Missä on se nuorisotyö? Alla omenapuun?

Vrt. Väinö

Tämä on se mikä edelleenkin itkettää ja naurattaa, nyt enemmän kuin aikoihin.

Opetus- ja kulttuuriministeri julkaisi syksyllä kommentoitavaksi luonnoksen uudesta Nuorisolaista. Se vaikuttaa varsin huonolta nuorisotyön kannalta, ikään kuin silläkin pedattaisiin tietä tuleville leikkauksille, vaikka se tulee voimaan vasta seuraavalle budjettikaudelle.

Kuntien päätösvaltaa lisätään, vaikka tiedetään sen johtavan tinkimiseen nuorisotyöstä. Tätä voidaan ehkä paikkailla hankerahoituksilla, mutta jo nyt pirstoutunut pysyvyys ja jatkuvuus kärsivät, jos laki luonnoksen muodossa toteutuu. Luonnoksessa laista on riisuttu kokonaan pois nuorisotyön väljäkin konkretisointi ja siitä puuttuu kokonaan nuorisotyön huomiointi yhtenä osaamisen alana jolla on tekemisen ydin.

Laki tuo nuorisotyön kirjosta selvästi esiin etsivän nuorisotyön, mutta ohittaa kokonaan tavallisen avoimen nuorisotyön sisällön, nuorisotyön perustan ja ytimen, puhumattakaan nuorisotyön eri muodoista. Toisaalta, kun laki ei velvoita kunnolla ja sen puitteellisiakin velvoitteita ollaan vähentämässä, niin #mitävälii ?

Etsivän nuorisotyön vahva huomioiminen lakiluonnoksessa on perusteltua ja ansaittua. Mutta tavallisen avoimen nuorisotyön jääminen ongelmaperustaisesti painotettujen toimien varjoon olisi suuren mittaluokan virhe – tai on jo, eikä asetelma sinänsä ole täysin uusi. Koko nuorisotyötä yhteiskunnan rahoittamana toimialana on esitetty lakkautettavaksikin, viimeksi 1990-luvun laman aikaan – tilanteessa jossa siihen olisi kannattanut panostaa.

Nykyisessä poliittisessa tilanteessa en hämmästyisi enää juuri mistään. Etsivä työ on luonteeltaan todella tärkeää, mutta muissa toimissa säästäminen paitsi ohittaa varhaisen huomioinnin mahdollisuuksia myös kuormittaa etsivää työtä lisää. Ja siitäkin ollaan leikkaamassa. Kaikkein omituisinta suhteessa tähän korjaavan työn painotukseen on, että myös etsivään työhön samoin kuin koko sosiaalisen nuorisotyön kokonaisuuteen esitetään heikennyksiä vuodeksi 2016.

Samoin kuin nuorten kuulemisessa usein, myös nuorisotyön kuulemisessa: nuorisotyöntekijöitä on ehkä kuultu, he ovat saaneet esittää kommentteja. Eri asia on huomioidaanko niitä ja vaikuttavatko ne? Tiedän ja ymmärrän hyvin, ettei kaikkea mahdollista voi painottaa, mutta yli ymmärrykseni menee se, kuinka ohuesti nuorisotyö näyttäytyy. Lakiluonnoksen – jos se sellaisenaan toteutuisi, jäljet pelottavat jo nyt.

Nuorisotyö perusta ja ydin on se, mitä ei vain osata tai haluta nähdä – enkä lakkaa sitä ihmettelemästä erityisesti, kun näin näyttäisi olevan myös nuorisotyötä edustavassa yksikössä ministeriössä. Valtion taloudessa summat ovat mitättömiä, mutta nuorisotyössä suuria, ja niistä leikkaaminen lisää ongelmia ja aiheuttaa paitsi kärsimystä, myös tulevia kuluja. Jollei välitetä nuorisotyöstä, niin ei nuoristakaan?

Kulttuurisen syrjinnän vastaisessa ja humaanissa asenteessaan muun muassa turvapaikanhakijoihin kiitettävästi toiminut ministeri Sanni Grahn-Laasonen vastaa myös nuorisotoimialasta. Siihen liittyen tuliaisina EU-kokouksesta saimme tällaisia näkemyksiä (24.11.):

”Ministerit korostivat nuorisotyön merkitystä kotoutumisen edistämisessä. Mielekäs tekeminen, maan yhteiskuntaan ja kulttuuriin tutustuminen sekä osallisuutta tukeva vapaa-ajantoiminta edistävät integroitumista ja vähentävät nuorten riskiä ajautua mukaan ääriliikkeiden toimintaan.

Suomessa lisääntyvään maahanmuuttoon vastataan pitkäkestoisilla toimenpiteillä, kuten nuorisotyön palvelujen sekä avustusjärjestelmien kehittämisellä. On tärkeää luoda edellytyksiä maahanmuuttajanuorten omien järjestöjen toiminnalle. Samalla tulee tukea heidän kotoutumistaan myös muiden kansalaisjärjestöjen toiminnassa.”

No niin siis tota mitä? Tottahan tuo. Selvä asia kaikille nuorisotyössä. Notta! Tuossa kuvataan juuri sitä, mitä nuorisotyö tekee ja siksi voi tehdä myös maahanmuuttajanuorten kanssa. Eli nuorisotyö on ohittamaton väline, työkalu yhteiskunnalle tässä tilanteessa. Mutta vaikka kotouttavaan toimintaan ohjataankin nyt varoja, silloinkin nuorisotyön niukkoja perusvoimavaroja menee siihen muun nuorisotyön kustannuksella. Ja maahanmuuton ilkeät vastustajat voisivat hyvin iskeä tähän (Vinkki teille, pellet!).

