Nuorisotyön määrittelystä

Me määrittelemme kaikkea, ajattelimme sitä tai emme. Myös nuorisotyötä määritellään aina jostain näkökulmasta – ja siksi on tärkeää että myös nuorisotyötekijät tekevät sitä ja vaikuttavat osaltaan yleisempään nuorisotyökuvaan. Lainsäädäntö vaikuttaa vähintäänkin tuohon kuvaan, jopa pitkään: joissain paikallisen nuorisotyön esittelyissä näkyy edelleen aiemman vuoden 1995 päätermistö, vaikka se muuttui vuoden 2006 lakiuudistuksessa selvästi. On siis kysymys myös lain tuntemisesta ja käytöstä.

Lakia luettaessa ei tulisi vain lukea sanoja, vaan pyrkiä ymmärtämään sen käsitteitä ja tarkoituksia. Ne ovat yleensä tulosta eri näkökulmien ja intressien kompromissista. Jotta siinä olisi tulkinnanvaraa, ne tulee esittää yleisemmin tai ehdollisesti, jolloin on kysymyksessä niin sanottu ”puitelaki”. Kun velvoittavuutta ei ole, voi valtio kuitenkin ohjata toivottuja toimia kohdennetuilla rahoituksilla. Jos laki on velvoittava, jotkut asia voi ja pitääkin määrittää tarkasti. Mutta sitä ei välttämättä hyväksytä, jos se sitoo kuntien varoja.

Vuoden 2006 Nuorisolain valmistelussa pyrkimyksiä oli väljennettävä, koska eduskunta ei olisi hyväksynyt vahvempaa velvoittavuutta kunnille. En ole kovin toiveikas siinä, että vahvempaa velvoittavuutta saataisiin myöskään nyt valmistelussa olevaan lakiin, jollei sitä sidota suoraan täsmennettyihin valtionavustuksiin. Tämä taas on osa laajempaa poliittista kokonaisuutta, jonka yhteydessä nuorisolaki on hyvin pieni tekijä. Mutta koska olen pessimistinen, saatan kokea myös myönteisiä yllätyksiä.

Toimintamuodot, tavoitteet – tehtävä?

Lakiin 2006 tehtiin kuntien nuorisotyön tavoitteellisia sisältöjä kuvaava lista. Niitä luettelevan pitkän virkkeen lopussa sanamuoto ”… ja muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat keinot” tuli muuttaa muotoon ”…tai muut”, jotta se jättäisi kunnille täyden vapauden päättää toimista joita tehdään.

Tuo lista kyllä identifioi nuorisotyötä, mutta ei selitä sen tarkoitusta. Siihen voi löytää viitteitä lain määritelmäosioissa, mutta enimmäkseen määritelmä ovat hyvin yleisiä, niiden täsmennykset väljiä ja osin sekavassa suhteessa toisiinsa.

Miten ”aktiivisen kansalaisuuden tukeminen”, ”tavoitteellisen toiminnan edistäminen kansalaisyhteiskunnassa” tai ”elämäntaitojen vahvistaminen ja syrjäytymisen ehkäisy” erottavat nuorisotyön useimmista muista julkisesti tuetuista toimista? Jos niitä ei ole kirjattu esimerkiksi koulua koskeviin säädöksiin, tarkoittako se sitä että koulun ei kuulu tukea elämäntaitoja eikä ehkäistä syrjäytymistä?

Tällaiset tavoitteet ovat yhteiskuntapolitiikan yleistä retoriikkaa. Se ei täsmennä nuorisotyön tehtävää siinä missä nuorisotyötä identifioiva toimintojen listaus ei kerro sen tarkoitusta. Kuitenkin nuorisotyö tekee juuri sellaista, mitä muilla aloilla ei tehdä mutta joilla sen osaamista tarvittaisiin. Eikö sillä tällöin ole oikeutettu paikkansa, jota vain ei onnistuta selittämään?

Talven Nuorisolain valmisteluun liittyvistä seminaareista on kantautunut vaihtelevaa, myös hämmentynyttä ja huolestunutta viestiä siitä, miten nuorisotyö huomioidaan. Keskusteluissa on toisaalta puhuttu perusnuorisotyöstä, toisaalta siitä, että perusnuorisotyötäkään ei voi tai ole mielekästä määritellä yhdeksi nuorisotyön lokeroksi, koska se sisältää kaikkea mahdollista ja eri toimintamuodot tulee nähdä yhtä arvokkaina. Saako tuohon sanaan mitään otetta?

Nuorisotyön perusta ja nuorisotyön ydin

Kuten Petteri Salmijärvi Sallasta toteaa, ei taloakaan rakenneta tyhjän päälle, vaan perustukselle. Lukemattomissa kunnissa tämä tarkoittaa sitä, että kunnissa on vakituisesti ja pitkäjänteisesti nuorisotyössä toimivia päteviä henkilöitä ilman erityisiä määrättyjä ja määräaikaisia lisätehtäviä, edustamassa kokonaisvaltaista näkökulmaa nuoriin sekä suhteita muihin nuorten kanssa ja asioiden parissa toimiviin. Se on: perusnuorisotyö.

Useimmilla paikkakunnilla ei ole mahdollisuutta useiden toimijoiden erikoituneisiin rooleihin ja suurillakin paikkakunnilla tarvitaan tähän perusrooliin kiinnittyneitä toimijoita. Yhteiskuntapoliittisesti tämä tarkoittaa sitä, että nuorisotyö nähdään peruspalveluna, jonka ylläpitämiseen on turvattava perusedellytykset. Tämä on yksi tapa ajatella ”perusnuorisotyötä”.

