Nuorisotyö ja nuorisolaki, tilanneanalyysi

Tämä bloggaus perustuu aiempiin teksteihini, mm. vuoden 2013 alkupuolella OKM nuorisoyksikölle toimittamaani kuntien nuorisotyön toteutumista koskevaan raporttiin Nuorisolain kannalta. Syksyllä 2014 tein aiheista useita tiivistelmiä. Niistä kokosin yhden ristiintaulukoidun koosteen nuorisotyöstä ja nuorisolaista – SWOT tyylisesti, eli eritellen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Kooste on tarkasteltavissa täällä (Slide Share PDF)

Nuorisotyö on nähtävä kokonaisuutena, yli rajojen, moniosaamisena ja erityisen ydinosaamisen kotina (Koosteen taulukko 1)

Nuorisotyön julkisissa määrittelyissä, kuten säädöksissä, ei tule ohittaa sen sisäistä ja ulkoista moninaisuutta, sekä sitä, että monialaisuus on yhteiskunta- ja myös nuorisopoliittinen aihe, ei erityisesti nuorisotyön vaan kaikkien alojen tehtävä alkaen valtionhallinnosta. Katso jäsentely tästä.

Perusdilemma: kaksijakoisuus julkisessa kuvassa (NYT OFFLINE  Nuorisotyö ei ole joko-tai vaan sekä-että)

Jaottelevan kuvailun vahvuus on siinä, että se voi helpottaa tarvelähtöistä priorisointia ja markkinointia. Heikkoudet ovat siinä, että tekninen jaottelu dominoi liikaa nuorisotyötä yhteiskuntapolitiikan kohteena sekä estää yhteisen ydintehtävän tiedostamista ja ketteryyttä. Uhkana on se, että erikoistuminen lisää koko toimialan pirstoutumista epätasapainoisesti, mutta mahdollisuuksia ovat erottelujen ääripäiden näkeminen ydintehtävän rinnakkaisina ja samanaikaisinakin funktioina, erottelut vain tilannetaktiikoina tai käytännön työnjakoina.

Kaksijakoiset erottelut ovat yhteiskuntapoliittisia ja käsitteellisiä, mutta ne eivät todennu käytännön työssä vastaavasti, ainoastaan painotuseroissa sekä työnkuvien sisäisinä ja keskinäisinä työnjakoina. Juuri se, että eri toimijat eri painotuksilla, eri rooleissa ja asemissa ITSE identifioituvat nuorisotyöntekijöiksi, osoittaa että alan kaikessa toiminnassa on yhteisiä, yhdistäviä tekijöitä.

Nuorisotyö tukee sekä yhteisöön ja yhteiskuntaan sopeutumista että siinä aktiivisesti toimimista: kummatkin ovat saman kolikon eri puolia ja demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa välttämättömiä. Yksilöä ei ole olemassa ilman sosiaalisia suhteita, eikä ryhmää ole ilman yksilöitä. ”Yksilötyössä” ryhmä voi olla välineen roolissa, ”yhteisöllisessä työssä” yksilöt voi nähdä välineinä – mutta kumpikin näkökulma on koko ajan olemassa ja yhteisö ja yksilö vuorovaikuttavat aina. Tämä on keskeistä nuorisotyössä.

”Ehkäisevä” ja kasvua tukeva perinteinen, avoin, tavallinen nuorisotyö sisältää korjaavia tekijöitä, jopa perustuu niihin, ja ”korjaava” työ sisältää ehkäiseviä tekijöitä ja pyrkii myös niihin. Esimerkiksi tavanomainen perusnuorisotyön näennäisen joutenolon suhde voi sisältää ja tarjota korjaavia kokemuksia, jotka tukevat ja ehkäisevät nuoren elämässä. Painotukseltaan korjaavaksi mielletyssä työssä puolestaan tavanomaista nuorisotyön toimintaa ja työotetta käytetään yleisesti menetelmäpakkina.

Nuorisolain sisältö

Tästä olen kirjoittanut ja puhunut paljon eri yhteyksissä. Tiivistelmää tarjoavat edellä mainitun koosteen taulukot 2-4 (Slides Share).

Vahvuuksia? Lain esittämä tehtävien peruskirjo varsin hyvä, se vaatisi vain päivittämistä. Puitelain väljyydessä ja mahdollisissa tulkintaeroissa myös mieltä koska nuorisotyön kenttä ei ole yhtenäinen.

Heikkouksia: laki ei velvoita, kuntien välinen vaihtelu voimavaroissa ja painotuksissa merkitsevät nuorten eriarvoisuutta paikkakuntien välillä, liian yleisiä tehtäviä ohjautuu nuorisotyön vastuulle ja kaikkia lain tehtäviä ei kaikissa kunnissa voi nuorisotyön nykyisillä voimavaroilla tehdä; alan säädöksiä ei aina tunneta edes nuorisotyössä ja ne mahdollistava myös sille haitallisia tulkintaeroja, esimerkiksi lastensuojelulakia ei ole riittävästi hyödynnetty nuorisotyön profiloinnissa; monialaisten ryhmien toimivuus ja nuorisotyön asema niissä vaihtelee paljon, koko nuorisopolitiikka on liian iso kakku syötettäväksi yhdelle toimialalle, sen tulisi olla kokonaan ylisektorisesti ohjattua ja nuorisotyön voimavarat tulisi nähdä osana sen toteuttamista.

