Suuntia asenteiden ja aatteiden avaruudessa – Turvallisuudesta, Osa 2B: Radikaali, konservatiivi, liberaali

Aatteiden pelkistäminen muutamilla nimityksillä voi toimia vain johdantona omaan ajatteluun. Nimityksiä käytetään monissa merkityksissä, eli ne viittaavat käsitteistöön, jota vastaavaa yhteistä termistöä ei ole käytössä arkielämässä – johon myös politiikka kuuluu.

Aatteet elävät myös vastakohdistaan, mutta niiden vastustajat tai edes kohteet eivät silti ole parhaita lähteitä niiden ymmärtämiseen. Ääriaatteissa eivät aina niiden edustajatkaan. Etenkin ihmisten henkilökohtaiset näkemykset – myös omasta asenteesta – poikkeavat usein aatteellisen ilmiön yleisestä roolista suhteessa laajempaan kokonaiskuvaan.

Aatteiden ja ideologioiden ymmärtäminen edellyttää neutraalisuuteen pyrkivää niiden kuvailua: deskriptiivistä määrittelyä suhteissaan. Asiaa tai ainakin sen esittämistä vaikeutta kuitenkin se, että aatteiden ja ideologioiden nimiä käytetään hyvin paljon pelkistävässä, usein kielteisesti arvottavassa ja leimaavassa merkityksessä: pejoratiivisesti. Tällöin vastakkain asettelevassa retoriikassa nimittely kertoo vähintään yhtä paljon tai enemmänkin sen esittäjästä, kuin kohteesta. Mutta monet ihmiset omaksuvat helposti pelkistyksiä vaikka sillä ei ole mitään tekemistä ymmärtämisen kanssa.

Ongelma on myös kielellis-käsitteellinen. Esimerkiksi ”radikaali, ”konservatiivi”, ”liberaali” ja ”anarkinen” ovat ryhmiä tai yksilöitä koskevia adjektiiveja tai niitä nimeäviä substantiiveja. Päätteellä -ismi taas viitataan johtoajatukseen, oppiin tai ideologiaan ja päätteellä -isti sellaista edustavaan kannattajaan. Kaikilta osin suomenkielisiä vastineitakaan ei ole täsmälliseen eri aatteiden ja niiden muotojen ilmaisuun.

Kaikissa aatesuuntauksissa on aste- ja laatueroja, kuten jyrkkyys, voimakkuus ja laajuus, sekä niiden ilmenemisen eri ulottuvuuksia, kuten ajattelu tai toiminta ja yksilöllinen tai yhteisöllinen. Usein ne muistetaan niiden jyrkimpien muotojen tai johtoajatusten kautta. Tämä minun pelkistykseni tavoittelee neutraalisuutta ja voi tarjota peruskäsitteitä ja virikkeitä ajatteluun, mutta ei oikeuta ihmisten tai ryhmien luokitteluun ilman lisätietoja käyttäytymisestä.

Seuraavassa esitety radikaali ja konservatiivi, radikalismi ja konservatismi yleisesti, sekä erityisesti on syytä pitää mielessä kaikkissa seuraavissa jaksoissa: ne ovat minkä tahansa asenteen, aatteen, ideologian tai toiminnan eri ulottuvuukksia, mikä yleiskielssä usein sekoittuu. Radikaalit tai yleisesti radikalistiset aatteet tai niiden nimissä tapahtuva toiminta ei ole välttämättä sopimatonta saati rikos, vaikka osa niistä voi olla eettisesti huolestuttavia tai sairaita ja potentiaalisesti uhkia. Niiden ilmaisu sanallisesti tai näyttäytymällä ei myöskään lähtökohtaisesti täytä väärän tai kielletyn kriteerejä, vaan imaisun sisällöstä ja muodosta riippuen.