Viisi päivää myöhemmin (29.11.) myös Päivi Räsänen bongasi tämän saman ihmeen: maahanmuuttajanuorilla on korkeahko syrjäytymisriski ja sille tulisi tehdä jotain.

Joka tapauksessa voi kysyä eikö niistä kymmenistä tuhansista kaikista Suomessa olevista nuorista välitetä jo ennakkoon, vaan vasta kun he näyttävät ongelmilta tai uhilta?

Erityistä maahanmuuttajanuorisotyötä tarvitaan kyllä tietty määrä. Mutta suurella osalla maahanmuuttajistakin kotoutuminen tapahtuu parhaiten pääsemällä mukaan suomalaisten nuorten pariin ja tavallinen nuorisotyö on koko ajan mahdollistamassa sitä.

Vai onko? Itse asiassa kunnalliselle nuorisotyölle ei nytkään ole lisäresursseja herunut, vaikka se monin paikoin jo toimii mukana kotouttavissa tehtävissä. Ja sillä olisi usein puitteita ja mahdollisuus nopeasti tehostaa toimintaa paikkakunnittain, jos edes yhden ihmisen työpanosta voisi käyttää. Sama koskee nuorisotyötä yleensä monilla paikkakunnilla. Matti Rimpelä kirjoitti Facebookissa 24.11. seuraavasti:

”Hallitus leikkaa merkittävästi nuorisotyön valtionosuuksia. Kunnat ajavat toimintaa alas. Isän soitto ja pitkä puhelinkeskustelu toi tämän asian minullekin henkilökohtaiseksi. Olen kymmenen vuoden ajan seurannut ja ollut hieman tukena lapsiperheelle, jossa kaksi kolmesta lapsesta on ajautunut lastensuojelun/lasten-nuorisopsykiatrian/sosiaalityön pitkäaikaisiin prosesseihin.

Isä yrittää yksin selviytyä ja tukea lapsiaan, jotka ovat jo varttuneet parikymppisiksi. Perheen nuorimman tytön pulmat tulivat näkyviin varhaisessa murrosiässä, terapiaa, sijaishuoltoa, yms. 18-vuotiaana takaisin kotiin. Hankitaan koiranpentu, vähitellen uskaltautuu liikkeelle, ajaa ajokortin, pääsee opintojen alkuun, harjoittelemaan, poikaystäväkin löytyy. Sitten tulee romahdus, sulkeutuu omaan huoneeseen, yksinäisyyttä, masentuneisuutta, lääkehoitoa, terapiaa.

Kun katson vuosia taaksepäin, näen myös toisen polun. Ajoissa mukaan nuorta ymmärtävä ja hänen polkuaan tasoittava nuorisotyöntekijä, siis jo koulussa 6-7. luokilla, tukea arjen elämässä, elämään oppimisessa, myös silloin kun kuljetaan terapian ja sijaishuollon syvissä vesissä. Ja myös auringon alkaessa paistaa, koska yleensä jossakin vaiheessa tulee myös auringon laskun aika. Isä yrittää, mutta on jäänyt yksin, ei oikein osaakaan ja on auttamattomasti väärää sukupolvea.

Jään vakavasti kysymään, mikä talouden järki puoltaa nuorisotyön voimavarojen leikkaamista. Yhden perheen nuorten palveluihin ja toimeentuloturvaan voi nykykäytännössä kulua helposti 3-5 nuorisotyöntekijän palkka vuodessa ja tulokset ovat kyseenalaisia. Leikkauksen sijasta kannattaisi investoida nuorisotyöhön ja ennakoida tuottoa erikoistuneiden palvelujen ja toimeentuloturvan kustannusten vähenemisenä. Olisiko mahdollista saada nuorisotyöntekijä puhumaan television ajankohtaisohjelmassa ”suoraan” Sipilälle, kätilöiden tapaan???”

Nuorisotyö ilmenee usein työkaluna, itse asiassa työkalupakkina, kun jotain tarvitaan. Mutta silti sitä siitä nähdään aina vain osa, eikä sitä mikä tuota toimivuutta ylläpitää. Nuorisotyön perustehtävä on kohtaamisessa, avoimessa nuorisotyössä ja -toiminnassa alkaen oleskelusta, maleksimisesta ja kuleksimisesta, mitä moninaisimpiin toimintamuotoihin. Mutta avoin kohtaaminen ja yhdessäolo on kaiken perusta – ihmiselämässä ylipäätään. Niin luodaan yhteyksiä ja luottamusta. Sillä linjalla vähitellen myös ehkäistään, korjataan ja tuetaan – kaikissa nuorisotyön muodoissa.

Lisäksi nuorisotyöllä on kasvun tukemisen tehtävä, kasvatuksellinen tehtävä: sillä on mahdollisuus nuorten sellaiseen kansalaiskavatukseen, jota mitkään muut toimijat eivät tee. Mutta nyt, kun tätä pitäisi kirkastaa, sitä ollaan hämärtämässä. Olemassa oleva voimavara, jonka nuorisotyöntekijät muodostavat, jätetään heikompaan tilaan, joka lisää kustannuksia, vaikka siihen tulisi sijoittaa erityisesti nyt kun on paljon tarvetta.

Tähänastisesta uuden Nuorisolain valmistelusta en ole selvästi havainnut, että siellä olisi todella pyritty kirkastamaan nuorisotyön perustavaa tehtävää, roolia, asemaa. Enemmänkin päinvastoin.

Jälkihuomautus:

Pian tämän kirjoitukseni jälkeen ilmeistyi sopivasti sitä sopivasti lisätiedoilla täydentävä artikkeli Nuorisotyön norminpurkutalkoot.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s