtenäisyys heikkenee; kuva nuorisotyöstä voi pelkistyä liian yksinkertaiseksi tai painottua epätasapainoisesti; nuorisotyö voi jäädä yleisellä tasolla kokonaisvaltaisen nuorisonäkökulman ja nuorisopolitiikan varjoon.

Mahdollisuudet ovat huomattavassa viestinnän ja koulutuksen lisäämisessä sekä vakiintuneessa ammatillisessa reflektiossa, lain ja käytännön painotusten suhteen täsmentämisessä perinteen ja nykytilan tehtävien tarkastelun kautta, sekä lain sidoksissa ja viittauksissa muihin säädöksiin.

Nuorisopolitiikka

Luen nuorisopolitiikkaan kuuluviksi alalla tunnetun tavoitteen nuorten elinolojen kehittäminen / parantaminen, nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen edistämisen, Nuorisotakuun kaltaiset hankkeet sekä monialaisuuden nuorisoasioissa ja -palveluissa. Ne eivät siis ole erityisesti nuorisotyön teemoja.

Nuorisopolitiikan vahvuus on siinä, että se voi profiloida nuorisotoimea valtionhallinnossa (nuorisoasiat, nuorisopolitiikka) tarkoituksena turvata nuorisoasioiden ja nuorisotoimialan roolia. Keskeinen heikkous on siinä, että valtion nuorisotoimella ei ole operatiivista monialaista valtaa eikä voimavaroja kaikkiin nuorisoasioihin ja nuorisopolitiikkaan – sama tilanne on myös kuntien nuorisotoimissa useimmiten.

Uhkana on, että nuorisotyö ja -toimiala jää toiseksi liian erityisissä tai yleisissä nuorisoaiheissa. Mahdollisuuksia näen siinä, että nuorisolähtöisyys nuorisopolitiikassa tukee myös nuorisotyön profiloitumista ja nuorisotyön ydinosaaminen nuorisoasioissa tulee paremmin esille, Nuorisolaissa jopa sen keskiöön.

Nuorisoalan palvelu- ja kehittämiskeskukset (katso tästä)

Keskuksia ei ole mainittu nykyisessä laissa. Niiden vahvuuksia ovat erityisosaaminen, viestinnän ja alan profiloinnin rooli valtakunnallisesti. Heikkouksina ovat niiden yhteisen vakiintuneen rintaman puuttuminen ja vaihtelu sidoksessa tavanomaiseen paikalliseen nuorisotyöhön. Uhkana on yhä – tosin vaihtelevasti – irrallisuus muusta nuorisotyöstä, tavallisen nuorisotyön jääminen niiden varjoon ja se että ne toimivat liian eriytyneesti profiloitumatta nuorisotyön yhteisiin ydintehtäviin. Mahdollisuuksia niiden kehittymisessä olisivat yhteinen koko nuorisotyöalan esilletuonti, sekä vielä vahvempi koulutus ja tuki kentälle, ja tällöin mahdollisesti myös alueittain kenttää edustava rooli.

Laista puuttuvat käytännössä yleiset tai muuten tärkeät aiheet

Palvelu- ja kehittämiskeskusten lisäksi nykyisen lain kaudella ovat vahvasti kehittyneet verkkonuorisotyö, nuorisotyö koulussa sekä julkisissa tiloissa ja paikoissa, eri aikoina. Näissä yhteyksissä, mutta myös yleisemmin koko nuorisotyössä on kysymys toisaalta eri aloista ja ympäristöistä nuorisotyön ”välineinä”, sekä nuorisotyön roolista näissä toimintaympäristöissä.

Toimijoina ovat aina kunnat, seurakunnat, järjestöt ja vapaaehtoiset sekä projektityöntekijät ja lain tulee antaa edes periaatteellinen profiili niille. Profiloinnin tulee perustua niille yhteiseen nuorisotyön ydinrooliin, ydinosaamiseen ja ydintehtäviin. (Katso edellinen blogini)

Lisäksi lain säätämisessä kohdattaneen muutamia ongelmallisia termejä:

”Erityisnuorisotyö”

  • perinteinen, osin kiistanalainen nimike, mutta fakta: konkreettisesti käytössä oleva nimike
  • vaihteleva ja jossain määrin epäselvä suhde etsivän nuorisotyön tarkoitteeseen

”Sosiaalinen nuorisotyö”

  • jonkin verran yleistynyt mutta yhteismitattomasti ja eri tavoin ymmärrettynä, useimmiten kattoterminä etsivälle ja/tai erityisnuorisotyölle sekä yksilö- että ryhmätoiminnassa
  • konnotaatiot yleensä korjaavassa yksilötyössä, sosiaalityömäisessä nuorisotyössä /”sosiaalinen”
  • ongelma samankaltainen kuin käsitteessä ”sosiaalinen vahvistaminen” (ks. Nuorisolaki)

Kohdennettu nuorisotyö” – työotteena tai sisältönä?

