Työmuistelmia 2 – Matkalla nuorisotyöhön 1999-2000

Vaikka vuoden 1998 kirjoitustyöni olikin tarkoitushakuista myös poliittista nuorisotyön puolustuspuhetta ja tyyliltään populaaria, se perustui ainakin yhtä paljon alan ihmisiltä koottuihin käsityksiin, kuin siihen mennessä minulle muodostuneeseen kuvaan. En siis esittänyt tutkijana, että käsitykset pitävät tarkalleen paikkansa, vaan esitin ja jäsensin rehellisesti alan ihmisten näkemyksiä ja alasta tuolloin muodostuneita omia näkemyksiäni. Tutkimustyön juuria ja versoja tuokin työ siten muodosti.

Joiltakin tutkijoilta sain kyllä huomautuksia siitä, ettei se mitään tutkimusta ollut. No, toisaalta huomauteltiin myös siitä että, että lähestymistapani suunnitelmissa oli liian teoreettinen. Hmm. Teoreettisia aiheita kyllä yliopistossakin opiskelin mutta mm. elämänfilosofiaan liittäen. Aito monitieteisyys on nykyäänkin yhä melko harvinaista. Sektorikooma siinäkin.

Koen itseni hyvin tarkaksi siinä, mitkä voimat voivat vaikuttaa tulkintoihini, mutta en näe ongelmana sitä, että tutkimuksella voi olla hyötytarkoitus, kunhan informaation käsittely ja analyysi tapahtuvat mahdollisimman riippumattomasti ja tieteellisesti. Voidaan siis tehdä ankaran kriittiseen tiedonkäsittelyyn (tutkimus) perustuvaa luovaa ja luettavaa tekstiä, mutta myös populaariin aineistoon perustuva ankaran tieteellistä tekstiä. Ihmisten luettavaksi tarvitaan myös helppolukuista tarinaa, mutta se voi silti perustua kritiikin kestävään tieteellisyyteen: pätevä popularisointi on pop, mutta sen ei tule olla mitään populismisontaa.

Tieteellisen työn sinänsä ei tule lähtökohtaisesti palvella mitään tieteen ulkopuolista, eikä sen tarvitse olla alan ulkopuolisille edes ymmärrettävää – sen hyötyä ei voi eikä tule arvioida tieteen ulkopuolelta. Aidon tutkimuksen tavoitteissa voi silti aivan hyvin olla jokin käytännöllinen hyöty, kunhan se tavoitteena ei vaikuta tutkimusprosessiin, vaan huomioidaan sen viestinnässä. Viestintä on tärkeimpiä asioita yhteisessä elämässä ja siihen panostetaan yhä (lähes aina) liian vähän – nykyisessä verkon informaatiokaaoksessa tämä on vielä tärkeämpää kuin koskaan ennen.

Outo tutkimusala?

Photo 27.1.2016 14.37.55

(Kuva: Nuorisotyö-lehden kansia 1996)

Suurin hämmennyksen aihe urani alussa minulle oli se, että vaikka Nuorisotiedon kirjastosta löytyi valtava määrä materiaalia aineistoksi, tieteellisesti nuorisotyöhön pureutuvia tutkimuksia ei ollut käytettävissä todentamaan esille saamiani nuorisotyön merkitystä perustelevia käsityksiä. Tästä hahmottuukin yhä kaksi merkittävää haastetta:

  1. Alan massiivisesta arkistomateriaalista, mukaan lukien opinnäytteet, tarjoutuisi työtä kokonaiselle tutkimusryhmälle: materiaalin luokitteluun, analysointiin ja siitä nousevien huomioiden koostamiseen nuorisotyön tietopohjan vahvistamiseksi.
  2. Sen tutkiminen, miksi nuorisotyön tutkimus on ollut niin vähäistä ja on sitä edelleenkin. Vaikka hyviä panostuksia siihen on viime vuosina saatu yksittäistutkimuksin, tieto on vain saarekkeina ja alan kokonaisuuteen nähden epätasapainossa; missään ei edelleenkään tarkastella koko alaa, eikä tutkimuksella ole mitään instituutiomuotoa, jossa tietoja kumuloituisi ja sidottaisiin yhteen.

Nuorisotyö aiheena näyttäytyy yhä usein outona ja jopa kartettuna sen omien piirien ulkopuolella. Näissä omissa piireissä parhaiten tutkimusta on seurakuntien nuorisotyöstä, heikoiten järjestöjen nuorisotyöstä ja -toiminnasta. Alasta vastaava OKM Nuorisoyksikkö ei ole pitänyt tarpeellisena edes muutaman vakinaisen nuorisotyön tutkijan joukkoa.

Toinen huomioni on jo urani alassa havaitsemani selvä joko minuun tai aiheeseen kohdistunut vastustus. Seuraavina vuosina minulle tuli tutuksi silloin tällöin ilmenevä, oudolta tuntuva kyseenalaistaminen, toki vastapainona runsaille kiitoksille, tuelle ja kannustukselle. Yhden kaaren huipentuma oli, kun vuonna 2013 sain ministeriöstä kuulla hourailevaa ömmömmömiä siitä, mitä minä itseasiassa teen… – oltuani samoissa hommissa alan ainoana nuorisotyön kanssa jatkuvasti seurustelevana ja sitä seuraavana tutkijana noin 15 vuotta. Minähän olen vain keskustellut, tarkkaillut ja ajatellut, koonut ja jakanut tietoja ja näkemyksiä. Laiskotellut ja matkustellut ympäri Suomea. Sellaista klassista viestintää jotkut eivät vain ymmärrä.

Photo 28.1.2016 19.07.14
Kuva: hikipedia

Kohtasin herättävän ensihäivähdyksen vastustusta kevätkesällä 1998 Allianssin Kehittämisjaoston kokouksessa, kun puheenjohtaja Kari Naalisvaara kyseenalaisti minua ja koko tehtäväni luonnetta. ”Miksi filosofi, joka ei vielä tunne alaa kunnolla, miksei joku sosiologi…” Tämä oli kuitenkin hyvänlaatuinen testi, paikallahan oli joukko myös järjestötoiminnan aktiiveja ja konteksti oli poliittiseen edunvalvontaan liittyvä. Vastasin kai melko vakuuttavasti, koska kokouksen jälkeen Kari Sjöholm sanoi minulle: ”Hyvä nähdä, ettet ole niin herkkänahkainen kuin moni.” Ja sen jälkeen aloin saada kiinnostuneita yhteydenottoja sieltä täältä.

Luullakseni mainitsin, että suomalainen sosiologia tuolloin vasta omaksui vuosikymmenien takaisia ”tuoreita” vaikutteita, jotka täällä filosofian pariin olivat tulleet aiemmin, ja että sen hetken kotimaiset sosiologian teokset olivat usein aika irti yhteiskunnan konkretiasta, olin tavannut alan tohtoreitakin, jotka eivät tunteneet hallinnon ja organisaatioiden perusteita – ”yhteiskuntatieteet”? Nuorisotyössä ja sen tutkimuksessa taas tarvittiin selvästi käsitteellistä ja sanallista tematisointia, joka on filosofian perustoimia. Filosofia on erityisyyksien yleistä ja yleisyyksien erityistä.

Lähetin sitten koko joukolle vielä monen liuskan tekstin, jossa kävin läpi joitakin pääaiheita ja perustelin niitä – yhtenä aiheena termi ”perusnuorisotyö” ja sen tarkoite. Tällaisia kirjelmiä tulin noina vuosina ja myöhemminkin laatineeksi monia.

Apurahatutkijana Nuorisotutkimusverkostossa

Vuosina 1999-2000 sain Nuorisotutkimusseuran apurahaa esitutkimusvaiheeseen. Käytännössä olin silti enemmän yhteydessä Allianssiin kuin Nuorisotutkimusseuraan – sekä urani alun kautta, että fyysisesti, kun Nuorisotutkimusseuran työtilat sijoittuivat Allianssin yhteyteen Olympiastadionin yläkäytävällä. Ja Allianssihan oli suoraan kiinni aiheessa, jota halusin käsitellä. Lisäksi seura tutkijoineen oli fyysisesti hajallaan, ja sen perustama Nuorisotutkimusverkosto vasta käynnisti toimintaansa. Kun sen ensimmäiset työntekijät tulivat paikalle Stadionille, minä jo istuin siellä.

