Informaatio, tieto ja ymmärrys

Osa 2C: Välihuomiota ja näkökulman tarkennusta – 1

 

Informaation yleinen maailma historiallisesti

Informaation kulku edellyttää ihmisten välistä yhteyttä: heidän liikkkumistaan tai yhteyksien luomista heidän välillleen. Ennen viestinnän kehityksen tunnetuimpia virstanpylväitä, yli vuosisatojen ja tuhansienkin, viestit välittyivät kaikissa yhteisöissä suullisesti, sitten kirjeinä tai käsin kopioituina muistiinpanoina uskontojen ja maallisten hallitsijoiden tai sotajoukkojen viestinviejien mukana ja niitä kierrettiin kertomassa väestölle valituissa paikoissa. Euroopan ja Suomen osalta muusta maailmasta, ylipäätään muista maanosista, kulttuureista ja kansoista, edes niiden olemassaolosta, alkoi olla yleistä tietämystä vähitellen vasta 1400-1600-luvuilla.

Kannattaa miettiä, millainen tavallisten ihmisten näkemys maailmasta on tuolloin ollut. Informaatio on liikkunut muutamia rajattuja virtoja, lähinnä yksisuuntaisesti. Ruotsin ja Venäjän Suomessakin toimi kievarilaitos, joka huolehti ratsain, valjakoin tai kävellen liikkuvista matkalaisista. Kaupungit ja kauppalat sekä teolllisuus muodostuivat esihistoriallisille paikoille vesireittien varrelle. Vesistö oli tavallisen kansan sekä kaupankäynnin ja varhaisen teollisuuden tärkein kulkuyhteys kaikkina vuodenaikoina ennen tiestön paranemista. Nämä vanhat yhteydet muodostivat myös ensimmäiset laajemmat informaatioyhteydet. Esimerkiksi Helsingin pitäjän alueella nopein yhteys itään Viipuriin ja Pietariin kulki kärryteitä tai jääteitä pitkin kievarien kautta.

Kirjapainotaito kehittyi alustavassa muodossa Euroopassa 1400-luvulta alkaen (Kiinassa 400 vuotta aiemmin), mutta se oli kömpelöä ja hidasta useiden kopioiden tekemiseen, kunnes painotekninen kehitys 1800-luvulla mahdollisti nopean ladonnan, kirjojen massapainannan ja nykyaikaiset sanomalehdet. Silloin alkoi informaatiovallankumous, ensin rajatuissa kansalaispiireissä. I800-luvun lopulta lähtien Suomessa perustettiin kansakouluja sekä opistoja, jolloin kansan saattaminen kirkollista opetusta laajemman sivistyksen pariin oli mahdollista. Luku- ja kirjoitustaito alkoivat juurtua lähes kaikkien suomalaisten elämään 1800-luvulla. Sitä ennen tietäviä olivat vain ylempien arvojen ja vallan edustajat, yliopistoissa opiskelleet tai itseoppineet.

Informaatiota kansalaisille syötettiin yhä pääosin yksisuuntaisesti, mutta samalla laajentuvana verkostona vähitellen intresseiltään moninaistuen. Korkeakoulutetulla vähemmistöllä ja hallintojen ja kaupallisten toimijoiden edustajilla, sekä uudella toimittajien ammattikunnalla oli moninaisempaa ja kasaantuvaa informaatiota sekä sen vuorovaikutteista arviointia. Varsinaisia uutisia vieraista maista saatiin kuitenkin vielä viikkojen tai kuukausien viiveillä, kunnes sähköiset yhteydet yleistyivät.

Viestinnän julkisen leviämisen keskeiset askeleet ovat olleet puhe- kirjoitus ja kirjapainotaito, radiotekniikka, sekä tavallaan teknisesti ne yhdistänyt tietoverkko, laajimmillaan World Wide Web (www). Kehitys kulki lennättimestä, puhelimesta, radiosta, valo- ja elokuvista ja televisiosta tietokoneisiin, tallennustekniikkaan ja elektroniikkaan. Se on johtanut informaation valtavaksi kasvaneeseen läsnäoloon.