  • käytössä vaihtelevasti ja yhteismitattomasti, vertaa ”sosiaalinen nuorisotyö”
  • usein yksilöllisesti tukevan tai korjaavan yksilötyön konnotaatiot, vrt. ”erityisnuorisotyö”
  • mutta käytetään usein myös tilannesidonnaisesta ja tapahtumatoiminnasta, tietyille ryhmille suunnatuista toiminnoista ja sisällöllisistä ja temaattisista painotuksista (tyttöjen tai poikien toiminta, monikulttuuriset ryhmät ym.)
  • käytetään myös puhuttaessa työotteesta (kohdentumisesta, menetelmäpainotuksesta) minkä tahansa nuorisotyön yhteydessä

Aina samat asiat

Nuorten reviireillä kaupallisissa ympäristöissä

Tässä blogissa on paljon käsitelty sitä, miten nuoret kokevat oleskelunsa kaupallisissa tiloissa. Toinen näkökulma tähän on tietenkin kaupallisen tilan työntekijän. Mistä siis tältä puolelta katsottuna syntyvät ne hankaustilanteet?

Kolme tekijää, jotka tulevat esille liittyvät lähes poikkeuksetta sotkemiseen, äänenkäyttöön ja alaikäisten tupakointiin suoraan ulko-ovien edessä. Lisäksi niissä paikoissa, joissa on rahapelikoneita, ovat alaikäisten pelaamisyritysten torjunta jatkuvasti listalla. Kärsivällisyys on koetuksella, kun näistä samoista asioista joutuu sanomaan aina samoille henkilöille. Ja kuten Pauliina edellisessä blogissa kirjoitti, pitäisi kuitenkin pysyä rauhallisena ja jaksaa – niin – jankuttaa.

Sotkeminen (tai lievemmin roskaaminen) on ilmeisesti nuoruuteen kuuluva käyttäytymismalli. Aika harvalla teinillä edes oma huone ei pysy kovin hyvässä järjestyksessä. Se jurppii minua, kuten varmaan montaa muutakin vanhempaa. Muutoinkin yleisillä paikoilla roskien osuminen siihen roskikseen on työtä ja tuskaa myös monella aikuisella. En ihmettele, että henkilökuntaa rassaa jälkien siivoaminen. Jotkut sotkut tulevat vielä aivan tahallaan ja kiusanteoksi. Henkilökunnalla pitää olla mahdollisuus myös pyytää sotkijaa siivoamaan jälkensä…

View original post 154 more words

Nuorisotyön määrittelystä

Me määrittelemme kaikkea, ajattelimme sitä tai emme. Myös nuorisotyötä määritellään aina jostain näkökulmasta – ja siksi on tärkeää että myös nuorisotyötekijät tekevät sitä ja vaikuttavat osaltaan yleisempään nuorisotyökuvaan. Lainsäädäntö vaikuttaa vähintäänkin tuohon kuvaan, jopa pitkään: joissain paikallisen nuorisotyön esittelyissä näkyy edelleen aiemman vuoden 1995 päätermistö, vaikka se muuttui vuoden 2006 lakiuudistuksessa selvästi. On siis kysymys myös lain tuntemisesta ja käytöstä.

Lakia luettaessa ei tulisi vain lukea sanoja, vaan pyrkiä ymmärtämään sen käsitteitä ja tarkoituksia. Ne ovat yleensä tulosta eri näkökulmien ja intressien kompromissista. Jotta siinä olisi tulkinnanvaraa, ne tulee esittää yleisemmin tai ehdollisesti, jolloin on kysymyksessä niin sanottu ”puitelaki”. Kun velvoittavuutta ei ole, voi valtio kuitenkin ohjata toivottuja toimia kohdennetuilla rahoituksilla. Jos laki on velvoittava, jotkut asia voi ja pitääkin määrittää tarkasti. Mutta sitä ei välttämättä hyväksytä, jos se sitoo kuntien varoja.

Vuoden 2006 Nuorisolain valmistelussa pyrkimyksiä oli väljennettävä, koska eduskunta ei olisi hyväksynyt vahvempaa velvoittavuutta kunnille. En ole kovin toiveikas siinä, että vahvempaa velvoittavuutta saataisiin myöskään nyt valmistelussa olevaan lakiin, jollei sitä sidota suoraan täsmennettyihin valtionavustuksiin. Tämä taas on osa laajempaa poliittista kokonaisuutta, jonka yhteydessä nuorisolaki on hyvin pieni tekijä. Mutta koska olen pessimistinen, saatan kokea myös myönteisiä yllätyksiä.