Sisällöllisesti nuorisotyön toiminnot määrittyvät tarvelähtöisesti ja yleisten tavoitteiden mukaan. Mutta nuorisotyön ylläpitämiseen eri paikkakunnilla ei voi velvoittaa suurella määrällä erilaisia toimintamuotoja, niiden luettelo on aina puitteellista nuorisotyön kuvausta. Jos kirjattaisiin kaikkia mahdollisia toimia, joita nuorisotyössä tehdään, tulisi listasta loputon ja käytännön nuorisotyön kannalta on aina keinotekoista valita niistä jotkut julkisesti esitettäviksi päätoimiksi tai toisia tärkeämmiksi.

Sen sijaan voisi olla mahdollista säätää siitä, että tietty perusosaamisen taso ja sitä myötä keskeiset tavoitteelliset toimet varmistuvat nuorisotyön asemoinnilla ja ydinosaamisella. Määrittelyn tulee siis lähteä nuorisotyön perustehtävästä, nuorisotyön toimintatavan, osaamisen ja ammatillisuuden ytimestä. Tämä on toinen tapa ajatella ”perusnuorisotyötä”.

Kirjoitin syksyllä 2014 #nam -blogissani siitä, miten varsin tavanomaiset tavoitteelliset ja käsitteelliset (retoriset) kahtia jaottelut tai vastakkainasettelut rikkovat näkymää siihen, mikä on kaikelle nuorisotyölle yhteistä ydintä, sen perustaa. Yleisluonteinen jaottelu (etsivä, korjaava, kohdennettu, ehkäisevä, avoin, perus-, yksilö-, ryhmä- jne..) sotkee nuorisotyön itsensä identifioitumista yhtenäisenä alana. Ehkäisevä ja kasvua tukeva vaikutus perustuu aina myös korjaaviin tekijöihin ja korjaava erikoistunut työ rakentuu nimenomaan nuorisotyön perustavalle toimintatavalle ja ydinosaamiselle.

Kohti nuorisotyön profilointia

Kaikkea nuorisotyötä yhdistää nuorisotyöllinen perusosaaminen ja toimintatapa, joita sovelletaan monin tavoin monissa eri yhteyksissä ja joissa se soveltaa aineksia eri yhteyksistä. Siten nuorisotyö on erityisosaamista suhteessa muihin aloihin, mutta sisäisesti myös moninaista ja usein moniosaamista.

Nuorisotyön ydinosaaminen, työote ja eetos kiinnittyvät nuorten kohtaamiseen ja dialogisuuteen sekä mahdollistamiseen, tukevaan motivointiin ja innostamiseen. Nuorisotyö on nuorten kohtaamista ja toimintaa nuorisolähtöisesti, nuorten elämän piirissä, ryhmien ja yksilöiden parissa. Se on kasvatuksellista yksilö- ja ryhmäohjausta, joilla tuetaan sekä yksilöllisyyden että sosiaalisuuden kasvua ja vaikutetaan samalla myönteisesti yhteisöjen elämään. Nuorisotyö toimii nuorten ja yhteiskunnan /yhteisön välissä, välittäjänä ja tarvittaessa sovittelijana, sekä nuorten elämänpiirin asiantuntijana suhteessa muihin toimijoihin.

Nuorisotyön toiminnan piiri on ajallis-paikallisesti siellä missä nuoret ovat ja missä nuorten asioita käsitellään, ei organisaatio- ja instituutiorajojen kahleissa samassa määrin kuin monet muut alat. (Kulttuurin ja liikunnan alalla on samoja piirteitä. Vastaavasti olisi koulussa, jos se nähtäisiin laajasti sivistystyönä ja kasvun yhteisöllisenä pedagogiana – sekä sosiaalityössä, jos se nähtäisiin laajasti sosiaalisena työnä eikä sosiaalitoimialan työnä.)

Nuorisotyön nuorisolähtöisyys tarkoittaa toimintaa siellä, missä ja milloin nuoret ovat ja missä heidän asioitaan käsitellään tai tulee käsitellä. Esimerkiksi Mikko Salasuo (2007) peräänkuulutti ”etsivää nuorisotyötä” tarkoittaen sitä, että nuoriso-ohjaajien tulisi lähteä nuorisotiloilta (tukikohdista) tiedustelu- ja esittelyretkillä – ilman nuoria ongelmallistavaa näkökulmaa sinänsä.

Nuorisotyö tarvitsee silti julkisivun instituutioiden maailmassa, muodollista asemaa, ”tukikohtia” ja fyysisiä puitteita. Riippumatta nuorisotilojen tehokkuuden kysymyksistä nuorten kävijöiden merkityksesä paikallinen nuorisotila tai nuorisotyön toimipiste on tällainen: instituutio ja kasvot. Julkisivun on oltava paitsi yleisesti, erityisesti nuorille mielekäs ja miellyttävä, mutta myös muille ymmärrettävä.

Julkisivuun tulee kuulua olennaisesti realistisen imagon tukeminen ja ylläpito mielikuvien maailmassa. On eri asia kirjoittaa poliittista retoriikkaa ongelmien ehkäisystä ja ratkaisemisesta, kuin kirjoittaa auki käytännön toimintaa joilla tuollaisiin tavoitteisiin voidaan pyrkiä.

(Kannattaa miettiä esimerkiksi kumpi otsikko nuorisotilan tai -toimiston oveen paremmin sopisi: ”tehtävämme on tukea nuorten elämänhallintaa ja ehkäistä syrjäytymistä” – vai ”tämä paikka on nuorille: yksin tai yhdessä, oleskeluun ja toimintaan, tarjolla kahvia, tietoja, neuvontaa, rauhaa” – laita mielessäni sana ”nuori” paikalle vaikka sana ”lapsi”, ”opiskelija”, ”työtön” ”kansalainen”, ”vanhus” jne.)

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Nuorisotyön määrittelystä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s