2 E Autoritaarinen ja totalisoiva 3/3

Käytän tässä nimitystä ”fasismi” eri ilmiöistä, jotka ovat erilaisia ja kuvailtu myös eri nimityksillä, koska yhdistäviä tekijöitä on paljon. Nimitys tulee Mussolinin perustamasta työväen ei-sosialistisesta ryhmästä ja sittemmin puolueesta. Näen fasistisena myös esimerkiksi Hitlerin kansallissosialistisen Saksan, sekä Stalinin Neuvostoliiton. Muita osittain vastaavia ovat olleet Francon Espanja sekä Peronin Argentiiina. Kylmän sodan aikana USA nimitti autoritaarisiksi sille ystävällismielisiä nationalistisia hallintoja (Ferdinand Marcosin Filippiinit, sekä Angolan UNITA- ja Nicaraguan Contra-sissiliikkeet), sekä totalitaarisiksi mm. kaikkia Neuvostoliiton eli itäblokin kumppanimaita.

Ero nimitysten välillä ei voi olla yksiselitteisen selkeä, koska se riippuisi vertailukelvottomista tiedoista. Yleisesti voidaan ajatella, että totalitarismi on ääripisteensä yli vietyä ja pelkistettyä autoritarismia, jossa sentään pilkahtelee joitain eroja ja virallisesti kiellettyä. Voisi ehkä sanoa, että jos autoritarismissa kansan vapaus on jo vahvasti rajoitettua, niin totalitarismissa vapaudet puuttuvat jo kokonaan. On myös esitetty, että auroritarismissa määräävät valtaansa pönkittävät ihmiset, mutta totalitarismissa määrää ideologia joka on johdonkin tarpeita vastaavaksi sovitettu.

Fasismi on autoritaarista tai totalitaarista äärinationalismia, johon liittyyy demokratian vastainen valtapuoluetta tai muuten johtoa myötäilevä korporatiivinen järjestelmä ja usein vankka ja valvova byrokratia, hurmahenkinen ja myyttinen kansallisuuden ja urotekojen palvonta, sekä muiden kansojen alempiarvoisena kokeminen. Mitään yhteiskuntateoriaa tai edes poliittista ideologiaa näillä järjestelmillä ei ole ollut – myös Neuvostoliiton toimet olivat kaikkea muuta kuin Marxin esittämiä, paitsi kansainvälisyys siellä ymmärrettiin tärkeäksi alusta alkaen.

Ilmeisesti eri kirjoittajien mukaan autoritaarista ja totalitaarista hallintoa erottaa pääasiassa se, että siinä kun autoritaarisessa yhteiskunnassa valtaa pitää yksi henkilö tai ihmisryhmä, niin totalitaarisessa yhteiskunnassa vallassa on yksi poliittinen tai uskonnollinen ideologia. Nationalistisessa ääriajattelussa tosiaan pyhitetään ja palvotaan esineitä, symboleja, tapahtumia ja ilmiöitä kuten uskonnoissa. Esimerkiksi Hitlerin natsismia kultteineen on tutkittu myös poliittisena uskontona.

On sanottu, että myös demokratiassa voi olla mukana autoritarismia, koska aina on kysymyksessä sekä sisältö että prosessi. Tällöin myöskään autoritarismi ei aina ole ensisijaisesti alistamista varten, vaan väliaikainen hallintoratkaisu, joissa myös ihmisten tarpeet huomioidaan. Kaoottisessa totalitarismissa vastaavaa on vaikeaa kuvitella. Mutta valitsin tähän pätkiä yhdestä lempifilosofeistani, siinä ainakin sanasto luo pienen kvanttihypyn tähän tilanteeseen.

Filosofiaa

Emmanuel Levinasin filosofia on fenomenologis-eksistentiaalisesta ajattelusta ammentavaa etiikan filosofiaa. Se tarkastelee inhimillisen eksistenssin, olemisen, rakenteita ja logiikkaa etiikan kannalta. Itse hän katsoi luovansa perustavaa ”ensimmäistä filosofiaa”, jonka ainoa aihe on eettisyys mahdollisuutena. Tällainen ajattelu voi Levinasin mukaan olla vain Toisen filosofiaa. Levinas ei tutki tavanomaisessa merkityksessä sitä, miksi ihminen tekee hyvää tai pahaa, vaan sitä, mihin etiikka perustuu ja miten hyvä ja paha ilmenevät ihmisenä olemisen eksistentiaalisessa rakenteessa asennoitumisen tapoina. Niihin viittaavat keskeiset eettiset käsitteensä hän kirjoittaa usein isolla alkukirjaimella.

