2 E Autoritaarinen ja totalisoiva 1/3

Edellä anarkisuuden ja anarkistisuuden yhteydessä toin esille sanojen merkitysvaihtelun. Siihen liittyen asenteen tai aatteen nimittäminen ei ilman kontekstia ja tietoa ole koskaan selvää. ”Anarkisti” on myös leimasana, samoin esimerkiksi ”fasisti” tai ”natsi” – ja tämä toisaalta haittaa järkevää keskustelua niistä, toisaalta usein pyrkiikin estämään järkevää keskustelua ”vastapuolesta” tai ”omista”.

Tästä syystä myös kommunismista tai jopa sosialismista keskustelu on monien aiheisiin historiallisesti perehtymättömien kanssa yhä vaikeaa. Kommunismi tai sosialismi eivät ole esittämieni asenteiden ja aatteiden joukossa, koska ne ovat kokonaisia yhteiskuntateorioita, joiden historiallista vaikutus ilmenee läpi kaikkien yhteiskunnallisten aatteiden ja asenteiden. Muita moderneja yhteiskuntateorioita samassa mielessä ei ole ollut ja esimerkiksi ”pohjoismainen malli” johon Suomikin on luettu ja jota on maailmalle esitelty, on muun muassa sekä arvo- että talousliberaalin ja anarkisen vaikutuksen kyllästämää maltillista sosialismia. ”Kapitalismilla” tarkoitetaan joskus pääoman hallinnan tai jopa vain talouden suurta valtaa, mutta varsinaisesti se on vain taloudellisen toiminnan (markkinatalous) oppi, joka ei riitä aatteeksi ilman tässä kirjoitusten sarjassa käsiteltyjen asenteiden ja aatteiden vaikutusta. Vahva markkinatalouspainotus voi rakentaa ja rikkoa, mutta ei korvata aatteita.

Liberalismi tai anarkismi taas eivät ole yhteiskuntateorioita, vaan aatesuuntauksia, joiden päämäärä on avoin. Kokonaan liberalistisia tai anarkistisia yhteiskuntamuotoja on ollut vähän, nekin rajallisia eivätkä pitkäkestoisia. Kommunistisiksi nimitetyt yhteiskuntajärjestelmät taas eivät ole edustaneet kommunismin keskeisiä ideoita, jotka ovat jääneet niiden autoritaarisen tai totalitaarisen muodon varjoon; sama koskee kansallissosialismia, joka rinnastuu suoraan kommunismiin: kumpikin voi toimia sopivan pienesssä koossa ja erityisesssä tilanteesssa, ilman hallinto- ja valtajärjestystä – ainakaan sen ei tule koskaan sitoutua samoihin autoritaarisiin tai totaalisiin periaatteisiin. Osuustoimintahan on kommunismia ja Puolustusvoimien erityisyksikkö on tietysti kansallissosialismia, vai kuinka?

Jos mainitut aatteet tulkittaisiin vain elämänfilosofioiksi, niin historiallisista yhteiskuntayhteyksistä riisuttu alkuperäinen kommunismin (yhteisöllisyys) idea sopisi liberalismin (yksilöllisyys) kumppaniksi ja anarkismi (vallan ja vapauden suhde) kenties niitä yhteen sitovaksi ideaksi. Siinä ovat jo pohjoismaisen demokratiamme perusainekset. Tämä ymmärtäminen on tärkeää ja painottuu, kun tarkastellaan seuraavien asenteiden ja aatteiden mahdollisuuksia.

On hyvä huomioida se, että liberaaliksi, anarkistiseksi, kommunistiseksi (sekä myös kapitalistiksi tai porvariksi) kutsuvat monet ihmiset itse itseään, vaikka ne joillekin ovat nimittelysanoja. Sen sijaan autoritaarisuuteen tai totalitaarisuuteen pyrkiviksi itsensä ilmaisevia yksilöitä tai ryhmiä ei juurikaan havaita, ei yleensä myöskään natsismin tai fasismin nimillä esiintyviä (kansallissosialistisia kyllä jonkin verran). Tämä on ehkä pelottavakin asia, koska nämä asenne- ja aatesuunnat ovat myös koko ajan keskuudessamme. Sama pätisi kommunismiin siinä mielessä kun jotkut Neuvostoliittoa takaisin haikailevat.