Toimintamuodot, tavoitteet – tehtävä?

Lakiin 2006 tehtiin kuntien nuorisotyön tavoitteellisia sisältöjä kuvaava lista. Niitä luettelevan pitkän virkkeen lopussa sanamuoto ”… ja muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat keinot” tuli muuttaa muotoon ”…tai muut”, jotta se jättäisi kunnille täyden vapauden päättää toimista joita tehdään.

Tuo lista kyllä identifioi nuorisotyötä, mutta ei selitä sen tarkoitusta. Siihen voi löytää viitteitä lain määritelmäosioissa, mutta enimmäkseen määritelmä ovat hyvin yleisiä, niiden täsmennykset väljiä ja osin sekavassa suhteessa toisiinsa.

Miten ”aktiivisen kansalaisuuden tukeminen”, ”tavoitteellisen toiminnan edistäminen kansalaisyhteiskunnassa” tai ”elämäntaitojen vahvistaminen ja syrjäytymisen ehkäisy” erottavat nuorisotyön useimmista muista julkisesti tuetuista toimista? Jos niitä ei ole kirjattu esimerkiksi koulua koskeviin säädöksiin, tarkoittako se sitä että koulun ei kuulu tukea elämäntaitoja eikä ehkäistä syrjäytymistä?

Tällaiset tavoitteet ovat yhteiskuntapolitiikan yleistä retoriikkaa. Se ei täsmennä nuorisotyön tehtävää siinä missä nuorisotyötä identifioiva toimintojen listaus ei kerro sen tarkoitusta. Kuitenkin nuorisotyö tekee juuri sellaista, mitä muilla aloilla ei tehdä mutta joilla sen osaamista tarvittaisiin. Eikö sillä tällöin ole oikeutettu paikkansa, jota vain ei onnistuta selittämään?

Talven Nuorisolain valmisteluun liittyvistä seminaareista on kantautunut vaihtelevaa, myös hämmentynyttä ja huolestunutta viestiä siitä, miten nuorisotyö huomioidaan. Keskusteluissa on toisaalta puhuttu perusnuorisotyöstä, toisaalta siitä, että perusnuorisotyötäkään ei voi tai ole mielekästä määritellä yhdeksi nuorisotyön lokeroksi, koska se sisältää kaikkea mahdollista ja eri toimintamuodot tulee nähdä yhtä arvokkaina. Saako tuohon sanaan mitään otetta?

Nuorisotyön perusta ja nuorisotyön ydin

Kuten Petteri Salmijärvi Sallasta toteaa, ei taloakaan rakenneta tyhjän päälle, vaan perustukselle. Lukemattomissa kunnissa tämä tarkoittaa sitä, että kunnissa on vakituisesti ja pitkäjänteisesti nuorisotyössä toimivia päteviä henkilöitä ilman erityisiä määrättyjä ja määräaikaisia lisätehtäviä, edustamassa kokonaisvaltaista näkökulmaa nuoriin sekä suhteita muihin nuorten kanssa ja asioiden parissa toimiviin. Se on: perusnuorisotyö.

Useimmilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta useiden toimijoiden erikoituneisiin rooleihin ja suurillakin paikkakunnilla tarvitaan tähän perusrooliin kiinnittyneitä toimijoita. Yhteiskuntapoliittisesti tämä tarkoittaa sitä, että nuorisotyö nähdään peruspalveluna, jonka ylläpitämiseen on turvattava perusedellytykset. Tämä on yksi tapa ajatella ”perusnuorisotyötä”.

Sisällöllisesti nuorisotyön toiminnot määrittyvät tarvelähtöisesti ja yleisten tavoitteiden mukaan. Mutta nuorisotyön ylläpitämiseen eri paikkakunnilla ei voi velvoittaa suurella määrällä erilaisia toimintamuotoja, niiden luettelo on aina puitteellista nuorisotyön kuvausta. Jos kirjattaisiin kaikkia mahdollisia toimia, joita nuorisotyössä tehdään, tulisi listasta loputon ja käytännön nuorisotyön kannalta on aina keinotekoista valita niistä jotkut julkisesti esitettäviksi päätoimiksi tai toisia tärkeämmiksi.

Sen sijaan voisi olla mahdollista säätää siitä, että tietty perusosaamisen taso ja sitä myötä keskeiset tavoitteelliset toimet varmistuvat nuorisotyön asemoinnilla ja ydinosaamisella. Määrittelyn tulee siis lähteä nuorisotyön perustehtävästä, nuorisotyön toimintatavan, osaamisen ja ammatillisuuden ytimestä. Tämä on toinen tapa ajatella ”perusnuorisotyötä”.