Radikalismi erityisessä merkityksessä turvallisuuden kannalta on aina potentiaalinen uhka, jota tulee seurata, mutta siinäkään kaikki henkilöt tai toimet eivät sitä ole. Radikalistisissa suunnitelmissa tai tai suunnitellussa toiminnassa voi melko helposti todeta hyvien tapojen, järjestyssäännön tai muiden linjausten, sekä lain rikkomisen rajan. Sen sijaan lain puitteissa vaikka yleisen edun vastiaseksi tai potentiaaliseksi uhaksi todettavien näkemysten levittämisen ja niiden viestinnällisen ja toiminnallisen järjestäytymisen kanssa laki ja oikeus ovat suhteellisen voimattomia. Kysymys on siitä, mitkä yksityisetkin teot voidaan tulkita esimerkiksi perustuslain vastaisksi (ja tulkitaanko), sekä siitä, miten esimerkiksi viestinnälliset teot määrittyvät painotukseltaan samoin kuin fyysiset tai edes taloudelliset teot. Tämä ei koske vain yleismmin uhkina ajateltuja ryhmiä, vaan myös poliitikkoja ja yleensä vallan käyttäjiä suhteessa perustuslaillisen demokratian arvoihin ja henkeen.

Radikaali ja konservatiivi

Radikaalisuus ja konservatiivisuus ajatellaan joissain yhteyksissä vastakkaisina, mutta loogisesti ja usein myös käytännössä ne ovat toisiinsa liittyvä pari.

Radikaalisuus on neutraali, mutta asiayhteydestä ja näkökulmasta riippuen arvolatauksen saava käsite. Esimerkiksi ”uudet havainnot alkeishiukkasten vaikutuksista toisiinsa muuttavat radikaalisti hiukkasfysiikan maailmankuvaa” on useimmille neutraali lause. Jos se on hyvin vahvistettu, se on tieteelle myönteinen askel, mutta vanhan kuvan kumoutuessa jotkut myös kärsivät siitä. Tieteessä, taiteessa ja filosofiassa, sekä innovaatioiden ja kehittämisen alueilla radikaalien näkökulmien tavoittaminen on välttämätöntä.

”Radikaali” tarkoittaa kemian alalla vahvasti reagoivia, reaktiivisia aineisosia. ”Konservointi” tarkoittaa yleisesti säilyvyyden varmistamista (esimerkiksi hilloaminen) tai vanhan esineen (huonekalu, taideteos) tai laitteen kunnossapitoa kestävänä (kemiaa sekin). Näkökulmapainotuksia politiikassa ovat toisaalta uudistuksellisuus ja muutoshakuisuus (radikaalisuus), toisaalta säilyttävyys ja muutosvarovaisuus (konservatiivisuus). Samoja perusasenteita voi nähdä ihmisyksilöissä.

Mutta etenkin politiikassa nämäkin ovat usein asiakohtaisia, eivät yleisesti puolueita määrittäviä: joka puolue on radikaalimpi tai konservatiivisempi eri asioissa. Demokratialle tyypillistä on radikaalien ja konservatiivisten näkemysten ja pyrkimysten keskinäinen mittelö ja yhteiselo niin henkilöiden kuin ryhmien ja ideologioiden välillä. Tämä ei jäsenny, siten kuin poliittisessa retoriikassa tai yleiskeskusteluissa usein ilmenee: ”konservatiivinen oikeisto ja radikaali vasemmisto” –  vaan eri asioissa, eri kokonaistilanteissa ja eri tahoilla on enemmän tai vähemmän radikaali tai konservatiivi rooli.

Tieteellisen järjestelmän konservatiivisuus mahdollistaa suuren informaatiomäärän säilymisen, josta sitä kehittävät radikaalit huomiot ammentavat tavoittaessaan uutta informaatiota, joka sovittuessaan vanhaan voi muuttaa kokonaisuuttakin – mutta ei ilman vahvoja perusteita ja vahvan kritiikin läpikäymistä, eikä muuta jo varmistettua tietoa hyläten.

