2015 in review

The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2015 annual report for this blog.

Here’s an excerpt:

A San Francisco cable car holds 60 people. This blog was viewed about 1,800 times in 2015. If it were a cable car, it would take about 30 trips to carry that many people.

Click here to see the complete report.

Mainokset

Lampaita ja verihurttia [Suomen puolustuskyky, osa 4]

Random thoughts

Minä lupaan uhrata työni ja elämäni Isänmaalle. En karta työtä, en taistelua, en kärsimyksiä, en kuolemaa tämän lupauksen lunastamiseksi.

Ote kadettilupauksesta

Kuva: Puolustusvoimat, Instagram: @maanpuolustuskorkakoulu Kuva: Puolustusvoimat, Instagram: @maanpuolustuskorkakoulu

Virkamiehiä vai sotilaita?

Ranskan iskujen myötä on käyty varsin vilkasta ja kriittistä keskustelua puolustusvoimien ammattisotilaiden velvoittamisesta osallistumaan SEU 42.7 mukaiseen avunantovelvoitteen toimeenpanoon.

Terävintä sanan säilää
on heiluttanut Aliupseeriliitto, jonka puheenjohtaja Mika Orasen mukaan ”[s]otilas joutuu hyvin yllättävään tilanteeseen, joka voi uhata hänen henkeään, terveyttään ja perheensä toimeentuloa”. Oranen näkee, että aliupseerit saattaisivat joutua huomattavasti kovempiin tehtäviin, kuin mihin he sitoutuivat palvelukseen astuessaan. Tällä näkemyksellä Oranen viestii varsin ikävällä tavalla omilleen ja samalla myös varusmiehille, reserviläisille ja upseereille, että aliupseerin professio on lähtökohtaisesti enemmänkin mukavaa virkamieseloa kuin sotiluutta. Oranen pitää selvänä, että ulkomaantehtävissä henkeen ja terveyteen kohdistuu isoja riskejä ja väittää, että pakko karkottaisi osan ammattisotilaista toisiin töihin. Kyse on siitä mihin sitoutuu. Aliupseeri on palvelukseen astuessaan vain sitoutunut olemaan hyvä virkamies.

Sitoutuminen…

View original post 981 more words

Ohjaamojen verkkopalvelun kehittäminen kohtaamistyön tueksi

Kulunut syksy on tuonut työn alle monia mielenkiintoisia aiheita. Yksi näistä on Ohjaamo-toimintaan liittyvän valtakunnallisen verkkopalvelun kehittämiseen osallistuminen. Itselläni on ilo toimia Ohjaamojen tuki -hankkeen kautta edustamassa tuossa kehittämistyössä koko Etelä-Savon aluetta. Tämä tapahtuu erityisesti yhteistyössä Mikkelin Olkkarin, Pieksämäen Pientareen ja Savonlinnan Intolan kanssa. Verkkopalvelun kehittämistyö on alkanut syksyn 2015 aikana ja sitä koordinoi Keski-Suomen […]

https://tkiblogi.wordpress.com/2015/12/17/ohjaamojen-verkkopalvelun-kehittaminen-kohtaamistyon-tueksi/

Outo aika, tutkimus, viestintä 

Elämme kummallista aikaa. Tällä en viittaa suoraan turvapaikanhakijoihin, saati maahanmuuttajiin, he enemmänkin normalisoivat Suomea. Mutta heidän kauttaan on nyt katalysoitunut esiin kansan pimeää puolta. Vihaa pohjustavat yleinen epävarmuus ja moninainen syrjäytyneisyys, lievimmillään mutta näkyvimmillään vieraantuneisuus.

Nyt kun seuraan tuota usein esille tullutta henkeä, jossa tutkimusta ja sivistystä ei arvosteta ja sitä leikataan, niin omat potkuni ministeriöltä eivät vaikuta erikoistapaukselta.

Ne kuuluvat tähän aikaan.

Toisaalta pidän kyllä todella outona sitä, että nuorisotyön tutkimukseen ja siitä viestintää sekä kokonaisvaltaiseen koordinointiin ja kentän tukeen kehittämisessä ei ole edelleenkään kunnolla panostettu.