Alkupala

Edellisten asenteiden ja aatteiden yhteydessä olen jo tuonut esille niiden suhteellisuuden. Niitä kaikkia, mutta erityisesti koko yhteiskuntaa ja sen järjestystä koskevia näkemyksiä on tarkasteltava eri tasojen ja laajuuksien puitteissa. Autoritaarisuus on sekä ihmisten yksilöllinen tai kollektiivinen piirre tai ilmenemismuoto, että hallinnon tai poliittisen järjestelmän piirre, voimakkaana tai vallitsevana se on autoritarismia Samalla tasolla totaalisuus arkisenakin asenteena on tärkeä huomioida. Liberaalissa demokratiassa totalitarismi on ääri-ideologia, totalitarismissa liberaali demokratia on sitä. Toki sekin on luonnollisesti eri ihmisille enemmän tai vähemmän mieluisa ajatus.

Kastike: poliittinen vastakkainasettelu voi johtaa sotaan mutta sodasta voi palata kiistelemään poliittisesti. Poliittinen keskustelu taas on turhaa, jollei tunneta luontoa ja ihmisluontoa sekä yhteiskunnnan rakenteita ja prosesseja.

 

Autoritarismi
Hiinä ja hiinä, ei kiva

Totaalinen ja totalistinen asenne
– Normia on etiikan rikkoontuminen

Totalitarismi
Death

 

Autoritaarinen asenne yleisesti ja erityisesti

Autoritaarisuutta on käsitelty eniten johtamis- ja organisaatioden tutkimuksissa ja opeissa sekä politiikan tutkimuksissa. Johtajuudesssa tavallisen perinteisen leadership/management jaon lisäksi on esitelty autoritaarinen, demokraattinen, sekä, ns. hällä-väliä tai vain vähän toimintaan puuttuva johtajuus. Vastaavalla tavalla on tutkittu ja selitetty organisaatiota ja poliittista toimijuutta.

Kuuluisimpia persoonallisuustutkimuksia on vuonna 1950 ilmestynyt The Authoritarian Personality. Tutkimus toteutettiin osittain kyselynä, osittain haastatteluina, joiden kohteena oli suurehko otos keskiluokkaisia valkoisia ja ei-juutalaisia yhdysvaltalaisia. Asenteita mitattiin juuutalaisvastaisuuden, oman ryhmän suosimisen ja eri vähemmistöihin kohdistuvien= ennnakkoluulon ja torjunnan, sekä poliittisen vanhoillisuuden ja piilevän demokratian vastaisuuden kautta.

Näin määriteltiiin autoritaarisen persoonallisuuden vahvuutta joukolla ominaisuuksia. Kuka tahansa näkee toisaalta sen, että tutkijoiden ennakkoasennne on ollut varsin vahva, toisaalta sen, että tällaisia kylmän kyynisiä ihmisiä on keskuudessamme melko paljon. Oleelliseksi tutkimuksen tekee kuitenkin juuri tuo jo ennakoitu piirteiden lista, joka vastaa kuvaa natsihallinnon palveluksessa työskennelleistä ihmisistä. Kysymyksessä on siis joukko ”tavallisia” ihmisiä, jotka eivät näytä pitävän väärinä tuollaisia asioita ja joilla on valmius toimia ilkeästi joko omasta tahdostaan tai ainakin vahvan auktoriteetin tahdosta. Esitetyt tyypilliset persoonallisuuden piirteet olivat seuraavat (Wikipedia):

1. Sovinnaisuus: jäykkä sitoutuminen sovinnaisiin keskiluokkaisiin arvoihin
2. Autoritaarinen alistuminen: alistuva ja kritiikitön suhtautuminen ihannoituja moraalisia arvovaltoja kohtaan
3. Autoritaarinen hyökkäävyys: pyrkimys etsiä, tuomita ja torjua epäsovinnaisia ihmisiä
4. Anti-intraseptio: mielikuvituksellisuuden ja helläluontoisuuden vastustaminen
5. Taikauskoisuus ja stereotyyppisyys: usko kohtalon taianomaiseen määräytymiseen ja taipumus jäykkien luokittelujen käyttämiseen ja huonoon moniselitteisyyden sietämiseen
6. Valta ja kovaluontoisuus: liioiteltu kovaluonteisuus, kiinnostus vallan, voiman ja hallinnan leimaamiin suhteisiin ja niiden perusteella tehtyihin erotteluihin, joissa samaistutaan nimenomaan voimakkaampaan osapuoleen
7. Tuhoavuus ja kyynisyys: yleistynyt vihamielisyys ja inhimillisyyden pilkkaaminen
8. Heijastavuus: taipumus heijastaa tiedostamattomia tunneyllykkeitä maailmaan siten, että tuloksena on epäily vaarallisten ja hillittömien asioiden tapahtumisesta maailmassa
9. Sukupuolisuus: liioiteltu kiinnostus toisten sukupuolielämään.