Kirjoitin syksyllä 2014 #nam -blogissani siitä, miten varsin tavanomaiset tavoitteelliset ja käsitteelliset (retoriset) kahtia jaottelut tai vastakkainasettelut rikkovat näkymää siihen, mikä on kaikelle nuorisotyölle yhteistä ydintä, sen perustaa. Yleisluonteinen jaottelu (etsivä, korjaava, kohdennettu, ehkäisevä, avoin, perus-, yksilö-, ryhmä- jne..) sotkee nuorisotyön itsensä identifioitumista yhtenäisenä alana. Ehkäisevä ja kasvua tukeva vaikutus perustuu aina myös korjaaviin tekijöihin ja korjaava erikoistunut työ rakentuu nimenomaan nuorisotyön perustavalle toimintatavalle ja ydinosaamiselle.

Kohti nuorisotyön profilointia

Kaikkea nuorisotyötä yhdistää nuorisotyöllinen perusosaaminen ja toimintatapa, joita sovelletaan monin tavoin monissa eri yhteyksissä ja joissa se soveltaa aineksia eri yhteyksistä. Siten nuorisotyö on erityisosaamista suhteessa muihin aloihin, mutta sisäisesti myös moninaista ja usein moniosaamista.

Nuorisotyön ydinosaaminen, työote ja eetos kiinnittyvät nuorten kohtaamiseen ja dialogisuuteen sekä mahdollistamiseen, tukevaan motivointiin ja innostamiseen. Nuorisotyö on nuorten kohtaamista ja toimintaa nuorisolähtöisesti, nuorten elämän piirissä, ryhmien ja yksilöiden parissa. Se on kasvatuksellista yksilö- ja ryhmäohjausta, joilla tuetaan sekä yksilöllisyyden että sosiaalisuuden kasvua ja vaikutetaan samalla myönteisesti yhteisöjen elämään. Nuorisotyö toimii nuorten ja yhteiskunnan /yhteisön välissä, välittäjänä ja tarvittaessa sovittelijana, sekä nuorten elämänpiirin asiantuntijana suhteessa muihin toimijoihin.

Nuorisotyön toiminnan piiri on ajallis-paikallisesti siellä missä nuoret ovat ja missä nuorten asioita käsitellään, ei organisaatio- ja instituutiorajojen kahleissa samassa määrin kuin monet muut alat. (Kulttuurin ja liikunnan alalla on samoja piirteitä. Vastaavasti olisi koulussa, jos se nähtäisiin laajasti sivistystyönä ja kasvun yhteisöllisenä pedagogiana – sekä sosiaalityössä, jos se nähtäisiin laajasti sosiaalisena työnä eikä sosiaalitoimialan työnä.)

Nuorisotyön nuorisolähtöisyys tarkoittaa toimintaa siellä, missä ja milloin nuoret ovat ja missä heidän asioitaan käsitellään tai tulee käsitellä. Esimerkiksi Mikko Salasuo (2007) peräänkuulutti ”etsivää nuorisotyötä” tarkoittaen sitä, että nuoriso-ohjaajien tulisi lähteä nuorisotiloilta (tukikohdista) tiedustelu- ja esittelyretkillä – ilman nuoria ongelmallistavaa näkökulmaa sinänsä.

Nuorisotyö tarvitsee silti julkisivun instituutioiden maailmassa, muodollista asemaa, ”tukikohtia” ja fyysisiä puitteita. Riippumatta nuorisotilojen tehokkuuden kysymyksistä nuorten kävijöiden merkityksesä paikallinen nuorisotila tai nuorisotyön toimipiste on tällainen: instituutio ja kasvot. Julkisivun on oltava paitsi yleisesti, erityisesti nuorille mielekäs ja miellyttävä, mutta myös muille ymmärrettävä.

Julkisivuun tulee kuulua olennaisesti realistisen imagon tukeminen ja ylläpito mielikuvien maailmassa. On eri asia kirjoittaa poliittista retoriikkaa ongelmien ehkäisystä ja ratkaisemisesta, kuin kirjoittaa auki käytännön toimintaa joilla tuollaisiin tavoitteisiin voidaan pyrkiä.

(Kannattaa miettiä esimerkiksi kumpi otsikko nuorisotilan tai -toimiston oveen paremmin sopisi: ”tehtävämme on tukea nuorten elämänhallintaa ja ehkäistä syrjäytymistä” – vai ”tämä paikka on nuorille: yksin tai yhdessä, oleskeluun ja toimintaan, tarjolla kahvia, tietoja, neuvontaa, rauhaa” – laita mielessäni sana ”nuori” paikalle vaikka sana ”lapsi”, ”opiskelija”, ”työtön” ”kansalainen”, ”vanhus” jne.)