Levinasin tärkeimmät termit eivät tarkoita niistä suoraan mieleen tulevia konkreettisia asioita (kuten Toinen ihminen tai Sota sodankäyntinä), vaikka käytännössä myös tällaisia konkreettisia yhteyksiä voidaan niistä johtaa. ”Toinen” on ehdoton toiseus, johon ihmisellä ei ole valtaa, ”Sota” on ”Saman” (itsen) ”Totaliteetin” (vallan) äärimmäinen muoto, jossa ”Toinen” pyritään tuhoamaan toiseutena. Kuitenkin toiseuden tuhoaminen itsessään on absurdia, koska ”Samaa” (kuten itseä tai meitä) ei voi edes olla ilman Toiseutta (kuten toisia). Siten ihminen näyttää usein elävän eräänlaisessa viha-rakkaussuhteessa Toiseen: toiseuteen ja toisiin, itse asiassa olemiseen sinänsä.

Emmanuel Levinasin filosofia, jota voisi kutsua vaikka etiikan filosofiaksi, joka esittää pääkäsitteiksi Toisen (tai äärettömyyden) ja Totaliteetin. Jokainen itse, joka ei kuuntele toista, toiseutta, on totaliteettia. Ja koko modernin maailman kehitys on ollut totaalista hallintaa, totaliteettia, luonnosta ja muista kulttuureista piittaamatta. Vaikka ihmisen tulisi varjella tätä planeettaa tosissaan. Levinasin ajatus totaliteetista kannattaa ottaa vakavasti, hänellä oli siitä kokemuksia.

Emmanuel Levinasin ajattelussa etiikka ei voi perustua vastavuoroiseen yhteyteen, koska sen vaatii ehdotonta Toisen arvon kokemista, olemista Toiselle. Esimerkiksi auttaminen hädässä on eettistä siksi, että siinä Toinen toiseudessaan puhuttelee meitä; jos syy olisi jokin muu, ei teko olisi eettinen, vaikkakin muuten ”hyvä” tai ”oikea”. Eettisessä toiminnassa ei käydä ”arvokeskustelua”.

Levinasin (1969) filosofiassa ihminen kohtaa aina tavoittamatonta ja tuntematonta, jota hän ei voi saada hallintaansa, koska se on ”Äärettömyys”. Se on absoluuttinen ”Toiseus” ja asennoituminen siihen on etiikan lähtökohta. Yleensä ihminen pakenee Äärettömän Toiseuden kokemusta itseyteen ja hallittuun maailmaan, jossa yksilö on elämässään ja elämällään ”itseään ruokkivaa” ja ei-eettistä. Etiikan puutetta tai kadottamista merkitsevät yksilölliset tai yleiset ”Totaliteetit”, joissa toisia verrataan tai sidotaan ”Samaan”, hallitaan, sekä suhteellistetaan tai kielletään Toinen: sitä tarkoittaa ”Sota”.

Levinasin (1969) mukaan Toinen ei ilmene välittömästi, vaan ”jälkinä”. ”Kasvot” ovat jälki Toisesta: peruskokemus, jossa on ihmisen inhimillisyyden siemen ja kutsu hyvyyteen, mutta sen voi kokea myös uskonnoissa tai luonnossa. Etiikan merkitys on ”Kasvoissa”, jotka kutsuvat meitä aina kohti Toisen tunnustamista, toisen meistä riippumatonta arvoa. Kasvot puhuttelevat, ja ilman puhuttelevuuden kokemusta ja tarvetta vastata ihminen ei voi olla eettinen. Puhuttelevina kasvot saavat aikaan Sanomisen. Eettinen Sanominen on Vastaamista, vastuullisuutta Toisen Kasvojen edessä.

– Suomeksi: pahaa vastaan on taisteltava hyvällä, hyvin ja voimakkaasti.

 

Takaisin Pääsivulle:

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s