Nuorisotyön Strategiaa 1990-luvulta

Pian ilmestyvän Nuorisotyö-lehden 1/2016 artikkelissani kysyn, olisiko aika profiloida koko nuorisotyötä yhtisesti. Viittaan siinä yhteen 1990-luvun strategiaan, josta tässä hiukan lisätietoa.

Laman keskellä vuonna 1992 käynnistyi nuorisotyön asiantuntijoista koostetun ryhmän toimesta nuorisotyön strategiaprosessi NUOSTRA. Sen keskeiset ajatukset julkaistiin yhtenäisenä kirjasena vuonna 1993. Työskentelyyn osallistui valtion keskushallinnon, kuntien, nuorisotyö- ja nuorisojärjestöjen edustajia sekä nuorisotutkijoita. Työn vaikutukset näkyivät kaksi vuotta myöhemmin julkaistussa poikkihallinnollisessa nuorten elinoloihin keskittyvässä konsernistrategiassa ja vuoden 1995 uudistetussa nuorisotyölaissa.

Keskeisintä NUOSTRA-prosessissa oli pyrkimys kiteyttää nuorisotyön arvolähtökohta ja toiminta-ajatus, sekä rajata nuorisotyölle keskeiset tulosalueet.

Nuostran esittämä arvolähtökohta oli nuoren oikeus ja vastuu oman tulevaisuutensa rakentamiseen. Arvolähtökohdan perusteella nuorisotyön toiminta-ajatuksiksi kiteytyivät nuoren mahdollisuuksien ja valmiuksien edistäminen hänen oman tulevaisuuden rakentamiseen: nuorisotyö rakentaa

  • mahdollisuuksia nuoren oikeuksien toteutumiselle
  • valmiuksia nuoren kyvylle ottaa vastuuta

Ajatus nuoren oikeuksista palautuu yleisiin ajatuksiin ihmisoikeuksista, samanarvoisuudesta ja yksilönvapaudesta, joten sitä voidaan pitää kulttuurisesti ja historiallisesti perusteltuna. Ajatus nuoren vastuusta kytkeytyy ajatuksiin yhteisöllisen käytännön edellyttämistä velvoitteista, ajatuksiin eettisestä toimijasta, sekä ajatuksiin tarpeesta yksiöiden oman elämänsä hallintaa samalla kuitenkin sopeutuen ympäristöönsä ja muihin ihmisiin.

Kumpaakin ajatusta voidaan pitää inhimillisen, demokraattisen ja liberaalin yhteiskunnan keskeisinä arvoina, ihannetunnusmerkkeinä ja tavoitteina: ajatuksina ne yhdistävät elämänfilosofisen ja yhteiskuntafilosofisen tason ja käytännön pyrkimyksinä ne ovat yhteiskunnallisesti perusteltuja. Nuorisotyön perustelun kannalta voidaan esittää, että juuri elämänfilosofisen ja yhteiskuntafilosofisen tason yhdistyminen sen toiminta-ajatuksessa legitimoi sen yhteiskunnallisena käytäntönä. Nuorisotyön arvolähtökohta ja toiminta-ajatukset ovat arvokas anti koko yhteiskunnalle.

Nuorisotyön käytännön kannalta strategian yhteydessä tulee voida esittää ongelmia tai haasteita, jotka ovat yhteiskunnallisesti merkityksellisiä; lisäksi tulee voida esittää, että nuorisotyö on mielekäs käytäntö vastaamaan tällaisiin ongelmiin ja haasteisiin. Ongelmat, haasteet ja nuorisotyön toimintapyrkimykset kiteytyivätkin NUOSTRAN esittämissä toimintatavoissa ja tulosalueissa.

Toimintatapoja oli kaksi:

  • vastuun ja valmiuksien tukeminen nuorisotyön mahdollistamalla nuorisotoiminnalla, tiedottamisella ja muulla tuella
  • oikeuksien ja mahdollisuuksien tukeminen vaikuttamalla nuorten elinoloihin

Nuorisotyön strategian tulosalueita esitettiin neljä:

  • Kasvu ja kansalaistoiminta
  • Nuorten elinolot
  • Kansainvälisyys
  • Syrjäytymisen ehkäisy

Nuorisotyöllä nähtiin tulosalueiden kannalta kolme oleellista elementtiä:

  • toiminta vertaisryhmässä identiteettiä rakentavana ja sosiaalistavana välineenä
  • arvostava aikuinen nuorisotyöntekijä identiteettiä tukevana
  • yhteinen ja nuorisotyön tradition välittämä kulttuuriperintö (identiteettiä, arvoperustoja ja maailmankuvaa rakentavana)