Nuorisotutkimusseurassa olin silloin aiheineni vähän outo lintu, ehkä myös muualta minua tukeneiden ja opiskelutaustani (filosofia ym.). Sisällöllinen asia oli se, että työni käsitteli nuorisotyötä ja moni nuorisotutkija koki sen poikkeavaksi, ja koska jo silloin puhuin tehtyjä tutkimuksia arvioivan metatutkimuksen tarpeellisuudesta ja koko tutkimusalan kehittämisestä – se kai oli uhkaavaa, vähintäänkin tungettelevaa.

Myös aiheet joita esittelin, kuten strategia, laatu, johtamisopit ja organisaatioiden kehittäminen saattoivat luoda varauksellisuutta. Vähitellen toki myös monet nuorisotutkijat alkoivat tulla tutuiksi, mutta enemmän vasta vuosien 2001-2003 kenttätutkimukseni myötä.

Sain suunnitelmiini myös kiittäviä, mutta keskenään täysin ristiriitaisia arvioita (”Suunnitelma on hyvä ja juuri tätä pitäisi tutkia” – ”En ymmärrä mihin tällä pyritään ja miksi”). Sisällöllisesti pääkysymys oli se, olisiko perusteltua laajentaa nuorisotutkimuksen rahoitusta nuorisotyön tutkimukseen. Useimpien mielestä ei ollut.

Tuettiin kuitenkin sitä, että kehittelen tutkimussuunnitelmiani ja haetaan niille rahoitusta muualta. Tähän sain tukea Tommi Hoikkalalta, mutta hakemuksia ei tehty vain verkoston vaan myös Allianssin nimissä, jolloin tärkeä tuki oli Jukka Tahvanainen, ja sisältökysymyksissä yleensä Allianssin väki.

Laadun, arvioinnin ja kehittämisen jäljillä

Photo 27.1.2016 13.09.28

Puolet apuraha-ajastani 1999-2000 meni suunnitelmien ja rahoitushakemusten tekemiseen eri tahoille, siihen liittyen kokoilin vähitellen erilaisin kyselyin tietoja nuorisotyön kentältä hahmottaakseni siitä laajempaa kuvaa. Varsinainen työni tuossa vaiheessa painottui arvioinnin ja laatuajattelun näkökulmiin, koska ne olivat yleisesti ajankohtaisia: niitä oli 1990-lopulla lähtien ajettu vahvana trendinä valtionhallintoon ja julkisiin palveluihin. Toisaalta niille oli myös nuorisotyössä tilaus (vaikkei sitä kaikkialla vielä tajuttu), toisaalta näin niiden liittyvän suoraan kysymykseen nuorisotyön merkityksestä.

Vuonna 1999 perehdyin suureen määrään asiakirjoja ja julkaisuja tästä aiheesta Suomessa, vuonna 2000 syvensin tietojani erilaisten aiheen klassisten teosten ja oppaiden kautta: työelämän ja organisaatioiden tutkimus ja kehittäminen, johtamisopit, strateginen suunnittelu, laatuajattelu jne. Harvoin olen niin ankarasti kahlannut läpi vastaavaa asiakokonaisuutta. Ajauduin välillä myös kausiksi laadun filosofiaan ja sivupoluille – tai taustatyöhön – jossa uppouduin etymologisiin tutkimuksiin, luin ja kirjasin huomioita suomen ja muiden kielien asioita ja kvaliteetteja koskevista ilmauksista…

Photo 27.1.2016 13.22.52

Esitutkimuksen nimissä kokosin erilaisilla kyselyillä lisää tietoja nuorisotyö erilaisista organisaatioista ja eri puolilta Suomea. Vuosina 1999-2000 tutustuin moniin Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen toimipaikkoihin ja omien reissujeni yhteydessä vierailin muutamissa kohteissa muilla paikkakunnilla. Myös myöhempi valtakunnallinen tehtäväni pohjustui ehkä jo tuossa vaiheessa yhteyksillä moniin tahoihin.

Urani alusta asti koin että, että tehtäväni tulisi olla nuorisoalaa kehittävä ja palveleva, mutta samalla myös kriittinen ja mahdollisimman riippumaton, sekä näiden kahden periaatteen varassa nuorisotyöhön vaikuttava, koko alaa sekä sen tutkimusta ja kehittämistä kehittävä. Soveltavaa filosofiaa, ei mitään paskan jauhamista.

Photo 28.1.2016 19.46.28

Vuonna 1999 jäsentelin näkemyksiäni nuorisotyön tutkimuksesta artikkelissani Merkityksestä laatuun – haasteena nuorisotyön tutkimus.  Se tavoitteli polkua kohti tutkimusohjelmaa, mutta jäi luonnokseksi. Eikä sellaiseen ole päästy myöhemminkään. Toisaalta laadun ja arvioinnin edistäminen eteni silloin ensimmäisenä aaltona ainakin joihinkin kuntiin ja muihin alan organisaatioihin ja Allianssin kannalta tärkeintä oli tarjota edes sitä koskevaa perustietoa.

Muutamia artikkeleja aiheesta julkaistiin Nuorisotyö-lehdessä (joitakin SlideSharessa)
ja syksyllä 2000 Allianssi julkaisi verkkosivustolle ositeltuna laajemman tekstini laatuajattelusta. Jälkimmäinen on melko tuhti paketti. Siinä on edelleenkin perusasiat, jotka eivät juurikaan muutu, vaikka aihepiirissä muotejakin on ja nimellisiä työkaluja on edelleen kehitelty ja sovellettu. Nythän Valtionvarainministeriö ja Suomen Kuntaliitto tekevät taas matalammalla profiililla vastaavaa edistämistyötä, kuin lähes 20 vuotta sitten.

Vu0sina 1999-2000 rustasin monia suunnitelmia ja hakemuksia rahoitukseen nuorisotyötä ja sen tutkimusta kehittävälle työlleni. Yhdellä suunnitelmalla minut hyväksyttiin filosofian tohtoriopiskelijaksi Helsingin yliopistoon, mutta rahoitusta tuollaiseen ei löytynyt mistään. Toisaalta lisää kontekteja mudostui ja käytännöllisemmälle kenttätyölle löytyi tukijoita. Se vei minut suoraan nuorisotyön sisään ja onkin oman blogggauksensa ansaitseva tarina.

Mainokset

Laatuajatuksia nuorisotoimista vuonna 2000

Kysely on toteutettu vapaamuotoisena puhelinkeskusteluna tyyliin ”miltä se teidän nuorisotyön tilanne ja tulevaisuus siellä sinun mielestäsi näyttää”. Vastaajan annettiin kertoa vapaasti ja kysymykset laatuajattelusta ja arvioinnista tulivat esiin keskustelun myötä; jos eivät, niin tutkija kysyi niistä erikseen. Tutkijan tukena oli teemalista, jonka varmistamana kaikissa keskusteluissa käsiteltiin samoja perusasioita. Seuraavassa on esitetty valikoituja otteita aineistosta. Katsaus on suppea, ei mitenkään kattava, eikä yleistettävissä, mutta kuitenkin sisällöllisesti jotain paljastava. Otteissa ei ole huomioitu nuorten työpajoja sekä niissä mahdollisesti toteutettuja laatu- tai arviointitoimia.