Globaalit avoimet informaatioverkot ovat avanneet lähes rajattomaan käytäntöön ja näkyväksi vallan monikeskisen ja -suuntaisen luonteen. Siihen nähden valta on aiemmin ollut heikompaa tai suppeampaa. Vahvinta yksilöön vaikuttava valta on silloin kun se ei ole ilmeistä ja ulkoista, ja kun henkilö ei koe olevansa vaikutuksen alainen.

Lähes kaikki noin kahden viime vuosisadan kehityksestä, jonka tuloksia nyt pidetään itsestään selvinä, on syntynyt fysiikan ja muiden luonnontieteiden sekä matemaattisen logiikan Ja perustutkimuksen ansiosta: siihen on perustunut nykyaikainen (1700-luvun jälkeinen) tekniikka, joka on mahdollistanut tutkimuksen tarjoamien ilmiöiden soveltamisen. Kaiken tällaisen tutkimuksen taustalla ovat filosofian historian keskeiset hahmot.

Sähköenergia eli maailmankaikkeuden sähkömagnetismi on nykyisinkin lähes kaiken arkisen toiminnan edellytys. Matkapuhelimia voi ylläpitää erilaisilla latausjärjestyksillä, mutta mobiilipuhelinverkko (linkkiantennit) saati dataverkko (palvelimet ja reitittimet) eivät toimi ilman vakaata sähkövirtaa lainkaan. Tämä on yksi kyberturvallisuuden osa-alue.

1800 luvulla sähkömagnetismin ymmärtämisen ja kokeilujen myötä sähkön käyttö kehittyi monella rintamalla ja esimerkiksi sähkölamppujen kaupallinen valmistus alkoi vuosisadan lopulla. Sähkön johtamisen tekniikka ja sähköverkot vaikuttivat kaikkeen konetekniikkaan ja automatisointiin. 1900-luvun alkupuolella niin sanotun valosähköisen ilmiön, eli maailmankaikkeuden aineksen tai energian (hiukkasten tai aaltoliikkeen väreilyn) tutkimus mahdollisti elektroniikan kehityksen ja vuosisadan toisella puoliskolla alkeishiukkasten tutkimus soveltavan logiikan kanssa loi perustan yhä nopeammalle energian siirrolle ja yhä pienikokoisemman tekniikan.

Tällaiseen luonnon tutkimukseen ja kokeiluihin perustuu kaikki tuntemamme perustekniikka. Samalla on hyvä muistaa, että kaikki myös ”keinotekoinen” perustuu suoraan tai epäsuoraan luonnon materiaaleihin ja ilmiöihin, osa uusiutuviin, monet uusiutumattomiin ja kasvava osa uhanalaisiin – ja valitettavasti vasta viime aikoina tämä on alkanut olla yleistä tietämystä.

1800-luvun loppua kohden yleistynyt lennätin (viestit Morsen aakkosilla) merenalaisten sähkökaapeleiden kautta mahdollisti tiedotusvälineille ajankohtaisen informaation välittämisen muualta moniin paikkoihin maailmassa. Lennätin paransi sanomalehdistön ajankohtaisuutta ja sisällön kattavuutta merkittävästi. Nopeasti onnistui myös yksittäisten graafisten kuvien lähettäminen, mikä oli jo faxin esiaste. Paperiset uutislehdet maailmalta tulivat kuitenkin niistä kiinnostuneiden ihmisten saataville vain päivien tai tuntien viiveellä vasta lentoliikenteen yleistyttyä 1900-luvun puolivälistä.

Lennättimen pohjalta alettiin kehittää äänen välityksen tekniikkaa (puhelin) sekä ”langatonta lennätintä” eli radiotekniikkaa. Haave langattomasta viestinnästä voimistui jo 1800-luvulla. Radio- ja lankapuhelimet kehitettiinkin 1900-luvun alussa, julkiset radiolähetykset alkoivat 1920-luvullla. Sähkömagneettinen puheensiirto eli puhelin kehitettiin alkeellisessa muodossa ja 1800-luvun loppupuoliskolla ja sitten kytkimet, toimivamman mikrofonit ja monet muut tekniset osat.

