Johdanto

Turvallisuudesta nuorisotyölle ja muille

Tarkoitukseni on kirjoittaa turvallisuus -aiheesta ihmisten kannalta, myös nuorisotyön kannalta ja sen tarpeisiin. Lueskeltuani siitä koen välttämättömäksi aluksi jäsentää useita perusaiheita. Tämä jäsentely kuvaa lähinnä sitä, miten itse tällä hetkellä nämä asiat näen, tosin vastaavia pohdintoja ovat esittäneet lukemattomat ihmiset jo vuosisatojen, joitakin yli kahden vuosituhannen ajan.

Turvallisuus ja epävarmuus

Turvallisuuden asiakirjat (strategiat, suunnitelmat, ohjelmat jne.) antavat hyvin tietoja siitä, millaisia keskeisimmät uhat tai vaarat yleisesti ovat. Niiden perusteella voidaan järkeillä ja onkin järjestetty toimia riskien vähentämiseen, uhkien ehkäisyyn ja ennalta estämiseen, turvallisuuden ylläpitoon.

Näiden ilmiöiden ymmärtämisessä ei riitä reaktiivinen operatiivinen lähestymistapa: yleisimmät tai pahimmat uhat ja toimenpiteet niitä varten. Tämä toisaalta siksi, että yleisimmät ja todennäköisimmät (objektiiviset) riskit eivät näytä ihmisiä eniten pelottavan, vaan muut, yleisesti tai yksilöllisesti vahvat (subjektiiviset) uhkakuvat – ja toisaalta juuri siksi, että tällaiset (subjektiiviset) uhkakuvat voivat dominoida ihmisten ja ihmisryhmien käyttäytymistä varsinaisen (objektiivisten) uhkien torjumisen sijaan.

Kun kysymyksessä ovat ihmiset uhkien kohteina tai aiheuttajina, on aihetta lähestyttävä myös ihmisenä olemisen ymmärtämisen kautta: miten siinä rakentuu turvallisuutta tukevia ja heikentäviä ilmiöitä. Yksi keskeinen subjektiivista ja objektiivista näkymää yhdistävä tekijä on varmuuden-epävarmuuden kokemus. Se vaikuttaa myös todelliseen turvallisuuteen, esimerkiksi joillakin kääntämällä pelko vihaksi ja levittämällä sitä, mutta useimmilla vetäytymällä passiiviseksi sivustakatsojaksi tai kokonaan syrjään.

Passiivisten ja syrjässä olijoiden joukossa on aina potentiaalisia informaatiovaikuttamisen uhreja sekä vihamieliseen ajatteluun houkuteltavia. Siksi syrjäytyminen on monissa asiakirjoissa esitetty yhtenä keskeisenä turvallisuusuhkana. Mutta minä en tarkoita mahdollisen uhan muodostavilla syrjäytyneillä ensisijaisesti – saati vain – julkisesti useimmin esitettyjä passiivisia tai syrjässä olevia, vaan myös monia muita, kuten jäljempänä esitän: syrjäytymisen tarkoitetta on sekä laajennettava että täsmennettävä.

Sekä yhteiskunnan nimellisten turvallisuustoimien, että ihmisten jokapäiväisen elämän tasolla turvallisuutta ylläpitävät prosessit jäävät paljolti huomiotta. Kun asiat ovat melko hyvin, niitä ei huomata tai niitä pidetään itsestäänselvyyksinä, mikä on tyhmää. Turvallisuusviranomaisten ja -toimijoiden työprosessit ovat avattavissa, mutta prosessit tavallisessa arkielämässä liittyvät henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, joita ei yleensä tässä yhteydessä käsitellä. Tämä on ehkäisevän ja tukevan ihmistyön ja yhteisöllisyyden näkymättömyyden ongelma ja samalla koko turvallisuusajattelun yksi ongelma.

Ihmisten sosiaalisiin ja psyykkisiin tekijöihin vaikuttamiseen ei ole yhtä prosessimallia, sabluunaa, koska ihmisten kyky kokea ja sietää epävarmuutta tai reagoida siihen vaihtelee hyvin paljon. Mutta yhden vihjeen annan tähän alkuun: hyvä toimintakyky vaikeassa ja vaarallisessa tilanteessa, jopa sotilaan taistelussa vihollisen kanssa, perustuu suurelta osin sisäiseen, psyykkiseen turvallisuudentunteeseen, vahvaan kykyyn sietää epävarmuutta; vihaa uhoava ja muita syrjivä toiminta taas perustuu suurelta osin sisäiseen, psyykkiseen turvattomuudentunteeseen ja heikkoon kykyyn sietää epävarmuutta.

Perusmekanismit

Epävarmuus, epätietoisuus, epäluottamus ja pelko ovat keskeisiä tekijöitä ihmisten kääntymiselle pois proaktiivisesta yhteydestä tai kääntymiselle voimakkaasti jotain vastaan. Muutama asia on tärkeää huomioida.

Ensinnäkin, epävarmuus ja epäluottamus vaikkapa maan johtoon ja sen politiikkaan voi olla täysin perusteltua ja syrjäytymiseen tai radikaalistumisprosessiin vaikuttaa aina myös yhteiskunta.