´    

En itse pidä näin ylimalkaisesta persoonalllisuuustypologiasta, koska psykologia on kehittynyt muun muassa persoonallisuushäiriöiden arvioinnissa sittemmin pitemmälle.

Mutta klassikkona tuokin tutkimus on tässä yhteydessä tärkeä: se näyttää, mistä aineksista jotkut on tehty. Enemmän minua kuitenkin huolestuttaa, että toinen kuuluisa testi alistuvuudesta auktoriteetille on toistettu ja tulokset ovat yhtä karmaisevat. Tarkoitan tietenkin Stanley Milgramin ”tottelevaisuuuskokeita”, joiden 1960-luvun alkuvuosina tehtyjen sarjojen tuloksista hän kirjoitti kirjan Obedience to Authority (1974). Kokeissa ihmiset olivat vakuuttavan henkilön kannnustamana valmiita antamaan koehenkilöiksi luulemilleen ihmisille epäterveellisiä ja jopa hengenvaarallisia sähköiskuja.

Tämä merkittävä koe toistettiin vuonna 2014 samoin tuloksin: enemmistö koehenkilöistä oli valmis antamaan terveydelle vaarallisia sähköiskuja. (Ihmiset tottelevat yhä kidutuskäskyä – kuuluisa Milgramin sähköiskukoe toistettiin).

Olemme siis tietoisia siitä, kuinka helposti saamme ihmiset tottelemaan vaikka missä. Jäljelle jää vain se kysymys, nauttivatko he itse siitä mitä tekevät. Joillekin se nauttiminen pahoista teoista saattaa kyllä riittää vahvaankin mielihyvään. Tämä kertoo vakavasta sairaudesta tai koko persoonallisuuden häiriöistä. Tähän on hyvä todeta, että moni koehenkilö järkyttyi ja kieltäytyi ehdoitta jatkamista ”kokeen johtajan” puheista välittämättä. Huolestuttavinta on silti se, että enemmistö kuitenkin jatkoi liian pitkälle.

Mutta millaisia ovat johtajat ja mikä on heidän vastuunsa, jos moni heihin luottaa jopa täysin väärien päätösten jälkeen? Tässähän on myös Suomen sisäisen turvallisuuden pääasia, eli mitä johtajia viranomaisia tulisi kuunnella, kun hallituksessakin on monta täysin epäpätevää ja maalle haitallisiakin (heinäkuun alku 2018). Ketkä todella haluavat väärin ja sairaalla tavalla toimimista?

Psykopatologiat ja -patiat

Näistä klassikkkokokeista nykyaikaan pääsee helpoiten tarkastelemallla yleistä psykopatologista oirehdintaa, joka irvokkaana ilmenee myös monissa julkisissa toimijoissa. Mutta toistaiseksi pysyttelemme vain henkilöissä ja pohjustammme siten ääriajattelun aineksia. Kun puhutaan mielenterveyden ja persoonallisuuden häiriöistä tai vaurioista, on hyvä muistaa, että samoja kokemuksia on elämän varrellla jokseenkin jokaisellla joskus. Oirelistoista siis löytyy useimmille terveillle elämästä tuttuja oireita. Patologiat ovat vakavia löydöksiä ja tunnetuillla keinoilla jo peruuttamattomia. Seuraavassa on esillä vain muutamia useamman tyyppisistä tiloista kansainvälisen luokituksen mukaan valikoituina.

Ihminen, joka nauttii toisen kärsimyksistä, on sadisti. Jos sadisti saa estämättä hallita ja vallita missä tahansa ryhmässä, hän saa aikaan vain pahaa muissa ihmisissä ja tuhoaa samalla myös itseään lisää. En tässä viittaa sado-masokismiin, jota monetkin harrastavat lain tuella vaikkapa rooolileikein muille mitään haittaa aiheuttamatta. Eri asia on aiheuttaa todellista kärsimystä itselleen tai toiselle vastoin todellisia tarpeita ja toiveita – tällöin kysymys on mielen sairaudesta tai vääristymästä, jossa leikki tai feikki ikään kuin oikeuttaa todellisen pahan tekemisen. Sadismi ei ole länsimaisessa luokituksessa mikään tauti, mutta toistuvana se on oire ja viittaa johonkin patologiseeen, kuten persoonallisuushäiriöön.

 

Takaisin Pääsivulle:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s