Aluksi yhteydet olivat paikallisia kahden tai muutaman puhelimen välisiä ja niiden yhdistämistä hoiti aina ihminen puhelinkeskuksissa. Useiden puhelinyhteyksien samanaikainen yhdistäminen automatisoiduilla keskuksilla tapahtui 1900-luvun alkupuoliskolla. Kaupunkien puhelinyhteydet rakennettiin ja lankayhteyksiä alkoi syntyä maan laajuisesti. Suomessa puhelinkeskuksia alettiin automatisoida 1920-luvulla, mutta vasta 1960-1970-lukuihin mennessä useimmat eri verkkoryhmien väliset kaukopuhelutkin oli automatisoitu. Viimeiset käsivälitteiset puhelinkeskukset automatisoitiin Lapissa vasta vuonna 1980. Pari vuosikymmentä myöhemmin lankaverkkoa alettiin jo purkaa.

Valokuvaus oli tuttua jo 1800-luvun puolella, mutta elokuvat kehittyivät vasta 1900-luvun alussa ja yleistyivät vasta 1920-30 -luvuilla – samoin kuin autot ja potkurilentokoneet. Helsingissä oli vuonna 1910 jo kymmeniä autoja, mutta yleistä joukkkoliikennettä busseilla kehitettiin vasta 1920-luvulta alkaen. Ilmailua harjoitettiin jo 1800-luvullla, mutta ensimmmäiset potkurilentokoneet lensivät 1900-luvun alussa ja ensimmäinen maailmansota sysäsi lentokoneiden kehitystä nopeasti eteenpäin, siten että kaksitasoista päästiin jo ensimmäiseen metallirunkoiseen hävittäjään. Ilmaliiikenteessä 1920-1930-luvuillla hallitsivat kuitenkin ilmalaivat, kunnnes 1930-luvun lopullla yleistyi jo kaupallinen lentokoneliikenne, jota toinen maailmansota edisti huomattavasti. Sen aikana otettiin käyttöön tutka ja ensimmäiset suihkumoottorihävittäjät. 1950- ja 1960-luku olivat jo suurten yhtiöiden kansainvälisen lentoliikenteen kulta-aikaa.

Televisiota kehiteltiin vuosikymmmeniä, ensimmäinen TV-lähetys toteutettiin Saksassa 1934 ja Suomessa 1954, jolloin TV oli jo suuremmissa länsimaissa yleistymässä. Tässä ja muissakin keksinnöissä huomionarvoista on, että ensimmäiset puhelimet, autot ja televisiot olivat varakkkaiden ihmisten ja viranomaisten käytössä. Itä-Helsingisssä käytettiin vielä 1950-luvullla varakkaan naapurin puhelinta, matka bussipysäkille saattoi olla kilometrejä ja yksityisiä autoja oli vielä harvassa – pääosin liikuttiin veneillä, kuten muuuallakin Suomessa; mustavalkoiset telkkarit yleistyivät kohti 1970-lukua.

Huimaavasta kehityksestä (logiikassa, matematiikassa, aineen/energian olemusta tutkivasssa fysiikasssa ja tekniikassa) kertoo hyvin tietokoneiden lähihistoria. Hyvälaatuinen tabletti on vuonna 2018 monta kertaa tehokkaampi, kuin omakotitalon kokoinen tietokonekompleksi 1940-luvun lopulla. Tuolla vuosikymmenellä tietokone varsinaisesti kehitettiin, lähinnä valtioiden tarpeisiin ja sotilaskäyttöön; tekniikassa keskeinen oli elektroniputki (vrt. Putkiradio). 1950-luvulla oli tietokoneen perustekniikan ja teorian kehityskautta, tekniikassa yleistyi transistori ja IBM julkisti sarjavalmisteisen tietokoneen. Puolijohteet nopeuttivat jampienensivät tietokoneita 1960-luvullla. Silloin myös mikropiirit yleistyivät (avaruuslennot) ja ensimmäiset minitietokomeet valmistettiin. Tablettiani vastaava laite olimkuitenkin vielä sellainen möhkäle, jota ei mukanaan kuljettaisi. 1970-luvulla tietokonetta käytettiin tekniseen laskentaan. Mutta mikroprosessori yleistyi ja 1977 esiteltiin ensimmäiset mikrotietokoneet. Ne yleistyivät ja halpenivat 1980-luvun kuluesssa. Suuuretkin tietokoneet olivat enää huonekalun kokoisia.