Nuorisotyöstä on edelleen paljon kummallisiakin käsityksiä. Kohtaan edelleen usein ihmisiä, joilla on vain ohuet tiedot nuorisotyöstä ja jotka kiittävät minua yleiskuvan ja perustietojen tarjoamisesta. Ja jos kerron urastani ja sen katkaisusta, käsitys alan valtionhallinnosta muodostuu sekin kummalliseksi.

Nuorisotutkimus on Suomessa hyvää ja melko monipuolista, mutta nuorisotyön tutkijoita on vain muutama, ja minä ole ainoa, joka on vuosikausia seurannut koko alaa, kentän tilanteita ja kokonaisnäkymää valtakunnallisesti.

Yli 15 vuotta alaa yhtämittaisesti seuranneena ja vuosia maata kiertäneenä minulla on poikkeuksellisen laajat tiedot ja kontaktiverkosto, luottamukselliset suhteet ym. moniin tahoihin.

Yli 500 matkapäivää Suomessa, tasaisesti kaikkiin maakuntiin eri paikkakunnille, vuosien ajalta tietoja noin joka toisen kunnan alueelta, myös kymmenittäin seurakuntia ja järjestöjä koskien. Alkoi loppuvuonna 2005, päättyi pääosin kesään 2012 ja kokonaan keväällä 2014.

NAM201512

Tietoni ja näkemykseni kiinnostavat kenttäväkeä ja monia eri alojen toimijoita myös valtionhallinnossa. Mutta jostain syystä ne eivät nuorisotyöstä vastaavassa ministeriössä enää kiinnostaneet lainkaan. Hulluinta on, että työtäni ja maanlaajuista aineiston keruutani on rahoitettu sadoilla tuhansilla euroilla ja sitten se vain hylätään, en saanut rahoittajalta mitään työrauhaa.

Jännät kuviot.

Mutta tutkija, ajattelija ja viestijä ei ole koskaan työtön, vaikka olisi toimeentuloton. Seurailen edelleen koko #nuorisotyö koko #suomi tilannetta kentältä hallintoon, rakenteista politiikkaan ja prosesseja. Ei kukaan muukaan sitä tee.

Nytkin saan, jos haluan, urallani syntyneiden yhteyksien ansiosta nopeasti tietää asioiden tilasta ja näkemyksistä eri puolilta Suomea. Ja pelkästään verkossa seuraamalla saan sitä informaatioita koko ajan. Ja sen jakamisesta kiitetään. Muualta kuin alan keskushallinnosta, josta ei edes kommentoida mitään.

Tämä on koko alan kannalta huolestuttavaa. Omalta kannaltani en ole huolestunut, asioilla on tapana järjestyä uudelleen. Minun toimintaani seuraavien määrä somessa kasvaa. Ja ero varsinaisesta työelämästä on tässä vaiheessa elämääni ollut todella hyväksi.

Jouluun ja vuodenvaihteeseen kohta rauhoittuen, mutta ei ole ihan vielä sen aika. Saattaa tässä jotain asiatekstiäkin vielä syntyä.

Monikulttuurisuus ja nuorisotyö 1

Kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta kuntien nuorisotyössä

Nuorisolain (2006) esittämä arvopohja sisältää seuraavat lähtökohdat: yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Laki suuntaa erityisesti tavoitteellista kuntien nuorisotyötä sekä valtion nuorisotoimialan painopisteitä, mutta ilmentää melko hyvin koko suomalaisen nuorisotyön arvomaailmaan ja vaikuttaa myös alan muiden toimijoiden painotuksiin.

Nämä nuorisotyötä suuntaavat perinteiset nuorisokasvatukselliset periaatteet toteutuvat käytännön nuorisotyössä vaihtelevasti ja tieto niistä on vahvasti tulkinnanvaraista, vaikka ne nuorisotyön julkisissa kuvauksissa ilmenevätkin varsin yleisesti.

