Monikulttuurisuus ja nuorisotyö 1

Kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta kuntien nuorisotyössä

Nuorisolain (2006) esittämä arvopohja sisältää seuraavat lähtökohdat: yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Laki suuntaa erityisesti tavoitteellista kuntien nuorisotyötä sekä valtion nuorisotoimialan painopisteitä, mutta ilmentää melko hyvin koko suomalaisen nuorisotyön arvomaailmaan ja vaikuttaa myös alan muiden toimijoiden painotuksiin.

Nämä nuorisotyötä suuntaavat perinteiset nuorisokasvatukselliset periaatteet toteutuvat käytännön nuorisotyössä vaihtelevasti ja tieto niistä on vahvasti tulkinnanvaraista, vaikka ne nuorisotyön julkisissa kuvauksissa ilmenevätkin varsin yleisesti.

Ihmisoikeudet, kestävä kehitys tai ympäristökasvatus, sekä kehityspolitiikka, rauhan edistäminen ja konfliktien ehkäisy näkyvät nuorisotyön alueella selvimmin kirkon ja kristillisten järjestöjen toiminnassa sekä osa-alueisiin erikoistuneiden järjestöjen toiminnassa. Kristillisessä nuorisotyössä monikulttuurisuus ja rauhankasvatus liittyvät myös uskontodialogin edistämiseen.

Kuntien nuorisotyössä nämä aiheet eivät tavallisesti näyttäydy erikseen nimettyinä läpi koko toiminnan, mutta luonnollisesti ne voivat tulla esille monissa yhteyksissä. Kansainvälinen suhdetoiminta ystävyyskuntayhteyksien ja vierailujen sekä nuorisovaihtoon osallistumisen kautta on perinteistä kansainvälistä nuorisotyötä, mutta sen nykytilasta niin nuorisotyöntekijöiden arkiorientaatiossa kuin toiminnan sisällöissä ei ole kunnollista kattavaa saati ajankohtaista tietoa.

Toiminta painottunee enemmän työntekijän henkilökohtaisen kiinnostuksen mukaan tai yleisenä viestintänä esimerkiksi nuorisovaihtoon osallistumisen mahdollisuuksista, sekä kausittaisina tai satunnaisina osallistumisina nuorisovaihtojen ja -vierailujen edellyttämään työhön, kuin erityisenä kansainvälisyyskasvatuksena.

Omat taltioimani tiedot sieltä täältä eri puolilta (työmatkoja ja tiedusteluja 2006-2012) Suomesta tarjoavat ainakin lievän viitteen siitä, että suhteessa menneisiin vuosiin ehkä useissakin kunnissa on vähennetty kansainvälisen toiminnan osuutta nuorisotoimien budjettipäätöksissä.

Jäsennettävää, viestittävää ja käytännön työsarkaa

Monikulttuurinen nuorisotoiminta on moniselitteisempi osa-alue. Se voidaan lisäksi liittää myös yleisempiin kysymyksiin moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden huomioinnista. Yleisimmin monikulttuurisuus nuorisotyössä on liitetty maahanmuuttajanuorisotyöhön, joka on ollut viime vuosina tavallista useimmissa suurimmissa kaupungeissa ja paikkakunnilla, joilla maanmuuttajien määrä on suhteellisen suuri.

Monikulttuurista nuorisotyötä ja -toimintaa sekä rasismin vastaista viestintää ja toimintaa nuorisotyössä on kehitetty näkyvästi 1990-luvulta lähtien. Mutta onko tarkkaan ottaen oikein puhua monikulttuurisesta nuorisotyöstä silloin, kun työntekijä toimii erityisesti eri kulttuurivähemmistöä edustavien nuorten parissa sen sijaan että pyrkisi laajentamaan nuorisotyötä kokonaisuudessaan monikulttuuriseksi eri kulttuuritaustaisten nuorten kohtaamisen puitteissa?

Nuorisolaissa 2006 ilmaistun pyrkimyksen moninaisuuden kunnioitukseen, tasa-arvoon ja suvaitsevuuteen tulisi viitata yleensä erilaisuuden ja kaikkien (myös kotimaisperäisten) kulttuuristen, etnisten ja muiden vähemmistöjen huomiointiin sekä kunnioitukseen. Alkaen esimerkiksi liikuntarajoitteisten nuorten huomioinnista (esteettömyys rakenteissa), yleistyneestä sukupuolisensitiivisestä nuorisotyöstä (kuten tyttöjen ja poikien kerhot, illat ja tilat), sekä seksuaalivähemmistöjen huomioon ottamiseen nuorisotyössä ja integraatioon toiminnan periaatteissa.