”Tehty”

A Kunta n. 6000 as. / 2 työntekijää
”tehty”

Vapaa-aikasihteeri: Vuonna 2000 on valmistunut nuorisotyön kehittämissuunnitelma. Taustalla on lääninhallituksen ehdotus alueen kunnille kehittää nuorisopolitiikkaa, sivistystoimenjohtajan esitys, sekä nuorisotoimen järjestämä kunnan viranhalitjoiden ja nuorten välinen kohtaamistilaisuus, jossa moni asia sai julkisuutta. Nuorisotyön huomiointi kunnassa on vastaajan mukaan myötätuulessa yleisen nuorten ongelmien esilletulon kautta; tässä kunnan viranomaiset tuntuvat olevan enemmän nuorten toiveita kuuntelevia kuin kuntalaiset, jotka pelkäävät nuorten häiriökäyttäytymistä ja jopa vastustavat esim. nuorten grillikatoshanketta… Nuorisotyön kehittäminen on käynnistymässä suunnitelman mukaisesti ja sitä täsmennetään nuorten tarpeita ja toiveita koskevalla kyselyllä (toteuttajana paikallinen järjestö) sekä nuorten ongelmia koskevalla kyselyllä, joka teetettiin yläsasteella. Nuorisotyön tavoitealueiden tulosmittareita pyritään määrittelemään realistisesti ja sisällöllisesti (tätä on jo tehty). Nuorisokahvilan toiminnassa on lähdetty liikkeelle laadunhallinnan näkökulmasta asiakas- ja tarvesuuntautuneesti. Arviointi määrittyy aiempaa vuosiraportointia kehittyneemmäksi toteutuksen seurannaksi ja sen mielekkyyttä koskeviksi keskusteluiksi.

 

B Kaupunki n. 12 000 as. / 4-5 työntekijää
”tehty”

Nuorisotoimenjohtaja: Laatustrategiat ja nuorisopoliittiset suunnitelmat ovat pelkkää fraseologiaa; mitään ”varsinaista laatuhanketta” ei olla toteutettu tai toteuttamassa, mutta näkökulmat työn mielekkyyteen ja laatuun ovat olleet työssä keskeisesti mukana jo kymmenisen vuotta. Nuorisotoimen ”avainhenkilöistä” monilla on yrittäjäkokemusta, mikä näkyy asiakaspalveluajatteluna ja tarveohjautuneisuutena. Asiakaspalautetta on kerätty nuorilta, järjestöiltä ja muilta yhteistyökumppaneilta. Yhteistyötahot pyritään saamaan mukaan toiminnan tarvesuuntautuneisuuden ja asiakaslähtöisyyden varmistamiseksi. Työntekijöiden tiimikeskustelua käydään viikottain. Arviointi tarkoittaa ennakkoluulottomuutta ja kriittistä järjen käyttöä oman työn ohjaamisessa. Esimerkiksi nuorisokahvilan toiminta lopetettiin ja vastaavat resurssit suunnattiin muuhun toimintaan yhteisten arvioivien keskustelujen perusteella. Kerhojen suuntautuneisuutta on tarkennettu määrittelemällä selkeämmin lasten/ varhaisnuorten ja varttuneempien nuorten eri tarpeita. Vastaajan mukaan määrälliset tulosmittarit ovat epätarkoituksenmukaisia, sen sijaan arvopohjaisen ajattelun kehittämiseen tulisi panostaa.

 

C Kaupunki n. 20 000 as. / 5 työntekijää
”tehty”

Nuorisotoimen johtaja: Laatuajattelu trendinä on tullut esille kaupungin johdon kanssa käydyissä keskusteluissa. Vastaajan mukaan nuorisotyön laatua tuskin voi todella mitata, mutta nuorisotoimen oman laatujärjestelmän luominen voi toimia työntekijöiden toiminnan tukena, sekä lisätä työn arvostusta ja helpottaa sen esille tuontia. Työntekijöiden ryhmäkeskusteluissa (1-2 krt/kk) laatuaiheen esille tuominen on kohdannut selkeää vastarintaa: strateginen kehittäminen, arviointi ja laatu koetaan vieraiksi, epämääräisiksi käsitteistöiksi ja luonteeltaan vääränlaisiksi. Niiden ajatellaan olevan osa tehokkuusajattelua joka tarkoittaa samaa kuin resurssien karsiminen. Vastaaja pitää asennetta ymmärrettävänä ajatellen 90-luvun alasajokehitystä nuorisotyössä. Hän kuitenkin pyrkii käynnistämään laatutoimintaa vuoden 2001 puolella, ”kun pahin ennakkoluuloisuus on voitettu”. Nuorisotyön merkitykseen on kaupungin taholta kiinnitetty aiempaa myönteisempää huomiota. Byrokratian edellyttämät määrälliset tulosmittarit eivät vastaajan mukaan ole mielekkäitä: niillä ei voi mitata työn merkitystä.

 

D Kunta n. 20 000 as. / 4 työntekijää
”tehty”

Nuorisosihteeri: Laatuajattelu on tuttua, mutta sitä ei ole nuorisotoimessa erikseen pohdittu. Sivistysosaston alaisille yksiköille on kuitenkin määritelty yleiset ja yhteiset palvelujen laatusitoumukset (esim. asiakkkaan ystävällinen kohtelu, toimijan tavoitettavuus yms.), jotka näkyvät paperilla vastaajan työhuoneen seinällä. Aiemmin on vuosittain määritelty tietyt toimintaa ohjaavat tavoitteet ja suoritemittarit, sisältöjen suunnitelmallista pohdintaa tai työntekijöiden ryhmäkeskusteluja ei ole juurikaan ollut. Vastaaja uskoo, että laatuajattelua tullaan tulevaisuudessa käsittelemään enemmän. Sivistystoimen aloitteesta kaikki sen alaiset yksiköt ovat nyt sitoutuneet kehittämispainotukseen: kuluneena vuonna on aloitettu toiminnan ulkoinen ja sisäinen arviointi. Nuorisotoimen osalta palvelujen käyttäjille kohdistettava kysely suunnattiin yläaste- ja lukioikäisille nuorille.

 

E Kaupunki n. 60 000 as. / 20 työntekijää
”tehty”

Osastopäällikkö: Kehittämistoimintaa on kahden viime vuoden kuluessa virinnyt aikaisempaa enemmän ja sitä on tarkoitus edelleen jalostaa. Laatu on pohdinnan alla, mutta asioiden selkeä jäsentäminen kokonaisuudeksi tuntuu vaikealta. Tähän asti käytetyt määrälliset tulosmittarit tarjoavat taustatietoja ja tarkastelun kehyksiä, mutta eivät kerro mitään toiminnan merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Kahdesti vuodessa on käyty erillisiä arviointikeskusteluja, joissa pohditaan, tehdäänkö nuorisotyössä ja kentällä juuri oikeita asioita. Kehittämisalueiksi on määritelty uusien toiminnan luonteesta mielekkäästi kertovien arviointimittarien luominen, asiakaslähtöisyys, osallistumismäärät ja tavoittavuus, osallistujien tyytyväisyys ja nuorisotyölliset kontaktit. Nuoria on osallistettu mukaan kehittämistoimintaan. Sisällöllinen arviointi pyritään kehittämään 1-2 vuoden kuluessa. Työntekijät kokevat sen mielekkäänä sikäli kuin todella tavoitetaan toimintaa kuvaavia mittareita ja sitä kautta myös perusteluja toiminnan merkitykselle. Palvelutarjontaa on jäsennetty määrittelemällä perus- ja erityispalveluja. Toimipisteitä on kehitetty erikoistumisen suuntaan, mitä nuoret ovat pitäneet hyvänä. Kaupungin tarkastajat toteuttivat selvityksen, jonka yhteydessä haastateltiin työntekijöitä toiminnan luonteen ja sisällön kuvaamiseksi. Palvelutarvetta jäsennetään myös läänikohtaisen nuorten elinoloselvityksen pohjalta, sekä yhteydessä kaupungin päihdestrategiaan ja päihdetutkimukseen. Nuorisopoliittista selontekoa uudelleenmuokataan. Vastaajan mukaan nuorisotyö profiloituu, paitsi vapaa-ajantarjonnaksi, erityisesti suoraksi toiminnaksi ja luottamukselliseksi lähikontaktiksi: luonteeltaan selvästi erilaiseksi kuin sosiaalityö. Kehittämisen tueksi tarvittaisiin enemmän nuorisotoimialan tutkimusta. Nuorisotutkijoiden näkökulmat ovat usein niin teoreettisia ja etäisiä, että niiden hyödyntäminen konkreettisessa nuorisotyössä on mahdotonta.