Ihmisoikeudet, kestävä kehitys tai ympäristökasvatus, sekä kehityspolitiikka, rauhan edistäminen ja konfliktien ehkäisy näkyvät nuorisotyön alueella selvimmin kirkon ja kristillisten järjestöjen toiminnassa sekä osa-alueisiin erikoistuneiden järjestöjen toiminnassa. Kristillisessä nuorisotyössä monikulttuurisuus ja rauhankasvatus liittyvät myös uskontodialogin edistämiseen.

Kuntien nuorisotyössä nämä aiheet eivät tavallisesti näyttäydy erikseen nimettyinä läpi koko toiminnan, mutta luonnollisesti ne voivat tulla esille monissa yhteyksissä. Kansainvälinen suhdetoiminta ystävyyskuntayhteyksien ja vierailujen sekä nuorisovaihtoon osallistumisen kautta on perinteistä kansainvälistä nuorisotyötä, mutta sen nykytilasta niin nuorisotyöntekijöiden arkiorientaatiossa kuin toiminnan sisällöissä ei ole kunnollista kattavaa saati ajankohtaista tietoa.

Toiminta painottunee enemmän työntekijän henkilökohtaisen kiinnostuksen mukaan tai yleisenä viestintänä esimerkiksi nuorisovaihtoon osallistumisen mahdollisuuksista, sekä kausittaisina tai satunnaisina osallistumisina nuorisovaihtojen ja -vierailujen edellyttämään työhön, kuin erityisenä kansainvälisyyskasvatuksena.

Omat taltioimani tiedot sieltä täältä eri puolilta (työmatkoja ja tiedusteluja 2006-2012) Suomesta tarjoavat ainakin lievän viitteen siitä, että suhteessa menneisiin vuosiin ehkä useissakin kunnissa on vähennetty kansainvälisen toiminnan osuutta nuorisotoimien budjettipäätöksissä.

Jäsennettävää, viestittävää ja käytännön työsarkaa

Monikulttuurinen nuorisotoiminta on moniselitteisempi osa-alue. Se voidaan lisäksi liittää myös yleisempiin kysymyksiin moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden huomioinnista. Yleisimmin monikulttuurisuus nuorisotyössä on liitetty maahanmuuttajanuorisotyöhön, joka on ollut viime vuosina tavallista useimmissa suurimmissa kaupungeissa ja paikkakunnilla, joilla maanmuuttajien määrä on suhteellisen suuri.

Monikulttuurista nuorisotyötä ja -toimintaa sekä rasismin vastaista viestintää ja toimintaa nuorisotyössä on kehitetty näkyvästi 1990-luvulta lähtien. Mutta onko tarkkaan ottaen oikein puhua monikulttuurisesta nuorisotyöstä silloin, kun työntekijä toimii erityisesti eri kulttuurivähemmistöä edustavien nuorten parissa sen sijaan että pyrkisi laajentamaan nuorisotyötä kokonaisuudessaan monikulttuuriseksi eri kulttuuritaustaisten nuorten kohtaamisen puitteissa?

Nuorisolaissa 2006 ilmaistun pyrkimyksen moninaisuuden kunnioitukseen, tasa-arvoon ja suvaitsevuuteen tulisi viitata yleensä erilaisuuden ja kaikkien (myös kotimaisperäisten) kulttuuristen, etnisten ja muiden vähemmistöjen huomiointiin sekä kunnioitukseen. Alkaen esimerkiksi liikuntarajoitteisten nuorten huomioinnista (esteettömyys rakenteissa), yleistyneestä sukupuolisensitiivisestä nuorisotyöstä (kuten tyttöjen ja poikien kerhot, illat ja tilat), sekä seksuaalivähemmistöjen huomioon ottamiseen nuorisotyössä ja integraatioon toiminnan periaatteissa.

Näin ollen kohdennettua työtä ja toimintaa voisi nimittää kulttuurisensitiiviseksi, kun taas nuorisotyön ja rahoitetun nuorisotoiminnen kokonaisuudessaan tulee olla arvoiltaan tietenkin myös monikulttuurista.