Työn merkityksestä

Nuostrassa esitettiin ohjelma liikunnan, koulun ja sosiaalityön yhteistyöstä nuorisotyön alueella ja evästettiin strategian jatkamiseen ja kehittämiseen alueellisilla ja paikallisilla tasoilla. Valitettavasti tuolloin ei laajasti panostettu strategian viemiseen kentälle, eikä sen jalkautumisesta, materiaalin käytöstä ja toimien toteutumisesta tehty kunnon arviointia. Mutta: prosessiin osallistuneiden tahojen kannalta työllä oli valtakunnallistakin merkitystä ja tuolloin käynnistetyn Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n sidosryhmätyölle ja toimialan edunvalvonnalle se varmasti oli tärkeä.

Nuostran työstämisessä myös valtion viranhaltijat kohtasivat nuorisotyön edustajia vapaamuotoisesti. Ero aiempien vuosikymmenien muodollisuuksiin, kuten raskaisiin komitealaitoksen toimiin oli merkittävä. Ja tämä heijastuikin nuorisotoimialan osalta hiukan myös valtionhallintoon. Nuorisotyön strategialla oli vaikutusta vuosina 1994-96 kehitettyyn konsernistrategiaan, jossa nuorten elinolot edustivat yhdistävää tu¬losaluetta eri hallinnonalojen tulostavoitteiden suuntaamisessa.

”Konsernistrategia on keino varmistaa nuorten elinolojen laadukas hoito valtionhallinnossa.” -”Strategia avaa myös nuorten mielipiteille entistä suoremman väylän päätöksentekoon.”  – Tässä siis haettiin jopa uutta ideaa nuorten huomiointiin valtionhallinon työssä.

Strategiatyöryhmän määrittämät keskeiset linjaukset Koulutus ja työ, Toimeentulo, Asuminen, sekä Terveys ja identiteetti sisälsivät sekä strategisia tavoitteita, että määriteltyjä indikaattoreita tulosten seurantaan; apuna oli tarkoitus käyttää nuorisotutkimusta ja yhteyksiä nuorisotyön kenttään.

Konsernistrategiassa määriteltiin eri ministeriöiden keskeiset vastuualueet nuorten elinolojen hoidossa. Tämä oli aiempaan nähden tuore ja ketterämpi pyrkimys luoda yhteistä ohjautuvuutta hallintokuntien välille.

Konsernistrategia nuorten elonoloissa sekä lisäsi nuorisoasioiden sekä niihin liittyvien arvojen, haasteiden ja ongelmien esilletuloa valtionhallinnossa, että kehitti hallinnon tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Se tuli esille työministeriön, opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välisen nuorisokansliapäällikkötyöryhmän työssä: vuorovaikutuksella ja päällekkäisten toimintojen purkamisella todettiin olevan paitsi taloudellisesti myös tehokkuuden kannalta myönteisiä vaikutuksia.

Konsernityöskentely huomioitiin myös Valtiovarainministeriössä toimintatapana, josta kannatti ottaa mallia yleisemminkin yhä jähmeässä valtionhallinnossa. On ehkä merkityksellistä, että tässä(kin) tapauksessa yhdistävänä tekijänä toimivat nuorisotyön avoimen vuorovaikutuksen kulttuuri ja arvomaailma: nuorisotyö on ala, joka innovoi toimintamalleja muillekin yhteiskunnan alueille.

Nuostran päivittämistä pohdittiin 1990-luvun lopulla, mutta se jäi. Sen sijaan vuosituhannen vaihteessa käynnistetty Allianssin Strategiatyö ja järjestön toistuvat nuorisotyön kampanjat voi nähdä ainakin osaltaan jatkumona samalla strategiselle pyrkimykselle ja toimialalle tärkeinä.

Valtionhallinnossa kansliapäälliköiden yhteistyö hiipui kai lähinnä henkilövaihdoksiin, eikä siis muodostunut vakinaiseksi käytännöksi, osaksi toiminnan rakennetta. Myöhemmin rakenne aktivoitui esimerkiksi osana hallituksen (2008-) politiikkaohjelmaa, mutta jäi silloinkin väliaikaiseksi.

Nuorisotyö-lehden 2/2016 artikkelissani tarkastelen nuorisotyöhön vaikuttaneita strategisia pyrkimyksiä ja linjoja vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s