Toiseksi, ihmisten tunnekokemus ja sen oma tulkinta ovat aina subjektiivisesti totta, vaikka ne eivät vastaisi yleistä jaettua todellisuutta. Epävarmaa ja epäluuloista ihmistä ei auteta vain toteamalla hänen kokemuksensa vääräksi ja tarjoamalla oikeampi näkemys: he tarvitsevat turvallisuuden tunnetta ja kykyä epävarmuuden sietämiseen, jotka tekevät asennoitumisesta joustavamman ja lisäävät liikkumavaraa kokemiseen ja ajatteluun.

Kolmanneksi, kaikilla on emotionaalisia pelkoja, tiedostettuja tai ei. Yllättävän monet länsimaiset ihmiset kavahtavat yhä hämähäkkejä ja käärmeitä. Se on geeneissämme, koska niitä on ihmisen pitkän biologisen esihistorian aikana kannattanut oppia varomaan. Sen sijaan nykyaikaisen yhteiskunnan tavallisimpia vaaroja (kuten liikenne), ei ihminen ole vielä biologisesti oppinut pelkäämään. Tosin on mahdollista, että nykyaikainen yhteiskunta tuottaa niin paljon ylikuormitusta ja stressiä ihmiselle luonnonolona, että se on yksi epävarmuutta, pelkoa ja aggressiota jatkuvasti aiheuttavista tekijöistä.

Neljänneksi, psykologian ja psykoterapioiden historiasta ja eri muodoista tiedetään kattavasti, että kyky sisäiseen turvallisuudentunteen ylläpitoon muodostuu ja kehittyy alkaen lapsuudesta riittäväksi tai riittämättömäksi, ja että se voi vahvistua tai heiketä myöhempien kokemusten kautta. Tässä kysymys on ennen kaikkea tunne-elämästä. Se on ihmisyydessä ehkä keskeisin asia: yksilöllisesti elämän kestävä tehtävä on oppia ja kyetä tulemaan toimeen tunne-elämänsä kanssa.

Ihmisen psyyke suojelee itseään – myös epäsuotuisassa asenteessa – säilyttääkseen tasapainoa. Sen keinoja ovat monet torjuntamekanismit. Epävarmoina ja pelottavina aikoina kaikissa länsimaisissa demokratioissa torjuvuus, pelot ja vihamielisyys vähemmistöjä, eri kulttuureja ja erilaisuutta kohtaan lisääntyy, koska se purkaa psyyken painetta sen sijaan että se minuus kohtaisi omat tunteensa. Leppoisammissa hyvinvoinnin oloissa ihmiset ovat keskimäärin suvaitsevaisempia.

Mutta kummassakaan tapauksessa ihmiset eivät välttämättä reflektoi itseään: kun on hyvä olo, maailma näyttää kauniilta, pahassa olossa se näyttää rumalta. Voimakkaat pelon tai vihan kokemukset tai epävarmuus liittyvät usein muuhun kuin mihin ne kohdistuvat ja niihin voi puuttua vain itseymmärrystä lisäämällä, yleensä myönteisessä vuorovaikutuksessa. Samoin voi olla rohkeuden, ilon ja rakkauden tapauksissa, mutta niistä harvemmin koituu yleistä haittaa: päinvastoin, ne vaikuttavat myönteisesti muihinkin.

Jatko

Kun kysymys on ihmisten motiiveista ja toimista, joita tarkastellaan turvallisuuden vajeena tai uhkana, on hyvä lähteä liikkeelle termeistä, joita tällaisessa keskustelussa usein viljellään.

Yleisimpiä termejä julkisuudessa ovat olleet syrjäytyneisyys ja syrjäytymisuhka – käytännössä myös siihen liittyvät valta ja määrittely.

Käsitteiden jäsentäminen arkisesti asennoitumisen ja aatteiden sekä kommunikaation kautta johdattelee aatteiden ja politiikan ideologioiden perusulottuvuuksien tarkasteluun. Sillä pyrin tarjoamaan tarjoaa karkeaa jäsentelyä asennoitumisen ja aatteiden luonteenpiirteisiin, Suuntia asenteiden ja aatteiden avaruudessa: radikaali, konservatiivi ja liberaali ovat sen perusulottuvuuksia. Rakenteellisempia asenteita elämään yhteiskuntaan edustavat  anarkinen, autoritaarinen ja totalistinen ulottuvuus.

Asenne- ja aatsuuntien lomassa esitän välihuomioita muun muassa informaatiosta, tiedosta ja tilannekuvasta, informaation vallasta, sekä vallan perinteisestä rakenteessta ja moninaisemmasta dynamikasta, myäs ”vastavallasta”.

Tämän toivon helpottavan viileän järjellistä asennoitumista usein kuumana ilmeneviin aiheisiin, kuten ääriajattelu ja -toiminta. Se voi johdattaa myös yksilöiden ja ryhmien pyrkimysten ymmärtämiseen, ei täysin vieraina tai väärinä, vaan tavanomaisen kärjistyminä tai vääristyminä. Nämä aiheet ovat esillä Osassa 3.

Blogisarjan päätösosassa 4 tarkastelen yleisesti turvallisuutta ja uhkia, keskeisiä virallisia turvallisuuden linjauksia ja toimijoita, sekä turvallisuutta tukevia prosesseja yhteisöissä ja yksilöissä, ajatellen myös nuorisotyötä.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Johdanto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s