2 E Autoritaarinen ja totalisoiva 2/3

Teksin pääosa on lainattu Wikipediasta

Persoonallisuushäiriöt ovat kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Myöhemmällä iällä ilmeneviä muutoksia, jotka aiheutuvat sairauden tai pitkittyneen stressin seurauksena kutsutaan persoonallisuuden muutoksiksi. Persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen raja on myös häilyvä: useimmilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä käytöstä ja tapoja. Häiriön tausta on monisyinen, eikä kaikkien tapausten tausta ole samanlainen.

Häiritsevät traumaattiset muistot, kykenemättömyys elää tässä hetkessä, käsittelemättömät ajatukset ja padotut tunteet ovat merkittäviä persoonan häiriöitä pahentavia tekijöitä. Kun näitä tuntemuksia pääsee purkamaan ja analysoimaan, niitä on jatkossa helpompi sietää. Kaikissa persoonallisuushäiriöissä pinttyneet tavat voivat keventyä iän myötä.

Huomiohakuinen persoonallisuus

Huomiohakuinen persoonallisuus on persoonallisuushäiriö, jossa huomion hakeminen muokkaa henkilön käyttäytymistä eri tilanteissa. Huomiohakuista persoonallisuutta hoidetaan luottamuksellisella psykoterapialla. Tällaisen persoonallisuuden piirteitä ovat:

suurieleinen, teatraalinen esiintyminen tai liioitteleva tunteiden ilmaiseminen

alttius vaikutteille (yksilö on herkästi muiden johdateltavissa tai antaa olosuhteiden vaikuttaa päätöksiinsä)

pinnallinen ja epävakaa tunne-elämä

jatkuva sellaisen toiminnan ja jännityksen etsintä, missä henkilö on huomion keskipisteenä

epäasianmukainen viettelevyys joko ulkonäön tai käytöksen tasolla

liiallinen huoli omasta ulkoisesta viehätysvoimasta

Henkilö voidaan diagnosoida huomiohakuisesta persoonallisuudesta kärsiväksi, jos hänellä on neljä edeltävistä piirteistä ja hänen käyttäytymisensä täyttää persoonallisuushäiriön yleiset kriteerit.

Piirteet, jotka vahvistavat diagnoosia mutta eivät ole sen asettamisen kannalta välttämättömiä:

itsekeskeisyys

nautinnonhaluisuus

jatkuva arvostuksen odottaminen

toisten ihmisten tarpeiden laiminlyöminen

herkkä loukkaantuminen

jatkuva manipulatiivinen käytös

Epävakaa (rajatila)persoonallisuus

 

Rajatilaisessa persoonallisuushäiriössä on laaja-alaista minäkuvaan, ihmissuhteisiin ja emootioihin liittyvää epävakautta. Häiriön kehittymiseen vaikuttavat nykykäsityksen mukaan perinnölliset tekijät, vaikea-asteiset ja pitkään jatkuneet varhaislapsuuden traumat sekä muut toistaiseksi määrittämättömät ympäristötekijät. Muiden voi olla vaikea huomata sisäänpäin kääntyneitä oireita, sillä henkilö voi salata ne ja keskustella ihmisten kanssa normaalisti. Hänessä ei välttämättä ole näkyvää sekavuutta tai masennusta.

Keskeisimmät oireulottuvuudet ovat tunteiden ailahtelevuus ja vaihtelu, yllykkeiden hallintakyvyttömyys ja vuorovaikutussuhteiden häiriöalttius. Tilastaan kärsivän mieliala vaihtelee erittäin voimakkaasti ja useita kertoja saman päivän aikana. Tunteiden vaihtelua sävyttää äkillisesti hallitsemattomaksi kasvava tuskaisuus. Pienetkin negatiivisia mielleyhtymiä herättävät vihjeet koetaan uhkaavina, todellisina ja suhteettoman voimakkaina, jolloin syvä pettymys saattaa vallata minuuteissa pitkään jatkuneen positiivisen tunneilmaston.

Epävakaa persoonallisuus ilmenee vaikeuksina ihmissuhteissa. Tunne-elämää leimaa vuoristoratamaisuus, jossa ajattelu on mustavalkoista ja suhteen toinen osapuoli on vaihtelevasti joko idealisoinnin tai demonisoinnin kohteena. Suhteiden dynamiikkaan sisältyy jatkuva emotionaalinen luotaantyöntäminen ja takaisinvetäminen.