”Meneillään”

F Kunta n. 2000 as. /1,5 työntekijää
”meneillään”

Nuorisotoimen aloitteesta nuorisotyöllistä tarjontaa on kunnassa alettu pohtia poikkihallinnollisesti. 5.-9. –luokkalaisten vanhemmilla teetettiin alkuvuodesta nuorten elämäntilannetta koskeva kysely, jonka pohjalta järjestettiin keskustelutilaisuus vanhempien, viranhaltijoiden ja keskeisten yrittäjein välille. Kyselyyn vastattiin aktiivisesti, mutta tilaisuuteen tuli vain pieni joukko vanhempia eikä yksikään kutsutuista yrittäjistä. Keskeisenä haasteena vastaaja näkee vanhempien aktivoimisen ja nyt riskialttiissa tilassa olevan järjestöjen profiilin nostamisen. Seuraavana tavoitteena on järjestää viihteellinen vapaa-ajantapahtuma, jossa samalla tuodaan esille vakavaa pohdintaa nuorisotoiminnasta ja sen edellytyksistä mm. nuorten ja kunnan päättäjien yhteisen paneelikeskustelun kautta. Kokemusten jälkeen pohditaan kunnan nuorisotyön ja paikallisten järjestöjen haasteita ja pyritään linkittämään keskeiset asiat valmistelun alla olevaan kuntastrategiaan.

 

G Kaupunki n. 7000 as. /2 työntekijää
”meneillään”

Nuorisosihteeri: Vuoden aikana on käynnistynyt seutukunnallinen yhteistyö: lähiseudun kuntien edustajat ovat omasta aloitteestaan kokoontuneet (kevään aikana kaksi kertaa päiväksi) yhteen. Taustalla on kokemuksia aiemmastakin hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Pyrkimyksenä on tehdä omaa työtä ja sen sisältöä näkyväksi ja asettaa se pohdinnan kohteeksi. Vastaaja käyttää yhteistyöstä nimikettä ”laatuhanke”: sen tarkoituksena on kehittää laatunäkökulmaa. Ensimmäisinä tavoitteina on ollut käydä läpi nuorisotyön arvokeskustelu sekä jäsentää toimintaideaa, tavoitteita ja työtapoja paikallisten eroavaisuuksien ja yhdenmukaisuuksien perustalta. Pyrkimyksenä on luoda kuva seutukunnallisesti yhteisistä tavoitteista ja menetelmistä ja koota niiden perusteella yhteinen laadukkaan nuorisotyön visio tai malli. Pyrkimyksiin kuuluu sekä seutukunnallisen nuorisotyön sisäisen, että ulkoisen (poikkiammatillisen) yhteistyön ideointi. Yhteisten tapaamisten lisäksi asioita pohditaan eteenpäin jokaisessa mukana olevassa nuorisotoimessa ja osallistujat pitävät muuten yhteyttä keskenään. Vuoden aikana on toteutettu uusi seutukunnallinen nuorisopoliittinen suunnitelma. Vuosiraportoinneissa nuorisotyötä on kuvattu määrällisillä mittareilla ja sitomalla se kunnan tuottavuuskriteereihin. Tämä ei vastaajan mukaan kerro mitään työn sisällöstä eikä luo edes pohjaa sen laadun määrittelylle. Aiemmin on tehty seutukunnallisena yhteistyönä nuorille suunnattuja kyselyjä koulujen kautta ja muita yksittäisiä kyselyjä. Jatkossa tullaan keräämään tietoa nuorten toiveista nuorisotoimen asiakkaina.

 

H Kaupunki n. 8000 as. / 2 työntekijää
”meneillään”

Nuorisosihteeri: Paikallista nuorisotyön sisällön kuvausta ollaan kehittämässä käyttäen pohjana nuorisotyön yhteiskunnallista merkitystä kuvaavaa aineistoa. Aiemmin on toteutettu yleinen kaupungin strategiaan sidottu nuorisotoimen toiminnan kuvaus. Nyt on käynnissä kaupungin toteuttama eri toimialoille yhteinen koulutus, jonka kautta pyritään mm. tavoitteista johdettuihin tuloksellisuusmittareihin ja arviointikäytäntöihin, sekä toimintainformaation tallentamisjärjestelmään. Nuorisotyön prosessikuvauksia ja palvelujen tuotteistamisen mallia kehitetään tänä vuonna. Kehittäminen on pääasiassa vastaajan hartioilla, mutta hän on hyvin motivoitunut. Hänen mielestään käynnissä olevilla toimilla ja suunnitelmilla on yhteys laatuajatteluun ja suunnitelmissa on nuorisotyön laatukäsikirjan tuottaminen, mutta sanaa ”laatuhanke tai –projekti” ei käytetä. Kysymys on nuorisotyön merkityksestä ja sen kehittämisestä.

 

I Kaupunki n. 25 000 as./ 17 työntekijää
”meneillään”

Nuorisotoimenjohtaja: Kuntalaiskyselyssä lama-aikana nuorisotyö nousi vahvasti esille toimialana, jota ei tulisi karsia ja leikkauksilta sääsyttiinkin paremmin kuin monella toimialalla tai monissa muissa nuorisotoimissa. Kaupungin hallinnon huomioissa ja kehittämiskeskusteluissa on ollut esillä ”laatupuhetta”, mutta nuorisotyössä ei ole siltä osin käyty mitään toimialakohtaista keskustelua. Kehittämisen ongelmana vastaajan mukaan on se, että hallinnolla ei ole käsitystä siitä, mitä nuorisotyössä tehdään ja miksi. Poikkihallinnolliseen nuorisotyön kehittämisprojektiin on tosin juuri saatu hyvä määräraha. Varsinaista arviointi-, seuranta- tai laatutyötä ei nuorisotoimessa ole tehty. Vastaaja toistaa kahdesti sen, että nuorisotyöhön ei ole olemassa mitään todella sopivia mittareita, eikä voikaan olla. Vuosittaisissa raporteissa toiminnan toteutumista, sisältöä ja onnistumista kuvataan kuitenkin laajasti. Vastaaja myös määrittelee nuorisotyön eri toimintalohkot ja painopistealueet hyvin jäsentyneesti ja sisällökkäästi.

 

J Kaupunki n. 40 000 /
”meneillään”

Systemaattista laatutyötä on toteutettu. Taustalla on kaksi vuotta sitten käynnistynyt kaupungin tulevaisuus- ja strategiatyö ja sitä edeltävä johtamiskulttuurin muutokseen sidottu kaupunginhallinnon strateginen työskentely. Niiden yhteydessä laatujohtamista on pyritty sisäänajamaan ylimmän johdon tasolle. Kaupungin strategia on sidottu laatupalkintokriteeristöön. Vuosina 1999-2000 on ollut käynnissä esimiesten sitouttamisvaihe ja vuosien 2000-2001 aikana on tarkoitus sitouttaa koko henkilöstöä strategiseen laatutyöhön. Tavoitteena on tietty kaupungin palvelujen yhtenäiskulttuuri ja siihen linkittyvä esim. nuorisotoimen laatukulttuuri. Viitekehyksenä toimii BSC –sovellus. Koko kaupungin laatutyön yhteydessä on aiemmin kartoitettu prosesseja sekä määritelty tehtävä- ja vastuualoja. Nyt koko strategiatyössä painottuvat mm. kumppanuussuhteiden määrittely ja tehtävänkuvauksiin perustuva investointien priorisointi. Nuorisotoimessakin keskeisiä haasteita ovat asiakasryhmien määrittely ja tiedonhankinnan kehittäminen siten, että kumppanuus- ja verkottumishaasteisiin vastataan mielekkäästi. Nuorisotyötä on arvokeskustelussa sidottu paitsi kaupungin julkistamiin arvoihin myös esim. NUOSTRAn arvoihin. Nuorisotoimen omien tehtävänkuvauksien ja niiden kautta jäsentyvän yhteistyön kautta nuorisotyön merkityksen on esitetty kuvautuvan esimerkiksi huostaanottojen ehkäisynä.