Kun ensimmäisen kerran vierailin nuorisotyön tiedonkeruun merkeissä Inarissa keväällä 2006, kyselin myös siitä, miten saamelaisnuoret huomioidaan nuorisotyössä. Nuorisosihteeri Seppo Körköllä oli luonnollisesti selkeä vastaus: arkisesti ei sen kummemmin, täällä kaikki nuoret ovat yhdessä nuoria olivat sitten ketä tahansa ja sitä painotetaan, mutta saamelaisnuoria tulee tukea myös omaehtoisessa saamelaistoiminnassa ja siihen tarittaisiin pysyvämmin vetäjiä.

Monikulttuurisuutta nuorisotyössä yleensä on tutkittu vähän (kuten useimpia muitakin nuorisotyön osa-alueita ja -aiheita). Vuoden 2007 tutkimuksen Mikä tekee nuorisotyöstä monikulttuurisen? valossa aiheen huomioinnissa nuorisotyössä oli paljon puutteita, se riippui usein yksittäisten työntekijöiden omasta motivaatiosta ja käsitteenäkin se oli usein vielä jäsentymätön.

Peruspalvelujen arviointikyselyssä 2008 vain? 39% vastanneista nuorisotoimista ilmoitti, että niillä oli ollut kuluvan vuoden aikana kansainvälisiä yhteyksiä. Sen yleisimpiä tuon muotoja olivat EU-nuorisotoimintaohjelman palvelujen käyttö (58% – yleensä nuorisovaihto), ystävyyskuntatoiminta (43%) ja lähialueyhteistyö (23%). Vain 59: ssä kunnassa tuolloin oli vastaustietojen mukaan kansainväliseen toimintaan varattu erillinen määräraha – tämä tukee edellä esittämääni karkeaa yleishuomiota ja kertoo painotuksen ainakin osittaisesta vähenemisestä suhteessa kuntien nuorisotoimien pitkän aikavälin historiaan.

Vuoden 2011 peruspalvelukyselyn tulosten mukaan nuorisotyön perinteisten osa-alueiden joukosta 68% vastanneista arvioi monikulttuurisen nuorisotyön toteutumisen huonoksi. Tulkitsen tämän tuloksen kahdella tavalla.

Ensiksi, nuorisotyössä monikulttuurisuus on yleisesti tunnettu painotus, joten vastaajat ovat jo vuosien ajan kiinnittäneet huomiota sen toteutumisen puutteisiin – ja ne johtuvat usein kunnan todellisista (ei ilmoitetuista) arvoista, jotka ilmenevä kiinnostuksen ja panostuksen heikkoutena.

Kuten monissa muissakin toimissa, tällainen ”säästäminen” lisää kustannuksia.

Toiseksi, oletan että tuloksessa näkyy myös yleisempi arvomuutos tai arvonmuodostuksen jo vanhempikin heikkous. Tätäkään ei ole kunnolla tutkittu, mutta mieleeni tuli vuosien takaa vierailuni eräässä kunnassa, jossa oli (silloin vielä harvinaisena ilmiönä) ”pakolaiskeskus” – siis turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus.

Tavatessani informanttiani, paikallisen nuorisotyön ja -politiikan keskeistä työntekijää (toisen kerran paikallisesti), hän kertoi edellisestä budjettitaistelusta nuorisotyön karsimista vastaan. Voitoksi hän koki sen, että summa pysyi lähes samana edellisvuoteen verrattuna. Mutta yksi muutos budjetissa oli: momentti ”kansainvälinen ja monikulttuurinen toiminta” oli kokonaan poistettu. Hän oli kysynyt tästä valtuuston puheenjohtajalta (PS), joka oli vastannut: täällähän on jo pakolaiskeskus. Ja toden totta, seurakunta- ja nuorisotyöntekijät olivat lähes ainoita, jota toimivat vuorovaikutuksessa keskukseen, toisinaan yhdessä poliisin kanssa.

Kun puhutaan kotoutumisen vaikeuksista olisi syytä puhua sen vaikeuttamisesta vähimmillään välinpitämättömyydellä, toisinaan aktiivisemminkin toimin ja vahvimmillaan vaikeuksien rakentamisesta.

Esimerkkilähde:

Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen, jossa omaa käsialaani lyhyet jaksot 6.2. Nuorisotyö ja globaalikasvatus sekä 6.4. Nuorisotyö oppimisympäristönä suhteessa kouluun.