1990-luvulla tietokone muuttuu jokaisen pienyrityksen päivittäiseksi apuvälineeksi ja tietoliikenteen kehitys laajentaa käyttötapoja. Tietokone siirtyy myös osaksi autoja ja kodinkoneita. Kun yksityisetkin tietokoneet maailmalla yleistyivät ja kytkettiin nettiin, tapahtui varsinainen informaatioräjähdys. Suomen yliopistojen tietoverkot kytkettiin Internetiin vuonna 1988. Koteihin alettiin myydä yksityisiä Internet-yhteyksiä vuodesta 1993 alkaen ja 2000-luvulle tultaessa Internet oli syrjäyttänyt useimmat aiemmin käytetyt tietoliikenteen muodot. Internet kehitettiin USA: ssa sotilaskäyttöön 1960-luvulla ja avattiin yliopistoista yleiseen käyttöön 1970-luvulla – tosin vain kalliit ja isokokoiset laitteet kykenivät sitä käyttämään ennen 1980-lukua.

Paperiset sanomalehdet olivat keskeisiä uutiskoosteita länsimaissa noin vuosituhanteen vaihteeseen asti ja osissa maailmaa ne ovat keskeisiä edelleen. Paras tietotekniikkamme on myös äärimmäisen haavoittuva ja pitkälllä aikavälillä epävarmempi kuin mikään aiemmmista viestivälineistä.

 

Ymmärtäminen ja tietäminen

Kaikki edellä kuvattu on informaation välittämistä. Se ei ole kuitenkaan riittävä ehto tietämiselle, joka vaatii aina tulkintaa ja ymmärtämistä. Jokainen kieli tai koodi on informaatiota, mutta avautuu merkitykselliseksi vain sen osaajille ja tuntijoille ja sitä enemmän (tarkemmin ja moninaisemmin), mitä perehtyneempi siihen on. Näin on jo kaikkien oman äidinkielen osalta ja erot kasvavat, kun käytössä on muita kieliä. Niitä eivät ole vain puhutut ja kirjoitetut luonnolliset kielet, vaan myös esimerkiksi matematiikka, logiikka, ohjelmointikielet, elekielet ja muu sanaton viestintä.

Nykyään informaatio on jatkuvasti esillä, mutta se ei sinänsä ole inhimillistä tietoa, eikä niitä koskaan pitäisi sekoittaa toisiinsa. Informaatio on tiedon, mutta yhtä hyvin erheen tai valeen kantaja sekä rakenneosa – kuten kirjaimet tai äänteet kielessä. Tieto muodostuu hyvin sille sopivasta, hyvin perustein seulotusta informaatiosta, ei mistä tahansa informaatiosta eikä miten tahansa. Tieto rakentuu jo ymmärretyn varaan ja sitä luotettavammin, mitä enemmän tietoa sekä kulttuurista pääomaa ja osaamista ja ymmärrystä ihmisellä on.

Yleinen ongelma nykyään saattaa olla se, että vallan ja vastuuttomuuden välineenä pelkkä informaatio tai sen tiedollisesti epäpätevä välittäminen ja tulkinta voivat vaikuttaa tehokkaammin kuin oikea tieto. Käsitystä maailmasta rakennetaan aiempaa epäyhtenäisemmistä informaation sirpaleista, joiden tiedollinen koettelu ja seulominen varmuuden parantamiseksi tai sen tunnustaminen luotettavuuden takaajana saatetaan ohittaa.

Tällaiseen käsitysten rakentamiseen informaatiovaikuttaminen iskee. Siksi tietämättömyys ja ymmärtämättömyys ovat uhka. Siksi yleissivistys ja kulttuurinen pääoma ovat turvallisuuden edellytyksiä. Ja siksi tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen perustuvia käsityksiä tulee koko ajan torjua.