Myöskään yhteiskunnassa edistystä ei tapahdu ilman radikaaleja havaintoja ja ideoita. Tavallinen järkevä toiminta sopeutuu muutoksiin ja tuottaakin niitä, mutta välttää menettämistä säilyttämisen arvoista. Maltillinen säilyttävyys eli konservatiivisuus, sekä maltillinen uudistuksellisuus eli radikaalisuus, tarvitaan molemmat ja yhdessä. Lisäksi niiden toisiaan tasapainottaessa voidaan ajoittain vahvemmat radikaalit tai konservatiiviset toimet tehdä hallitummin.

Radikalismi ja konservatismi yleisesti

Vahvaa tai jyrkkää yhteiskunnallista radikaalisuutta kutsutaan yleisesti radikalismiksi, jota leimaa itseisarvoinen muutos tai kumouksellisuus; vahvaa tai jyrkkää konservatiivisuutta kutsutaan konservatismiksi, jota leimaa periaatteellinen muutosvastaisuus tai itseisarvoinen taantumuksellisuus.

Demokratiassa radikalismia ja konservatismia ilmenee julkisessa politiikassa yleensä erillisissä aiheissa ja asenteissa, eikä laajamittaisesti ja koko toimintaa leimaavasti. Poliittisessa retoriikassa kuitenkin usein jyrkästi omasta poikkeavat tai poliittisen vastustajan näkemykset ja jopa henkilöt saatetaan yliampuvasti leimata: muutosta painottavat radikalisteiksi, sitä vastustavat tai jarruttavat konservatisteiksi.

Mutta ”radikalismi” viittaa vahvaan tai jyrkkään kokonaisideaan tai toimintaan, eikä tällaiseen tavalliseen vastakohtaisuuden kokemukseen. Samoin vahvaa tai jyrkkää konservatismia ilmenee useammin yksittäisten uudistusten ja edistysaskelten jarrutuksena tai rajoittamisena, kuin koko yhteiskuntaa koskevana.

Monet aiemmin radikalistiset pyrkimykset ovat edenneet ja neutralisoituneet ja jotkut aiemmin konservatistiset asiat ovat popularisoituneet. Väkivallaton vastarinta ja kansalaistottelemattomuus on Euroopassa ja USA: ssa osa poliittista kulttuuria, mutta joillekin vielä jopa mielenilmaukset ovat liian radikaalia ja arveluttavaa. Toisaalta monet perinteiset asiat nousevat uudelleen esiin, vaikka sukupolvi ehkä radikaalisti jätti ne ”taakseen” – jopa saman ikääntyneen sukupolven haikailuna, jolloin se on jo asenteeltaan konservatiivista.

Radikalismi ja konservatismi erityisesti

Yhteiskunnissa ja yhteisöissä radikaalius liittyy muutokseen ja samoin, kuin radikaali voi pyrkiä muuttamaan vallitsevaa uudeksi, voi konservatiivi pyrkiä pysymään vanhassa tai palaamaan aiemman kaltaiseen – mutta kumpikin maltillisesti eikä yleistäen. Sen sijaan laajasti tai erityisen vahvasti yhteiskunnassa vaikuttavina radikalismi voi heiluttaa ja repiä rikki sivistystä ja edistystä, vahvasti vaikuttava konservatismi voi vastustaa, jähmettää ja tukahduttaa niitä.

Yhteiskunnassa radikalismi koetaan usein asenteen jyrkkyytenä. Henkilöt tai ryhmät määrittyvät ongelmiksi silloin, kun radikaalius tai konservatiivisuus ylittää yleiset sopivuuden, toisten kunnioittamisen, hyvien tapojen, yleisen edun ja oikeuskäsityksen, lain hengen tai lainsäädännön rajat. Radikalistisuus näkyy usein ilmaisun ja käyttäytymisen tavoissa. Kielteinen radikalismi on varsin helppo tunnistaa, vaikka se kuvaisi itseään myönteisesti edistyksellisenä tai vahvan muutoksen myönteisyyttä.