K Kaupunki n. 100 000 as. / 23 työntekijää
”meneillään”

Systemaattista laatutyötä on toteutettu. Nuorisotoimessa on käynnistynyt henkilöstön kehittäminen, jota on rahoitettu ESR- tuella. Vuonna 1998 nuorisotoimessa toteutettiin yritysanalyysi, jonka pohjalta on tehty henkilökunnan yksilökohtaiset osaamiskartoitukset ja laadittu henkilökohtaiset osaamisprofiilit. Taustana toimii oppivan organisaation viitekehys. Tavoitteiden ja tavoiteltujen tulosten määrittelyn kautta on kuvattu ydin- ja tukiprosessit, prosessien omistus ja prosessien kehittämisnäkökulmat. Laatupalkintokriteerien kautta on tehty organisaatiokohtaista arviointia, laadittu yksilö- ja ryhmäkohtaisia toiminnan kuvauksia sekä kartoitettu organisaation osaamisvajeita ja tärkeimpiä kehittämiskohteita. Tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi ovat valikoituneet toiminnan tuloksellisuus, tietojen analyysi, prosessien hallinta ja asiakaslähtöisyys. Tämän laatutyön perusteella johtoryhmän toteuttama organisaation yleiskuvaus, visioiden, arvojen ja tavoitteiden määrittely sekä strateginen näkökulma on työstetty uudelleen. Periaatteena on, että organisaation kehittäminen on systemaattista, dokumentoitua, arvioitua ja tulosta tuottavaa.

”Suunnitteilla”

L Kunta n. 9000 as. / 2 työntekijää
”suunnitteilla”

Nuorisosihteeri: Vastaaja on yhdessä nuoriso-ohjaajan kanssa tutustunut laatukirjallisuuteen ja suunnitellut mm. työn toteuttamisen ja tulosten analysoivaa määrittelyä, mutta toimijoiden voimavarat eivät riitä systemaattiseen laatutyöhön. Henkilöstön vähentämistä on jouduttu pelkäämään, mutta se kohdistuikin liikuntatoimeen, jonka tehtävät osittain siirtyivät nuorisotoimelle. Nuorisotyön merkitystä koskevaa materiaalia on käytetty ahkerasti nuorisotyön esittelyyn. Kunnanvaltuustolle on järjestetty tutustumiskäynti nuorisotyön toimipisteeseen, mikä selkiytti heidän mielikuviaan ja lisäsi myönteistä suhtautumista. Kunnallisen”nuorisotiimin” toiminta on laajentunut poikkiammatilliseksi, joustavaksi kasvatusyhteistyöksi; aloitteentekijänä ja koordinoijana on nuorisotoimi. 7.-luokkalaisille ja heidän vanhemmilleen on suunnattu mm. kasvatusta koskeva mielipide- ja yhteydenottokamppanja, johon osallistuttiin aktiivisesti: vanhemmat toivoivat keskustelu- ja teemailtoja, tällaisia järjestettiin ja niiden pohjalta on syntynyt kaksi säännöllisesti tapaavaa vanhempien ryhmää. Nuoriso-ohjaaja on tekemässä 7.-9—luokkalaisille suunnattu kartoittavaa kyselyä nuorten tarpeista, haluista ja toiveista. Tuloksia käytetään työn painotusten ja kehittämisen suuntaamisessa. Tutkijaa tai muuta kehittämistä tukevaa henkilöä kaivattaisiin.

M Kaupunki n. 10 000 as. / 1 työntekijä
”suunnitteilla”

Nuorisotyöntekijä: Lama-ajan lakkautuksen jälkeen kaupungissa ei muutamaan vuoteen ollut lainkaan nuorisotoimea. Lääninhallituksen toistuvien kehoitusten jälkeen kaupunki käynnisti nuorisoprojektin, jonka päättyessä koordinoivan toiminnan tarve oli niin ilmeinen, että palkattiin yksi nuorisotyöntekijä. Hänen lisäkseen toimii nykyisin yksi iltaohjaaja ja pajaohjaaja. Vastaaja sanoo nuorisotyön merkitystä koskevan materiaalin tulleen todelliseen tarpeeseen. Nuorisotoimi ei erityisesti profiloidu kaupungin sivistystoimen strategiassa, jossa se asettuu otsikon ”koulutus” alle. Vastaaja on ollut aktiivinen suhteessa kouluun, paikallisiin järjestöihin ja kohdattujen nuorten esittämiin toivomuksiin toiminnasta. Nuorten ja vanhempien yhteydenotoista on myönteistä kokemusta. Hän on yhteydessä paikalliseen yhteisöhankkeeseen, jossa mm. jäsennetään yleisiä viihtyvyyden mittareita. Hän on myös pyrkimyt jäsentämään omaa työtään nuorten elinoloindikaattoreiden näkökulmasta. Vastaaja ilmoittaa unelmakseen kyvyn ja mahdollisuuden oman työn systemaattiseen seurantaan, dokumentointiin ja arviointiin, mutta se on käytännössä mahdotonta. Myös laadun kirkastaminen kiinnostaa häntä jonkin verran. Hän pohtii, että monet nuorisotyöntekijät varmaankin toteuttavat jonkinlaista seurantaa ja arviointia omassa päässään ja se saattaa usein riittääkin. Toisaalta nuorisotyön teoreettinen ja tieteellinenkin jäsentely nuorisotyön tarkastelussa tukisi vastaajan mukaan menetelmien ja näkökulmien kehittymistä.

Asiakirjan laatijan kommentit:

Melko perustellusti voidaan olettaa, että nuorisotoimet (kunnat yleensä?) ovat mahdollisuuksiltaan ”eriarvoisissa” asemissa siten(kin), että vain suurimmat nuorisotoimet kykenevät systemaattiseen laatu- ja arviointityöhön. Toisaalta kysymys siitä, mikä pienissä kunnissa on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista kehittämistyötä, jää tässä selvityksessä avoimeksi. Todennäköisesti pienten ja keskisuurten kuntien nuorisotoimien keskeinen realistinen haaste koskee sekä nuorisotyön sisäistä alueellista verkottumista ja yhteistyötä, että poikkiammatillista verkottumista ja yhteistyötä suhteessa laatuajattelun ja arvioinnin sovelluksiin ja kaikin puolin muutenkin. Tälläinen toiminnan selkiyttävä pohdinta ja kehittämistyö voidaan ilman erityistä lisärasitetta sitoa myös laatuajattelun ja arvioinnin käsitteistöön. On ehkä nuorisotyön toimijoille eduksi ymmärtää, että monet jo toteutetut ja työn alla olevat toimet edustavat sitä mistä laatuajattelussa puhutaan; se mikä keskeisesti ehkä puuttuu, on toiminnan, suunnittelun ja kehittämisen dokumentointi ja järjestelmällinen kuvaus.

Asiakirjan laatija on muutamana elokuun yönä kirjoituspöytänsä ääressä nähnyt mielessään kaksi kuvaa: kuvan kokeneesta ammattitaitoisesta nuorisotyöntekijästä, joka kiroaa tällaisen laatuteoretisoinnin; sekä kuvan kunnianhimoisesta tai uhrautuvasta nuorisosihteeristä, joka yksin yömyöhään yrittää sisäistää laatuajattelua oman työnsä ja sen kohteiden, nuorten ”asiakkaidensa” parhaaksi. Kirjoittaja luulee ymmärtävänsä kumpaakin ja jättää joidenkin lukijoiden pohdittavaksi seuraavan kysymyksen:

Kannattaisiko erityisesti pienille nuorisotoimille tarjota paikallisesti tai alueellisesti kohdennettua räätälöityä työnohjausta niihin kysymyksiin, joihin sitä tarvitaan – laatuajattelun tai yhtä hyvin muun toiminnan merkityksen ja kehittämisen kysymyksiin liittyvää; ei kutsuja kalliisiin seminaareihin, vaan toimialakohtaisesti jotenkin kustannettua tukea. Alan välillisillä toimintaorganisaatioilla voisi olla tässä merkittävä rooli, mutta kaiken tulisi perustua verkostolliseen yhteistyöhön. Ei välttämättä ulkopuolisia asiantuntijakonsultteja, vaan nuorisotyön sisältä kehittyvää ideointia. Kenties erilaisista kehittämistoiminnoista kokemusta omaavista nuorisotyöntekijöistä voisi kouluttautua jonkinlaisia verkostopilotteja? Kenties tällaisia jo onkin?