Sen pohtimiseen, miksi luotettavuudeltaan varmistetun ja hyvin perustellun tiedon arvostus näyttää jossain määrin heikentyvän, en tässä voi syventyä. Varmasti ainakin informaation paljous ja verkossa arjen muuttuminen ikään kuin politikoinniksi ovat vaikuttaneet siihen, mutta myös jokin ihmisissä ja heidän olemassaolon kokemuksessaan. Ehkä: kun psyykkinen varmuuden tarve kohtaa yhä arkisemmin koko maailmaa ja aiempaa vahvemmin sen epävarman moniselitteisyyden, moni suojautuu itselle sopivalla suppeammat kuvalla – totuudesta piittaamatta, suomeksi sanottuna pää pensaassa ja puskista huutelemalla.

On viitteitä myös siitä, että tietoa ei ymmärretä varmemmaksi kuin omat uskomukset ja se jopa hylätään, jos se on oman maailmankuvan kanssa ristiriitainen tai liian ahdistava. Jossain määrin tällaista on esiintynyt aina, mutta sivistysyhteiskunnassa laajempana ilmiönä maailmankuvan rakentumisessa se rinnastuu primitiivisiin kuvitelmiin ja psyykkisiin harhoihin.

Myönteistä on, että tällaiseen olisi myös hoitoa. Mutta vastentahtoisesti sitä ei voi hoitaa, jollei siihen perustuva toiminta ole selvästi itselle tai muille vaarallista. Itse asiassa haittaa kyllä ilmenee julkisestikin, ja sitä voidaan diagnosoida kriminaalisesti tai psykiatrisesti, mutta poliitikoilla ei ole rohkeutta eikä toistaiseksi koettua pakottavaa tarvetta puuttua siihen. Etenkin, kun heissä on myös kohdejoukkoon kuuluvia.

 

Mitä tieto ja ymmärtäminen ovat

Tiedon usein käytetty määritelmä on suppea ja karkea, mutta tässä yhteydessä riittävä: uskomus, joka on hyvin perusteltu ja totta. Pelkkä satunnainen uskomus, oletus tai arvaus ei ole tietoa, vaikka se olisi totta, koska hyvä perustelu puuttuu. Jos minulle vuodetaan etukäteen tietokilpailun kysymykset, joihin en tiedä vastausta mutta ehdin etsiä ne, se on huijaus, vaikka olisinkin hankkinut oikean informaation.

Pänttääminen kokeeseen ja siinä onnistuminen tiedon osoittamisena ei takaa sitä, että informaatio jäsentyy osaksi laajempaa tietämystä. Kaikki tieto rakentuu aina sitä itseään laajemmasta informaatiosta ja siihen perehtymisestä, todellisuutta vastaavien perusteltujen ja perusteltavissa olevien käsitysten muodostamisesta, eikä ihminen siinä ole koskaan valmis. Siksi pelkkä nopea kouluttautuminen ei riitä yleistiedollisen sivistyksen hankkimiseen ja ylläpitämiseen.

Totuuden pelkistetty tarkoite on tieteen ja yhteisöjen yhdessä jakama käsitys todellisuudesta. Se ei ole ristiriidaton ja täysin yhtenäinen, mutta yhteisesti ymmärrettävissä ja kommunikoitavissa ja kokonaan toiveista, asenteista ja mieltymyksistä riippumatonta. Totuus ei muutu, vaikka monet tieteen ja sivistyksen ulkopuolella kiistäisivät sen ja esittäisivät ”totuutena” muuta.

Yleensä autoritaariset ja diktatoriset hallinnot peittävät tai vääristävät totuutta, esittävät tarkoituksellisia osatotuuksia ja valheita. Minkä tahansa käsityksen esittäminen vakavissaan yhtä todeksi tai oikeaksi on häiriintynyttä ajattelua ja sen yleistyminen on vaarallista. Erityisesti, koska se pyrkii rikkomaan koko ihmisten yhdessä kokemaa merkitystä ja korvaamaan järjellisyyttä järjettömyydellä. Uhkakuvia paisuttamalla voidaan myös perustella turvallistamista, kuten kansalaisten tiukempaa kontrollia, viranomaisvallan lisäämistä, sekä vapauksien ja oikeuksien rajoittamista.