Konfliktitilanteissa epävakaa persoonallisuus kokee helposti tulleensa loukatuksi ja saattaa katkaista välinsä vain palatakseen myöhemmin ilman sovittelua konfliktia edeltäneeseen tilanteeseen, aivan kuin mitään huolestuttavaa ei olisi edes tapahtunut.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän minäkokemusta sävyttää voimakas häpeän tunne, ja henkilö kokee itsensä vajavaiseksi ja puutteelliseksi. Kokemukseen liittyy varsin tavallisesti itseä kohtaan tunnettua vihaa. Pettymysten sietokyky on alhainen. Käytännössä henkilön itsetunto on sairaalloisen alhainen, hän ei kestä konflikteja, kritiikkiä tai hän mahdollisesti kieltää itsensä täysin ja toivoo jatkuvasti olevansa joku muu. Tilaan liittyy myös psyykkisten hallintakeinojen vaillinaisuus ja yksilön toiminnan impulsiivisuus ja joustamattomuus. Normaalisti ihminen hallitsee tunteitaan siinä määrin, että pärjää arkielämässä. Kiintymyssuhteita sävyttää turvattomuus ja ihmissuhteita yleisemmin vihamielisyys.

Ulospäin suuntautunut rajatilainen hermostuu ja dramatisoi helposti; hänen kanssaan on vaikea keskustella tai hän saattaa huomautella pitkään vanhoista ikävistä tilanteista. Hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen.

Sisäänpäin kääntyneen rajatilaisen elämää hallitsevat pienetkin asiat, jotka vaivaavat tai pelottavat häntä. Lievätkin pettymykset tai jokin hieman epämiellyttävä kokemus, jollaisista muut pääsevät melko äkkiä yli, jäävätkin mieleen kuukausitolkulla ja tuntuvat ylivoimaisilta. Miten henkilö ilmaiseekin oireitaan, hänellä on jatkuvia vaikeuksia tunteidensa kanssa. Hän kokee itsensä tai muut vääränlaiseksi, eikä hän pysty nauttimaan elämästä. Tilaan liittyy usein itseä vahingoittavaa toimintaa, kuten itsensä viiltelyä, lääkkeiden yliannostelua yms.

Epävakaan persoonallisuuden hoidon ennuste näyttää olevan parempi kuin aiemmin on uskottu. Psykoterapeuttinen hoito on keskeisin hoitomenetelmä. Lievemmissä tapauksissa tila voi lievittyä ajan myötä, ja vaikeammissa tapauksissa hoidon saaminen vähentää oireilun vaikeusastetta. Viiden vuoden kuluttua vain joka toinen hoitoa saanut täyttää enää tilan kriteerit, mutta saattaa edelleen kärsiä jostain lievemmästä persoonallisuuden häiriöstä. Kymmenen vuoden seurannassa enää pieni osa on diagnosoitavissa epävakaiksi. Yleensä vakavammat masennustilat ja psykoosit ilmentyvät toistuvina sairausjaksoina, mutta tältä osin persoonallisuushäiriöiden kulku on vakaampaa. Kun tilasta toivutaan, se ei enää näytä uusiutuvan.

Koska persoonallisuushäiriössä ilmeisesti tietyt, sinänsä tavanomaiset persoonallisuuden piirteet ovat vain poikkeuksellisen voimakkaita, on vaikea määritellä rajaa terveen ja häiriintyneen persoonallisuuden välille. Häiriöstä saattaa ikään kuin jäädä joitain jälkiä persoonaan pitemmäksi ajaksi, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Ajan myötä ja oikeanlaisessa hoidossa tämä helpottuu.

 

Narsistinen persoonallisuus

Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritus- tai mielenterveysongelmina, vaan sosiaalisessa käyttäytymisessä. Naristiselta voivat puuttua mm. syyllisyyden- ja häpeäntunteet, eikä hän kykene myöntämään epäonnistumista, vaan pönkittää sillä itsetuntoaan. Erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys ovat tyypilllisiä. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.

Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee uhkaa itseään kohtaan osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esim. työpaikalla paljon pahaa aikaan. Kansainvälisen tautiluokituksen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:

suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;

keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;

uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;

vaatii korostunutta ihailua;

mielestään oikeus erityiskohteluun;

muiden hyväksikäyttö;

empatian puute;

kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä);

ylimielisyys ja röyhkeys.

Psykologi Theodore Millon erottaa narsistisessa luonteessa neljä alatyyppiä, joista samalla henkilöllä voi esiintyä vain yksi tai kaikki yhtä aikaa: [8]

periaatteeton, epäsosiaalisia piirteitä

elitistinen, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa

don Juan -tyyppi, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija

kompensatorinen, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella

 

Narsistista luonnehäiriötä on pyritty hoitamaan psykoterapialla ja lääkityksellä. Persoonallisuushäiriöiden psykoterapiaa ja lääkehoitoa on tutkittu varsin vähän.

Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyden on todettu vähenevän 30 ikävuoden jälkeen, mitä on selitetty aikuistumiseen liittyvällä kypsymisellä mutta myös sillä, että osaan persoonallisuushäiriöistä, myös narsistiseen, liittyy kuolemanriskin lisääntyminen.

Linkkejä:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F604.aspx

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90815/URN_ISBN_978-952-245-549-9.pdf?sequence=1 (s. 243

 

Takaisin Pääsivulle:

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s