Konservatismin tunnistaminen on usein vaikeampaa, koska taantumuksellisuudella voi usein vedota yleiseen turvallisuuden tunteeseen ja kaipuuseen. Esimerkiksi jyrkkää tai vahvaa muutosvaatimusta pysähtymiseen tai taantumuksen voisi kutsua myös ”radikaaliksi konservatismiksi” – vaikka selkeämpää on täsmentää sen luonne ja nimi. Tällöin useimmin käytössä on etuliite ”ääri-”.

Turvallisuusviranomaiset ja tutkijat kiinnittävät huomionsa asenteen tai toiminnan tapojen tai tavoitteen jyrkkyyteen ja vahvuuteen suhteessa muihin ihmisiin, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Tavoitteissa se voi olla suurta eroa vallitsevaan tai suurta nopeutta muutokseen (äärimmäisyyttä). Turvallisuuden asiakirjoissa asenteen, toiminnan tai tavoitteen jyrkkenemistä ja vahvistumista erilaisin yhdistelmin kutsutaan radikalisoitumiseksi.

Tässä merkityksessä radikalismi ja radikalisoituminen on siis erotettava edellä esitetystä paitsi radikalismista myös radikaalista konservatismista yleisessä merkityksessä.

Erityinen radikalismi kehittyy yleensä omaa tietään suhteessa yleisiin vastineisiinsa siten, että radikalismista muodostuu leimaava ja hallitseva piirre (fundamentti) yksilön, ryhmän tai yhteisön koko aatteelle ja asennoitumiselle. Jyrkän asenteen radikalismissa kysymyksessä voi olla ääriajattelu ja sen mukainen viestintä, ääritoiminta kuten vihapuhe, vihamielinen vaikuttaminen tai väkivalta, ja ääritavoite kuten hyökkäys jotain kohdetta vastaan, laajemmat terroriteot tai vallankumous. Ja vastaavaa kehitystä voi siis tapahtua myös konservatiivisesta lähtökohdasta.

Liberaalisuus ja liberalismi

Liberaali demokratia on keskeinen yleisideologia länsimaistyyppisissä sivistysyhteiskunnissa ja maltillinen liberalismi on niiden perustuslaillisen valtion ja oikeuskäsityksen ydintä. Kokonaisuudessaan liberalismi on monimuotoinen aateperhe, ei yksi aate. Pelkistetyimmillään sitä on kahta lajia: arvoihin, lähinnä yksilöllisyyteen, yhteisöllisyyteen ja yhteiskuntaan liittyvää, sekä talouteen, lähinnä varallisuuden ja liike-elämän oikeuksiin ja yhteiskuntasuhteeseen liittyvää liberalismia. Käytännössä lajeja on enemmän, eivätkä liberaaliuden muodot yleisesti kiinnity sen enempää oikeistoon kuin vasemmistoon.

Yhä aika tavallisessa ihmisten yleiskuvassa ”oikeistolainen” on usein nähty arvoiltaan konservatiivisen jähmeäksi ja talousliberaaliksi (liberaalikonservatismi), mutta monet taloudessa liberaalit kannattavat myös vahvasti ihmisoikeuksia ja yksilönvapautta, siis arvoliberaaleja näkemyksiä.

Perinteisesti ”vasemmistolainen” on nähty arvoliberaaliksi ja talousnäkemykseltään konservatiiviksi (sääntely), mutta tämäkään ei sovi yleiseksi kuvaksi vasemmistopuolueille: sosiaaliliberaalinen ajatuslinja ja osin myös vasemmistolibertaristiset näkemykset painottavat enemmän yhteisön merkitystä individualismia vastaan, mutta hyväksyvät myös melko vahvan taloudellisen vapauden.