Tavallinen terrori-isku konkreettisesti on edelliseen verrattuna pientä – sen vakavuuskin, uhreja vähättelemättä – koska suurin paino iskussakin on sen informaatio- ja tunnevaikutuksessa: todellisuuskuvan muokkaamisessa. Nykyään ihmisten tajuntaan pyritään jatkuvasti vaikuttamaan mm. sosiaalisissa medioissa. Tarkoituksellinen harhauttaminen informaatiolla tulisi olla rikos. Mutta taas tullaan siihen ongelmaan, että vähintään lievänä se on politiikassa aivan tavallista.

Kuten edellä ja seuraavissa osissa tulee esille, mikään informaatio ei ole tiedon tae. Filosofiassa ja tieteiden piirissä tiedollista totuuden käsitettä puidaan jatkuvasti ja ehkä kaksi tekijää on yleisesti helppo ymmärtää:

1) tieteessä ei oleteta, että lopullinen oikea totuus saavutetaan kokonaisuudessaan, vaan että sitä lähestytään ja tähänastinen tiede on niin kehittynyttä, että voidaan puhua totuuden läheisyydestä ja totuudenkaltaisuudesta. Se on varminta ja vahvinta mitä meillä on ja siihen mahdollisesti tulevat muutoksetkin on yleensä ennakoitu teorioilla ja oletuksilla, joita ei vain ole kyetty vielä todistamaan (tai kumoamaan ja korvaamaan). Joidenkin todistamistapaa ei edes vielä tunneta, mutta jos oletus on looginen ja sopii hyvin yhteen jo varmistetun tiedon kanssa, sen todennäköisyys on suurempi, kuin minkä tahansa oletuksen, ja sitä voidaan pitää tiedon kaltaisena hyvin perusteltuna käsityksenä.

2) Toinen asia on tieteen pragmaattisuus: siihen perustuvat sovellukset alkaen höyrykoneesta ja sähkölampusta nykyiseen informaatio- ja energiatekniikkaan osoittavat tieteellisen maailmankuvan vastaavan todellisuutta paremmin kuin mikään muu. Mutta tätä ei pidä sekoittaa siihen tiedepoliittiseen ajatukseen, että tieteen ja tutkimuksen tulisi vain tai ensi sijassa palvella käytännön hyötyä. Useimpia merkittäviä sovelluksia ei olisi ilman pelkkään ymmärtämisen ja tiedon haluun pohjautuvaa perustutkimusta ja sen tuottamaa todellisuuden ymmärtämistä. Myös viestintään ja tekniikkaan liittyviä havaintoja ja keksintöjä on tehty ja niitä on hylätty, koska niille ei nähty käyttöä (nykyisellä hölmöydellä sanottaisiin: ”nollatutkimusta”), ennen kuin yhteiskunnan kehitys johti niiden ymmärtämiseen ja hyödyllisyyteen. Tällaista tapahtuu nykyikanakin paljon: esimerkiksi poliittisten päättäjien enemmistö ei toimi parhaan tiedon perusteella ja moni muukin sivuuttaa tutkimustiedon, joka ei sovittu hänen omaan näkemykseensä todellisuudesta.

3) Nykyäänkin on tutkimustuloksia, joista voisi olla hyötyä, jota ei olla ymmärretty. Ja jos tutkimusta nyt edistetään vain hyötynäkökulmalla, sen arvo hyödynnettävänä resurssina vähenee. Tulevaisuudessa todellisiin käytännön edistysaskeliin ei päästä ilman itsenäisen tieteellisen perustutkimuksen piirissä kehittyvää ymmärrystä ja maailmankuvaa – riippumattomana siitä mitä toivotaan.

Keskeinen tieto koskee elämän ja aineen itsessään muotoja informaationa, joka sisältyminen yleiseen maailmankuvaan on yhä hämmentävän heikkoa. Tähän aiheeseen kytken osan tarkasteluista tämän blogisarjan jaksoissa 3 ja 4. Liian vähän käsitelty merkittävä asia on se, että vain pieni osa tiedostamme on tietoista, koska se on informaation eri muodoissa hermostossamme. Usein voin todeta, että tiedän asian, mutta en saa sitä herätettyä muististani, eli sillä hetkellä en tiedä, mutta minussa on se tieto, ja usein se jonkin ajan kuluttua löytyykin.