Uhkina ovat nuorisotyön hajoaminen liikaa erillisiin rooleihin, jolloin sen yhtenäisyys heikkenee; kuva nuorisotyöstä voi pelkistyä liian yksinkertaiseksi tai painottua epätasapainoisesti; nuorisotyö voi jäädä yleisellä tasolla kokonaisvaltaisen nuorisonäkökulman ja nuorisopolitiikan varjoon.

Mahdollisuudet ovat huomattavassa viestinnän ja koulutuksen lisäämisessä sekä vakiintuneessa ammatillisessa reflektiossa, lain ja käytännön painotusten suhteen täsmentämisessä perinteen ja nykytilan tehtävien tarkastelun kautta, sekä lain sidoksissa ja viittauksissa muihin säädöksiin.

Nuorisopolitiikka

Luen nuorisopolitiikkaan kuuluviksi alalla tunnetun tavoitteen nuorten elinolojen kehittäminen / parantaminen, nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen edistämisen, Nuorisotakuun kaltaiset hankkeet sekä monialaisuuden nuorisoasioissa ja -palveluissa. Ne eivät siis ole erityisesti nuorisotyön teemoja.

Nuorisopolitiikan vahvuus on siinä, että se voi profiloida nuorisotoimea valtionhallinnossa (nuorisoasiat, nuorisopolitiikka) tarkoituksena turvata nuorisoasioiden ja nuorisotoimialan roolia. Keskeinen heikkous on siinä, että valtion nuorisotoimella ei ole operatiivista monialaista valtaa eikä voimavaroja kaikkiin nuorisoasioihin ja nuorisopolitiikkaan – sama tilanne on myös kuntien nuorisotoimissa useimmiten.

Uhkana on, että nuorisotyö ja -toimiala jää toiseksi liian erityisissä tai yleisissä nuorisoaiheissa. Mahdollisuuksia näen siinä, että nuorisolähtöisyys nuorisopolitiikassa tukee myös nuorisotyön profiloitumista ja nuorisotyön ydinosaaminen nuorisoasioissa tulee paremmin esille, Nuorisolaissa jopa sen keskiöön.

Nuorisoalan palvelu- ja kehittämiskeskukset (katso tästä)

Keskuksia ei ole mainittu nykyisessä laissa. Niiden vahvuuksia ovat erityisosaaminen, viestinnän ja alan profiloinnin rooli valtakunnallisesti. Heikkouksina ovat niiden yhteisen vakiintuneen rintaman puuttuminen ja vaihtelu sidoksessa tavanomaiseen paikalliseen nuorisotyöhön. Uhkana on yhä – tosin vaihtelevasti – irrallisuus muusta nuorisotyöstä, tavallisen nuorisotyön jääminen niiden varjoon ja se että ne toimivat liian eriytyneesti profiloitumatta nuorisotyön yhteisiin ydintehtäviin. Mahdollisuuksia niiden kehittymisessä olisivat yhteinen koko nuorisotyöalan esilletuonti, sekä vielä vahvempi koulutus ja tuki kentälle, ja tällöin mahdollisesti myös alueittain kenttää edustava rooli.

Laista puuttuvat käytännössä yleiset tai muuten tärkeät aiheet

Palvelu- ja kehittämiskeskusten lisäksi nykyisen lain kaudella ovat vahvasti kehittyneet verkkonuorisotyö, nuorisotyö koulussa sekä julkisissa tiloissa ja paikoissa, eri aikoina. Näissä yhteyksissä, mutta myös yleisemmin koko nuorisotyössä on kysymys toisaalta eri aloista ja ympäristöistä nuorisotyön ”välineinä”, sekä nuorisotyön roolista näissä toimintaympäristöissä.

Toimijoina ovat aina kunnat, seurakunnat, järjestöt ja vapaaehtoiset sekä projektityöntekijät ja lain tulee antaa edes periaatteellinen profiili niille. Profiloinnin tulee perustua niille yhteiseen nuorisotyön ydinrooliin, ydinosaamiseen ja ydintehtäviin. (Katso edellinen blogini)

Lisäksi lain säätämisessä kohdattaneen muutamia ongelmallisia termejä:

”Erityisnuorisotyö”

  • perinteinen, osin kiistanalainen nimike, mutta fakta: konkreettisesti käytössä oleva nimike
  • vaihteleva ja jossain määrin epäselvä suhde etsivän nuorisotyön tarkoitteeseen

”Sosiaalinen nuorisotyö”

  • jonkin verran yleistynyt mutta yhteismitattomasti ja eri tavoin ymmärrettynä, useimmiten kattoterminä etsivälle ja/tai erityisnuorisotyölle sekä yksilö- että ryhmätoiminnassa
  • konnotaatiot yleensä korjaavassa yksilötyössä, sosiaalityömäisessä nuorisotyössä /”sosiaalinen”
  • ongelma samankaltainen kuin käsitteessä ”sosiaalinen vahvistaminen” (ks. Nuorisolaki)

Kohdennettu nuorisotyö” – työotteena tai sisältönä?

  • käytössä vaihtelevasti ja yhteismitattomasti, vertaa ”sosiaalinen nuorisotyö”
  • usein yksilöllisesti tukevan tai korjaavan yksilötyön konnotaatiot, vrt. ”erityisnuorisotyö”
  • mutta käytetään usein myös tilannesidonnaisesta ja tapahtumatoiminnasta, tietyille ryhmille suunnatuista toiminnoista ja sisällöllisistä ja temaattisista painotuksista (tyttöjen tai poikien toiminta, monikulttuuriset ryhmät ym.)
  • käytetään myös puhuttaessa työotteesta (kohdentumisesta, menetelmäpainotuksesta) minkä tahansa nuorisotyön yhteydessä
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s