Arvoliberaalisuus on perua jo klassisesta liberalismista ja se yhdistää sekä sosiaali- että markkinaliberalismia. Niitä yhdistää valistuksen perinne, sekä usko sivistyksen tai ainakin tiedon voimaan. Individualismia kannattava liberalismi näkee ihmisen vapauden myös vastuullisuutena tai uskoo sen kehittyvän vapauden kautta, sosiaaliliberaalin kannattaja näkee vahvassa individualismissa riskejä ja painottaa yhteisöllisempää näkökulmaa. Kumpikin voi kuitenkin vastustaa keskitettyjä vapauden rajoitteita ja sääntelyjä, sekä hyväksyä kohtuullisen sääntelyn.

Liberaalisuus esitetään yllättävän usein virheellisesi konservatiivisen vastinparina. Näkemys seuraa siitä, kun konservatiivi ajatellaan vanhaan viittaavana (vanhanaikaisena) ja liberaali uutena (uudenaikaisena) siten, että kehitys kulkisi tai jotkut pyrkisivät aina kohti suurempaa vapautta; tällöin varovaisuus tai jarruttelu siinä olisi konservatiivista suhteessa (radikaaliin) liberaalisuuteen. Näin on historian kuluessa osittain tapahtunutkin, kun kehityksessä demokratia, tasa-arvo ja yhtäläiset vapaudet ovat lisääntyneet suhteessa eriarvoisempaan, hierarkkiseen yhteiskuntaan.

Ranskan vallankumouksen tunnettu sanoma tiivistyi sanoihin vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Kuninkaalle, hoville ja ylhäisaatelistolle ne merkitsivät aluksi anarkismia, kansalaisten veljeys alkoi merkitä joillekin sosialismia ja tasa-arvo ylempien valta-asemien heikentämistä. Demokratia ja kansan liberalismi näyttäytyivät heille anarkismina. Vanha valta ei vastustanut vain eikä eniten yhtäläistä ihmisarvoa oikeudellisesti, vaan nimenomaan yhtäläisiä taloudellisia vapauksia. USA: n vallankumouksen ja liittovaltion rakentamisen myötä Vapaudenpatsaaseen kutenkin kirjattiin ”Liberty” merkitsemään sekä yksilönvapautta että taloudellisen toiminnan vapautta.

Mutta ei ole niin, että kehitys ajassa kulkisi aina tasaisesti kohti liberaalimpaa, vaan se voi vaihdella, kuten on nähty ja nähtävissä demokratiaa tukahduttavissa maissa.

Liberaalius ja sen vastakohta eivät liity radikaaliin tai konservatiiviseen, vaan muodostavat toisen ulottuvuuden. Yleinen liberalismi avoimen yhteiskunnan ja yksilön vapautena on vastinpari suljetulle ja säännellylle, vapautta rajoittavalle, tai muuten (esimerkiksi taloudellisen vallan) autoritaariselle tai totalitaariselle yhteiskunnalle.

Mustavalkoista tämäkään ei ole, vaan muistuttaa radikaalisuus-konservatiivisuus -vastinparia: toimivassa perustuslaillisessa demokratiassa on paljon vapauksia mutta myös niiden sääntelyä niin arvoissa kuin taloudessakin: kumpaakin tarvitaan. Vapauden ja vastuun oikeuksien ja velvollisuuksien suhde on yhteiskunnassa tärkeä ja siitä tulisi keskustella jatkuvasti. Sen sijaan täysin liberaali, ääriliberalistisen vapaa yhteiskunta merkitsisi kaaosta, kun autoritarismin tai totalitarismin täysin säännelty ja suljettu yhteiskunta merkitsisi jähmettymistä.

Takaisin Blogisarjan pääsivulle

 

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Suuntia asenteiden ja aatteiden avaruudessa – Turvallisuudesta, Osa 2B: Radikaali, konservatiivi, liberaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s