Myönteinen huomio on, että useimmilla on informaatiota, jota voisi saada tietoiseen käyttöön. Mutta useimmat ihmiset myös torjuvat pois tietoisuudestaan paljon itseään koskevaa. Itsensä tuntemisen vaikeus onkin varmasti yksi syy lukemattomiin ongelmiin ja ongelmallisin asenteisiin. Yleisesti: ihminen voi ymmärtää toisia vain siinä määrin kuin itseään, ja itseään vain siinä määrin kuin toisia. Suhde itseen ja suhde toisiin ovat yhteen kietoutuneet niin hyvässä kuin pahassa.

Konkreettisessa arjessa pääosa kaikesta ihmisten välisestä viestinnästä on muuta kuin sanallista. Se on paljolti tiedostamatonta, mutta sitä voi oppia ymmärtämään. On järisyttävää tajuta, että joku tuntematon voi lukea ja ymmärtää minua paremmin kuin minä itse, mutta se on myös kannustavaa. On vaikeaa ja usein ehkä väärin sanoa toiselle lukevansa ja ymmärtävänsä häntä paremmin kuin hän itse, mutta palkitsevaa saada hänet oivaltamaan jotain uutta.

Ihmisenä olemisen ymmärtäminen on ehkä merkittävin yleinen haasteemme ja sen laiminlyöminen vakava yleinen uhka. On myös ilmeistä, että juuri siihen kohdistuu vielä enemmän torjuntaa kuin luonnontieteelliseen maailmankuvaan. Miten muuten olisi selitettävissä se, että antropologian, psykologian, neurologian sekä sosiaali- ja yhteiskuntatieteiden alalla on jo vuosikymmeniä tunnettu syitä ja seurauksia yksilöissä, ryhmissä, yhteisöissä ja yhteiskunnissa – mutta niiden vaikutus päätöksentekoon ja investointeihin on hidasta ja hyvin heikkoa: tietoa ei ole otettu vastaan, sitä ei kyetä ottamaan vastaan?

Olen edellä puhunut tiedosta melko painavasti tieteelliseen tietoon viitaten. Tämä siksi, että se on selkein tapa puhua varmistetusta tiedosta. Jos tätä näkemystä ei kunnioiteta, on myös vaikkapa rikosten tutkimus syylliseksi tai syyttömäksi toteamisineen täysin mielivaltaista: siinäkin selvitetään tapahtunut perusteellisesti ennen johtopäätöksiä. Siinä oletusten vuotaminen ennen johtopäätöksiä on vakava rike ja samoin on missä tahansa tutkimuksessa.

Mutta vaikka suurin osa ihmisistä ei ole tutkijoita, he kuitenkin uskovat lukemattomiin tieteellisiin totuuksiin päivittäisissä toiminnnoissaan: sähkölamppuun tulee valo maailmankaikkeuden energialla ja jokin radiokin saattaa toimia ilman henkiolentoja. Televisio on radio, samoin älypuhelin.

Emme kuitenkaan elä vain tiedon varassa, vaan kokemustemme, aistiemme, tunteidemme ja ajattelumme varassa. Pääosa siitä ei ole tieteellistä tietoa, mutta hyvin peruteltua järkevää käyttäytymistä. Paljon on puhuttu myös hiljaisesta tiedosta ja metatiedosta – itseäni rasittaa sanan ”tieto” käyttäminen monista ymmärrystä ja kokemusta edellyttävästä ilmiöstä. Hiljaisen tiedon näen kokemuksella opittuna taitona toimia ja ajatella oikein ymmärtäen, sekä metatiedon opittuna taustana osaamiselle, ymmärtämiselle ja tietämisellle.

Tieteissäkin toimitaan mielikuvituksella ja luovalla intuitiolla, mutta tietoa saadaan vain osaamisella ja ymmärtämisellä. Kaikki taide, filosofia ja tiede sekä koko oma kulttuuri merkitsevät ymmärryksen ja tiedon tavoittamisessa. Mitä laajempi kulttuurikäsitys ihmiselllä on, sitä paremmat edellytykset hänellä on ymmärtämiseen ja tietämiseen.

Takaisin pääsivulle

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s