Kunnallista nuorisotyötä valtakunnallisesti edustavien organisaatioiden tulisi kantaa nykyistä suurempaa huolta pienten kuntien nuorisotyön tilasta ja tulevaisuudesta. Suuret ja keskisuuret kunnat ja kaupungit eivät samassa mielessä tarvitse tukea, eivätkä niiden kehittämismallit ole sellaisinaan sovelettavissa pieniin kuntiin; niiden kanssa tulisi kuitenkin tehdä yhteistyötä mm. kehittämiskokemusten taltioimiseksi. Yleisemmin toimialan innovaatioita tulisi, levittää, jakaa ja tarjota aktiivisesti muiden toimijoiden hyödyksi ja pienillä resursseilla toimivien työyksiköiden tulisi verkottua alueellisesti ja ehkä valtakunnallisestikin toimintaa reflektoivan vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Toistaiseksi tutkimuksen kohdistuminen nuorisotyöhön ja tutkimustiedon käyttö nuorisotyön kehittämisessä ovat muutamaa yksittäistapausta lukuun ottamatta alkeellisella tasolla.

Lokakuussa 2000, Petri Cederlöf

Työmuistelmia 1 – Matkalla nuorisotyöhön 1997-1998

(Työmuistelmia -kirjoitussarjani taustoittaa Nuorisotyö -lehdessä tänä vuonna 2016 julkaistavia artikkeleja alan valituista tapahtumista, aiheista ja näkökulmista noin 20 vuoden ajalta.)

Näin:

1990-luvulla toimin osa-aikaisesti sisähuvipuisto-pelihallin vastaavana ja valvojana Helsingin Itäkeskuksessa. Työhön liittyi paljon nuorten kohtaamista ja sen myötä kai aloin miettiä mikä, on nuorisotyön rooli. Yllättäen minut haettiin yliopistolle ja siellä esitettiin lähtemistäni työharjoitteluun suuryrityksen organisaatio- ja johtamisfilosofin tehtäviin, mutta säikähdin ja kieltäydyin. Kysyttiin, että minne sitten. Enempää ajattelematta suustani tuli ”nuorisotyö”. Hiljaisuus. Kysyttiin miksi. Sanoin, että en tiedä siitä mitään. Taas hiljaisuus. Sitten Esa Saarinen sanoi: ”Tuo on kyllä paras mahdollinen perustelu” ja Ilkka Niiniluoto muisti sivuaineopiskelijan joka toimi nuorisotyön piirissä.

Oli kevättalvi 1997, olimme Helsingin yliopiston Filosofian laitoksen huoneessa. Noin viikkoa myöhemmin ilmoitettiin, että harjoittelupaikka on tarjolla Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssissa ja aiempi sivuaineopiskelija oli sen pääsihteerinä silloin toiminut Timo Heinola. Keväällä kävin ilmoittautumassa ja hän antoi tehtäväkseni avata, jäsentää ja kiteyttää nuorisotyön yhteiskunnallista perustelua. Riittävä haaste kahden kuukauden työharjoitteluun, kun en tiennyt aiheesta mitään. Allianssista en muista tätä ennen kuulleenikaan. Aloin lukea nuorisotyöstä.

File 17.1.2016 21.01.32

Nuorisotyön perustelu ja merkitys -kampanjointi

Vuoden 1997 työharjoittelu kesti virallisesti vain kaksi kuukautta syksyllä, mutta käytin kevään jälkeen suuren osan ajastani nuorisotyötä koskevia tietojani kartoittaen ja Nuorisotyön kirjasto Olympiastadionilla alkoi tulla tutuksi paikaksi. Alan perustelua käsitelleen perustekstini pohjalta minut palkattiin vuonna 1998 kesällä pariksi kuukaudeksi työstämään nuorisotyön merkitystä koskevia tekstejä ja loppuvuonna taas noin kuukaudeksi kiteyttämään ja muokkaamaan niitä tiivistelmiksi.

Tämä kaikki kiinnittyi laajempaan sekä oman toiminnan imagon, että koko nuorisotyön roolin puolesta kampanjointiin Allianssissa. Työni ohjauksessa ja tukijana keskeinen oli kehittämispäällikkö Hannu Kareinen. Hän läimäytti pöydälleni esimerkiksi Raimo Sailaksen työryhmän esityksen valtion talouden tasapainottamisesta syksyltä 1992 todeten, että ”tällaiselle vasta-argumentteja”.

Sailas, jonka pätevyyttä ja tiukkuutta olen arvostanut, onkin tavallaan minulle uran tarjonnut työnantaja: varainvartijan tarvitaan kyseenalaistamaan ja vaatimaan perusteluja, varojen käyttäjän täytyy kyetä vastaamaan perusteluin – muuten homma toimii järjettömästi. Toki se edellyttää, että molemmat osapuolet kykenevät kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiaan. Varainvartija, virkamies tai päättäjä, harvoin on asiantuntija ja hänelle täytyy tarjoilla sopivia näkemyksiä sopivilla tavoilla. Allianssista oli kyllä argumentoitu sen perustamisesta lähtien alan puolesta menestyksellisestikin, mutta nyt toivottiin, että joku erikseen tarkastelee ja jäsentelee tätä aihepiiriä.

File 17.1.2016 21.03.07

(Kuva: Nuorisotyö 3/98 s. 4. Kuva: Antero Aaltonen)

Tajuttuani koko hankkeen yhteydet ja niiden luoman mittaluokan suoritin jäljellä olevat opintoni pois alta ja loppututkinnon kesään 1998 mennessä. Loput vuodesta painotuin nuorisotyöhön pääosin omalla ajallani mutta jatkuvassa yhteydessä Allianssiin. Syvensin ja laajensin tietojani nuorisotyöstä ja sen yhteiskunnallisista konteksteista. Allianssin ja siellä toimintani kautta tarjoutui paljon yhteyksiä alan piiristä. Tässä vaiheessa kokosinkin jo tietoja ja näkemyksiä nuorisotyöstä ja -toiminnasta kyselemällä niitä alan ihmisiltä, järjestöiltä, kunnista ja oppilaitoksista.

Vuonna 1998 kirjoittamastani teoksesta Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys julkaistiin 2000 kappaleen painos, joka meni loppuun melko nopeasti, sitä jaettiin kuntiin ja päättäjille sekä tilattiin alan piiristä. Samalla minulle tehtiin selväksi, ja aloin itsekin tajuta, että päättäjiin ehkä uppoavien tuotosten tulee olla vielä paljon, paljon tiiviimpiä ja yksinkertaisempia. Jatkoinkin sitten kirjoittamalla tiivistelmiä, joista talvella 1998-1999 muokattiin ja julkaistiin nuorisotyön roolia, merkitystä ja asemaa esittelevä Aika Kone -lehtinen ja siihen perustuvat kalvosarjat.

Nämä työt tuolloin kulminoituivat vuoden 1999 eduskuntavaaleihin, mutta kiinnittyivät monivuotiseen Allianssin urakointiin nuorisotyön rahoituspohjan korjaamiseksi vuosikymmenen alun tuhojen jäljiltä. Aikakone-lehtistä levitettiin pitkälle toistakymmentä tuhatta kappaletta, muuta oheismateriaalia, kuten perustelu- ja merkitystematiikkaa tarjottiin verkossa kalvosarjoina ja markkinoitiin valtakunnallisesti nuorisotyön paikalliseen käyttöön.

