3A Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys

Harvoin jos koskaan on kysymys vain kahden yksinkertaisen asian suhteesta. Yleensä on kyse monimutkaisten kokonaisuuksien monimutkaisista ja yhteen kietoutuneista vuorovaikutuksista. Todellisuus ei ole vain lineaarinen jatkumo saati kaksinapainen, vaan paljon kompleksisempi ja myös epälineaarinen asia. Tietenkin arkielämässä ja -yhteiskunnassa toimitaan edelleen hyvin yksinkertaistettujen näkemysten mukaan ja se on käytännöllistäkin. Mutta tämä ei sulje pois sitä, että jo kauan aiemminkin on ollut ihmisiä jotka eivät elä vain yksinkertaisessa ajattelussa.

Politiikka -sanan merkitys palautuu historiallisesti yhteisöllisyyteen: yhteisten asioiden hoitamiseen. Yhteisöllisyys on ihmisenä olemisen perustava rakenne. Yksilöllisyys tuntemassamme muodossa on peräisin yhteisöllisyydestä, eikä sitä edes ole ilman sosiaalisuutta. Nykyisen laiset yksilöllisyydet ovat ihmiskunnan historiassa hyvin nuoria.

Yksi keskeinen jännite poliittisissa ideologioissa onkin individualismin ja kollektivismin välillä. Se on siis tietyssä mielessä keinotekoinen, mutta ilman ajattelun ja näkökulman muutosta se on myös ratkeamaton. Jaottelun kautta voidaan kyllä todeta esimerkiksi eri ideologioiden tai kulttuurien ja niiden kasvattamien ihmisten painotuksia suhteessa toisiinsa: on olemassa enemmän yksilöllisyyttä tai yhteisöllisyyttä painottavia kulttuureja, yhteiskuntia ja ideologioita. Niin tieteessä kuin politiikassa, tämä erottelu voi olla käsitteellinen ja työnjaollinen työkalu, mutta ero painotusten välillä on silti vailla luonnollista tai muuta syvempää perustaa.

On järjetöntä ajatella, että mikään yhteisö, yhteiskunta tai kulttuuri olisi selvästi vain jompaakumpaa. Koska sekä yhteisöllisyys että yksilöllisyys ovat konkreettisia ihmisenä olemisen perusrakenteita, ovat molemmat ja niiden keskinäinen vuorovaikutus ja tasapaino yhdessä keskeinen ilmiö, ei kumpikaan niistä erikseen. Kuitenkin me ajattelemme ja elämme tällaisissa kategorioissa, joten niitä on syytä tiedostaa ja ne tulee huomioida myös asenteiden ja aatteiden tarkastelussa. Tämä on keskeinen asia myös yleisessä turvallisuudessa.

 

Sosiaalisuus ja yksilöllisyys: hyvälle edellytys ja uhka

Monet ryhmät ja ideologiat vetoavat yksilöihin, koska ne tarjoavat yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja sosiaalisia voimavaroja. Mutta keskeinen ulottuvuus on siinä, missä määrin ja miten yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden suhde painottuu niissä. Sosiaalisen pääoman, kuten myös sosiaalisen vahvistamisen näkökulmat tekevät ymmärrettäväksi myönteisiä mutta myös ja kielteisiä vaikutuksia erilaisissa ryhmissä. Ryhmän ja sen jäsenten keskinäiset sidokset tukevat ja vahvistavat toisiaan ja yhteistä ajatusmaailmaa niin humanitaarisessa avustusjärjestössä kuin rasistisessa liikkeessä.

Nykyaikainen eli jo perinteinen yksilöllisyys modernilta ajalta lähtien on kehittynyt sen myötä, että se on voinut irtautua ulkoisesti määrittyneestä luonnonjärjestyksestä ja sitten yksikertaisesta hallitsijan määräysvallasta sisäistämällä järjestyksen ja vallan itseensä. Vähitellen kuitenkin myös maailma on paljastunut paljon monimutkaisemmaksi. Samalla sen ilmeneminen ja vaikutus ihmisiin ja yhteiskuntiin on tullut enemmän huomioiduksi.

Monet ajattelijat ovat kirjoittaneet ja puhuneet siitä, että modernista periytyvä yksilöllisyytemme on eräänlainen illuusio – ei harhaa, mutta enimmäkseen epäaitoa. Kanadalainen Charles Taylor on pyrkinyt perustelemaan sitä, miksi itsekkäästä ja näennäisen itseriittoisesta autonomisesta yksilöllisyydestä tulisi päästä siirtymään laajempiin merkityksiin ja ihmisen yhteisöllisyyttä ilmentävään autenttiseen olemiseen. Se, kuten myös suhde luontoon, edellyttäisi erilaista järjestystä kuin mihin monet ovat tottuneet. Ennen kaikkea maailmankäsityksen ja -katsomuksen elvyttämistä. Toinen mahdollisuus on taantumuksellinen modernin yksilöllisyyden tukahduttaminen Demokratia perustuu yksilöllisyyteen ja yhteisöllisyyteen.

 

Turvallisuuden perusta on globaalin yhteisön ihmisyydessä

Ihminen maapallolla on aina elänyt yhteisöinä: laumoina ja ryhminä. Ne ovat yksikköjä luonnon ekonomiassa ja ilman niitä ei yksilöllisyyttä ole. Koska yhteisöllisyys tuottaa yksilöt, ovat yhteisöt myös vastuussa yksilöistä. Toisaalta yksilöllisyyden muodostuttua vallaksi myös yksilöt ovat vastuussa yhteisöille. Yhteisöjen vastuulla on tuhansia vuosia ollut mielekäs elämä luonnon ehdoilla, mutta yksilöiden ja joukkojen uusien valtamuodosteiden myötä on rikkoutunut suhde sekä ihmisen ja luonnon että yksilön ja yhteisön välillä.

Mitään muita mielekkäitä ratkaisuja ihmisellä ei ole, kuin eläminen luonnon edellyttämällä tavalla yhteisöllisesti, sekä ymmärtämällä yhteisöksi koko ihmiskunta. Tämä on myös ainoa mielekäs yksilöllisyyden perusta. Se on ainoa mielekkyyden tunteen perusta myös äärimmäisen pahoissa oloissa, joita muuten hallitsevat vain biologiset elossa pysymisen yllykkeet.

 

Takaisin Pääsivulle:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s