Näin ollen kohdennettua työtä ja toimintaa voisi nimittää kulttuurisensitiiviseksi, kun taas nuorisotyön ja rahoitetun nuorisotoiminnen kokonaisuudessaan tulee olla arvoiltaan tietenkin myös monikulttuurista.

Kun ensimmäisen kerran vierailin nuorisotyön tiedonkeruun merkeissä Inarissa keväällä 2006, kyselin myös siitä, miten saamelaisnuoret huomioidaan nuorisotyössä. Nuorisosihteeri Seppo Körköllä oli luonnollisesti selkeä vastaus: arkisesti ei sen kummemmin, täällä kaikki nuoret ovat yhdessä nuoria olivat sitten ketä tahansa ja sitä painotetaan, mutta saamelaisnuoria tulee tukea myös omaehtoisessa saamelaistoiminnassa ja siihen tarittaisiin pysyvämmin vetäjiä.

Monikulttuurisuutta nuorisotyössä yleensä on tutkittu vähän (kuten useimpia muitakin nuorisotyön osa-alueita ja -aiheita). Vuoden 2007 tutkimuksen Mikä tekee nuorisotyöstä monikulttuurisen? valossa aiheen huomioinnissa nuorisotyössä oli paljon puutteita, se riippui usein yksittäisten työntekijöiden omasta motivaatiosta ja käsitteenäkin se oli usein vielä jäsentymätön.

Peruspalvelujen arviointikyselyssä 2008 vain? 39% vastanneista nuorisotoimista ilmoitti, että niillä oli ollut kuluvan vuoden aikana kansainvälisiä yhteyksiä. Sen yleisimpiä tuon muotoja olivat EU-nuorisotoimintaohjelman palvelujen käyttö (58% – yleensä nuorisovaihto), ystävyyskuntatoiminta (43%) ja lähialueyhteistyö (23%). Vain 59: ssä kunnassa tuolloin oli vastaustietojen mukaan kansainväliseen toimintaan varattu erillinen määräraha – tämä tukee edellä esittämääni karkeaa yleishuomiota ja kertoo painotuksen ainakin osittaisesta vähenemisestä suhteessa kuntien nuorisotoimien pitkän aikavälin historiaan.

Vuoden 2011 peruspalvelukyselyn tulosten mukaan nuorisotyön perinteisten osa-alueiden joukosta 68% vastanneista arvioi monikulttuurisen nuorisotyön toteutumisen huonoksi. Tulkitsen tämän tuloksen kahdella tavalla.

Ensiksi, nuorisotyössä monikulttuurisuus on yleisesti tunnettu painotus, joten vastaajat ovat jo vuosien ajan kiinnittäneet huomiota sen toteutumisen puutteisiin – ja ne johtuvat usein kunnan todellisista (ei ilmoitetuista) arvoista, jotka ilmenevä kiinnostuksen ja panostuksen heikkoutena.

Kuten monissa muissakin toimissa, tällainen ”säästäminen” lisää kustannuksia.

Toiseksi, oletan että tuloksessa näkyy myös yleisempi arvomuutos tai arvonmuodostuksen jo vanhempikin heikkous. Tätäkään ei ole kunnolla tutkittu, mutta mieleeni tuli vuosien takaa vierailuni eräässä kunnassa, jossa oli (silloin vielä harvinaisena ilmiönä) ”pakolaiskeskus” – siis turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus.

Tavatessani informanttiani, paikallisen nuorisotyön ja -politiikan keskeistä työntekijää (toisen kerran paikallisesti), hän kertoi edellisestä budjettitaistelusta nuorisotyön karsimista vastaan. Voitoksi hän koki sen, että summa pysyi lähes samana edellisvuoteen verrattuna. Mutta yksi muutos budjetissa oli: momentti ”kansainvälinen ja monikulttuurinen toiminta” oli kokonaan poistettu. Hän oli kysynyt tästä valtuuston puheenjohtajalta (PS), joka oli vastannut: täällähän on jo pakolaiskeskus. Ja toden totta, seurakunta- ja nuorisotyöntekijät olivat lähes ainoita, jota toimivat vuorovaikutuksessa keskukseen, toisinaan yhdessä poliisin kanssa.

Kun puhutaan kotoutumisen vaikeuksista olisi syytä puhua sen vaikeuttamisesta vähimmillään välinpitämättömyydellä, toisinaan aktiivisemminkin toimin ja vahvimmillaan vaikeuksien rakentamisesta.

Esimerkkilähde:

Kasvaminen maailmanlaajuiseen vastuuseen, jossa omaa käsialaani lyhyet jaksot 6.2. Nuorisotyö ja globaalikasvatus sekä 6.4. Nuorisotyö oppimisympäristönä suhteessa kouluun.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s