Urani alku

Uutta ja jännittävää minulle oli seurata läheltä, osin kuin aitiopaikalta, järjestön edunvalvonta-, lobbaus- ja vaikuttamistyötä. Se innosti – tavallaan pakottikin – minua perehtymään paremmin yhteiskunnallisiin asioihin. Mikä olisikaan ollut parempi tilanne lukea myös poliittisesta ja hallinnollisesta järjestelmästä, kun olin ympäristössä jossa yhteydet siihen kohtasin joka päivä. Työni yhteys Allianssin toimintaan ja sen kampanjaan toi näkyvilleni koko yhteiskunnallisen elämän kirjon, paikoin lähietäisyydeltäkin. Samalla Suomen EU-jäsenyyden myötä kansainväliset aiheet ja yhteysrakenteet paitsi unionin, myös yleisemmin eurooppalaisessa ja globaalissa mittakaavassa, tarjosivat ja haastoivat koko alaa aivan uudella tavalla. Niihin minun oli siis myös tutustuttava.

Kirjoittajana sitten löysin tekstieni aiheita valtakunnan politiikasta, kun kirjoittamaani siteerattiin siellä ja täällä. Se oli pelottavaa ja hyvin virkistävää. Osallistuin Allianssin julkisesti esittämien teesien kommentointeihin ja omaan työni liittyvä alan merkityksen aiheisto oli vahvasti esillä noin vuoden ajan. Tuore kulttuuriministeri Suvi-Anne Siimes aloitti siihen viittaamalla puheensa Allianssi-Risteilyn avajaisissa, samoja aiheita käsitteli hänen jälkeensä Suvi Linden ministerin (1999-) puheenvuoroissaan. Aihetta käsiteltiin eduskunnassa ja sain yhteydenottoja monilta poliittisilta vaikuttajilta sekä alan toimijoilta ympäri Suomea.

SuviLinden1999

(Kuva: Nuorisotyö 4/1999, s. 7.)

Vuonna 2000 koottujen tietojen (vastaus noin 200 kunnasta) mukaan julkaisun Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys ilmoitti tutuksi 74% ja lähes yhtä moni ilmoitti käyttävänsä sitä, lehtisen Aika Kone ilmoitti tutuksi 56% ja heistä 64% oli käyttänyt tai aikoi käyttää sitä. Allianssin verkossa julkaiseman kalvosarjan aiheesta ilmoitti tutuksi vasta 24%, mutta ilmeisesti kysely teki sen tutuksi koska 96% ilmoitti käyttävänsä sitä. Viimeisin kertonee siitä, että verkon käyttö tiedonhaussa oli tuolloin vielä paljon vähäisempää kuin nykyään. Lähde: Extrateksti 2007.

Nyt muistellessani voin todeta: Allianssi oli minulle ammatillinen peruskoulu yliopiston jälkeen.

Timo Heinolan lähdettyä Humakin toimitusjohtajaksi syksyllä 1997 Allianssin pääsihteeriksi valittiin Pauliina Arola ja sitten 1998 Jukka Tahvanainen. Hannu Kareisen jo mainitsinkin. Muistan ilolla, kuinka sain käydä keskusteluja jokaisen heistä kanssa, koska silloinen työni kiinnittyi myös Allianssin prioriteetteihin ja jokainen vahvasti aiheisiin sitoutunut henkilö antoi minulle paitsi tietoa, myös asenteen henkeä.

Tuona aikana Allianssin puheenjohtajan toiminutta Erja Saloa kohtasin myös usein ja silloin Nuoran pääsihteerinä toiminut Reijo Viitanen sekä kuntaliiton erityisasiantuntija Kari Sjöholm olivat urani alusta asti merkittäviä tukijoita, joihin yhteys jatkui sen jälkeenkin. Nuorisotyö -lehden toimitussihteeri Kirsi Alasaaresta tuli työssäni merkittävä keskustelukumppani ja kommentoija, jonka ansiota osittain oli myös kirjoituksieni hioutuminen paremmaksi.

Monia muitakin henkilöitä sopisi mainita. Mutta tämä vain viitteenä siitä, että silloiset tuotokseni eivät syntyneet yksin, vaan yhteydessä siihen yhteisöön, jonka Allianssi muodosti. Ja samalla tuo yhteisö verkostoineen oli se perusta, jolta urani lähti liikkeelle ja jota ilman se tuskin olisi toteutunut siinä laajuudessa kuin tähän asti.

Nuorisotyö on. Se on…

TyttöjentaloA99

(Kuva Nuorisotyö 7/1999, s8.Teksti ja kuva: Riitta Nieminen.)

Selvityksessäni Nuorisotyön yhteiskunnallinen perustelu (1997) halusin koota yhteen yleisiä, inhimillisiä ja yhteisöllisiä, historiallisia ja ajankohtaisia aineksia nuorisotyön perustelun strategialle. Tekstin vahvuus lienee siinä, että en vielä ollut nuorisotyön tuntija, vaan hain yleisiä näkökulmia myös sen ulkopuolelta. Tällaista lähestymistapaa tarvittaisiin yhä, se puuttuu alan tutkimuksista. Tätä ensimmäistä raporttiani ei voi sanoa ankarassa mielessä tutkimukseksi, se oli luonnosmainen näkökulmien jäsentely, sellaisena kylläkin myös tutkimuksellinen.

Tuossa harjoittelutyössäni halusin osoittaa, että nuoruus nuoriso ovat monitieteisesti tarkasteltavissa universaalisti; tämä näkökulma asettui osittain nuorisotutkimuksessa valtavirtana ollutta sosiologista modernin nuoruudenpainotusta vastaan – tarkastelun perustana, ei näkökulmana. Vastaavalla tavalla etsin nuorisotyön merkityksen juuria myös kaukaa historiasta ja laajemmin kuin vain länsimaisen (modernin) yhteiskunnan piiristä.
Kaiken kaikkiaan löysin ensimmäisessä työssäni monia, paitsi jo olemassa olevia aineksia nuorisotyön perustelulle, myös aiheita ja näkökulmia sen tutkimukselle. Tuolloin vielä 1990-luvun linjaukset, kuten Nuorisotyön Strategia Nuostra, olivat tuoreita, ja vasta myöhemmin aloin tajuta, että niiden vaikutus ja myöhempien näkökulmien ainakaan tietoinen yhteys historialliseen jatkumoon ei ollut itsestään selvää sen enempää alan kentällä kuin hallinnossa ja politiikassa.

Siinä mielessä etujärjestössä toimiminen ainakin näin piipahtaen saattaa vääristää näkökulmaa, että ollaan koko ajan tekemisissä tavoitteellisten linjausten ja monien tietojen kanssa ja ne muokkaavat näkökulmaa enemmän, kuin kuitenkaan alan käytännön toimijoiden tai poliitikkojen arjessa.

Ensimmäinen kirjaseni Nuorisotyön yhteiskunnallinen merkitys oli siinä mielessä kollektiivinen tuotos, että se rakentui vahvasti edellä mainitusta taustasta ja ajankohtaisesta tarpeesta. Luonteeltaan se o oli ohjausryhmän tukema tilaustyö, jonka tavoitteena oli tulevaistuuteen suunnaten tarjota helppolukuinen esittely alaan sopivan kutsuvasti, sekä faktoihin että alan näkemyksiin tutustuttaen. Pitäisinkin sitä näkökulmapakettina, jonka sisältöön vaikuttivat jo tuolloin ainakin kymmenet alan ihmiset, projektinakin se oli Allianssin, Kuntaliiton ja Nuoran yhteinen. Mutta tietenkin tyyli ja pääsisältö olivat minun vastuullani.

Pidän tuota joidenkin tutkijoiden silloin pinnallisena ylenkatsomaa julkaisua yhä varteenotettava pakettina – suhteessa aikaan joka minulla siihen oli käytettävissä, sekä suhteessa siihen, että olin vasta alkanut perehtyä alaan. Eräs alan kouluttajana sittemmin väitöskirjan tehnyt kirjoitti minulle tuolloin, että tekstini muodostivat uraa uurtavan, kaivatun avauksen nuorisotyön asemasta ja merkityksestä käytävään keskusteluun.

Kuten aina, kiteyttäminen on työlästä, ja seuraavaan, vielä ”pinnallisempaan” (heh!) Nuorisotyön puolustuslehtiseen Aika Kone käytin noin yhtä paljon aikaan kuin edelliseen kirjaan. Nyt 17 vuotta myöhemmin sitä selatessani voin todeta, että monet sen teemoista pätevät edelleen, ainakin päivitettyinä. Ja monia samoja peruselementtejä kuin tuolloin työstettiin, löytyykin edelleen Allianssin tuottamista edunvalvonnan tukimateriaaleista. Ja selatessani vuosituhannen vaihteen Nuorisotyö -lehteä, huomaan siellä puhuttavan pääasiassa samoista aiheista kuin nykyään.

Huomioni ”ei mitään uutta” ei ole mikään moite. Päinvastoin: samalla kun pyrimme sopeutumaan aikaan ja suuntautumaan tulevaisuuteen ja painopisteet näyttävät vaihtelevan, on myös tarpeellista tunnistaa sitä, mikä on samana pysyvää ja mikä ehkä yhdistää koko nuorisotyön heimostoa. Ja ankkuroi myös kentällä hektisesti singahtelevan nuorisohjuksen johonkin häntä suurempaan kertomukseen. Sitä kannattaa myös muistaa vaalia ja tuoda esille, vaikka rahoitushakemus pakottaisi esittämään jotain innovaatiota.

Eivät ne innovaatiotkaan synny tyhjästä, vaan perustasta.

Lapsi koulun syrjällä

Häiriköt

Koulu nähdään usein syrjäytymistä ehkäisevänä instituutiona, mutta käytännössä se ei mene ihan niin. Koulussa myös tuotetaan syrjäytymistä, vaikka kukaan ei tee sitä tarkoituksella, ja vaikka se ei ole kenenkään tavoite.

Tämä tapahtuu niin, että jotkut tiedot, taidot ja elämäntavat asettuvat koulussa keskukseen, toiset syrjälle. Esim. poronhoito, metsästys ja keräily, koneiden korjaaminen, taiteet, laskujenmaksu, kodinhoito ovat syrjälle asettuvia taitoja. Tällä on kaksi seurausta:

  1. Osa vähemmistökulttuureista ja kulttuurien elämäntavat tulevat samalla asetetuksi koulussa syrjälle. Taidot, jotka joillain alueilla Suomessa ovat keskeisiä monen elämäntavalle, kuten metsästys, koneiden korjaaminen, kalastus, poronhoito, voivat jäädä tunnistamatta ja arvostamatta koulun arjessa ja opetuksessa. Tämän seurauksena paikallinen elämäntapa tai vähemmistökulttuurin elämäntapa voi näyttäytyä jopa koululle vastakkaisena. Tämä liittyy tiedostamattomaan rakenteelliseen kulttuuriseen syrjintään.
  2. Osa lasten ja nuorten arkisen elämän keskeisistä taidoista ja selviämisenkeinoista voi jäädä tunnistamatta ja arvostamatta koulussa. Esimerkiksi vastuun kantaminen kodista on tällainen taito. Päihderiippuvaisen tai masentuneen vanhemman kanssa selviäminen harvemmin tunnistetaan koulussa myönteisenä taitona. Lasten elämän…

View original post 194 more words

Nuorisotyön asema

Vuonna 1992 kansanedustaja Tuulikki Ukkolan Talousarvioaloite 413 (18.9.) esitti liikunnan ja nuorisokasvatustyön määrärahan poistamista kokonaan valtion talousarviosta:

”Nuorisotyössäkin on lähdettävä siitä, että nuoret itse tietävät mitä haluavat ilman ns. nuorisojärjestöjä. Jos kunnat haluavat tukea nuorten toimintaa, se tapahtuu parhaiten järjestämällä mahdollisuus omatoimiseen tekemiseen. Vapaaehtoisia ”valvojia” saadaan asiaan innostuvista vanhemmista niin, ettei nuorisotyötä varten tarvita kunnallista henkilökuntaa.”

Ukkolan esityksistä ei niin väliä, mutta pelottavampi oli muutamaa päivää aiemmin (13.91992) esitetty Budjettipäällikkö Raimo Sailaksen työryhmämuistio ”Julkisen talouden tasapainon parantaminen – ehdotus talousneuvostolle”. Siinä esitettiin valtion rahoituksen poistamista liikunta- ja nuorisokasvatukselta sekä veikkaus- ja raha-arpajaisvoittovarojen muuttamista valtion yleiskatteellisiksi tuloik¬si vuodesta 1994 alkaen. Tällöin liikunta- ja nuorisokasvatuksen toiminnot olisivat esityksen mukaan siirtyneet kokonaan kuntien hoidettavaksi ”niiden tarpeelliseksi katsomassa laajuudessa”.

Ensimmäiset alan työtehtäväni Allianssin, Kuntaliiton ja Nuoran ohjauksessa 1997 liittyivätkin argumentoinnin kehittelyyn tuollaisia esityksiä vastaan. Niitä jäsenneltyäni halusin ryhtyä tutkimaan mitä nuorisotyössä todella tapahtuu ja löytää lisää näkökulmia sen käytännöstä. Sailasta aloin melko pian myös arvostaa: pätevä rahainvartija vaatii perusteluja julkisten varojen käytölle, lempeä sellainen jopa kyseenalaistamalla, jollei vastauksia muuten tule.

Tuolloin vapaakuntauudistuksen myötä kireässä taloustilanteessa noin kolmannes kunnista vähensi nuorisotyönsä minimiin, monessa pienessä kunnassa lähes olemattomiin, ja tämä ero näkyi vielä 2000-luvullakin. Työryhmän esitys valtionrahoituksen poistamisesta ei toteutunut, mutta 1990-luvun kuluessa valtion tukin nuorisotyölle väheni noin 30%. Pitkällisen taistelun myötä tilanne alkoi korjaantua ja oli aiempaan nähden hyvä (noin 1980-luvun tasoa) vuoteen 2008 mennessä. Silloin alkoi nykyinen taantuma, jonka pitkittymisestä nytkin on osittain kysymys. Kuitenkin vain osittain, koska nuorisotyön potentiaa ei haluta nähdä ja itsehallintohimmelikköä taas lisätään.

Mietin sitä, kuinka hyvin nyt kyetään perustelemaan nuorisotyön merkitystä ja rahoitusta, kun jo nuorisolain luonnoksessa on esitetty kuntien vielä suurempaa vapautta eikä alan toiveita nuorisotyön roolin kirkastamisesta ole huomioitu. Käytetäänkö todella nuorisotyötä koskevia tietoja? Tutkijoita alalla on vain muutama ja minulla lojuu nuorisotyön valtakunnallista seuranta- ja kenttäaineistoa monen vuoden ajalta käsittelemättömänä, koska ei ole rahoittajaa. Tutkimustieto ei ole muodissa.

The Anatomy of Mappalicious – 2015

Mappalicious

I’ve already posted an article listing the 10 most-read pieces on Mappalicious for 2015. On that note, I’m happy to announce that I did reach my goal of getting +100,000 pages views for the year. 2016, I want to see at least 200,000. That’s a stretch goal, but who knows what will happen. 🙂

So, here are some further stats for 2015.

How did people land on my blog?

Who brought traffic to Mappalicious
Clearly, Facebook brought the most traffic, and I’m pretty sure that a big chunk of that came from the Positive Psychology group. I also would like to thank Seph Fontane Pennock of PositivePsychologyProgram.com for being the only referrer to make the top 10 that’s not a social media site or search engine.

Where do my readers live?

Geography of Mappalicious readers
Most of my readers are from the USA, and additionally, some Commonwealth members make up big chunk (UK, Canada, Australia, India). Happy…

View original post 159 more words