3B Virallinen politiikka ja valta, sekä demokratiamme ongelmat

Yleiset järjestykset: hallinto ja politiikka

Useimmat mahdolliset yhteiskunnan poliittiseen ja hallinnolliset muodot hahmotettiin eri ajattelijoiden toimesta jo alkaen antiikista, mutta 1800-luvulla niille oli historallinen momentumi ja painokoneet syöttämässä sanomalehtiä, pamfletteja ja kirjoja miljoonien luettavaksi.

Ideologioiden nousu 1800-luvulla liittyy länsimaisen ihmisen identiteetin muodostumiseen

Tieteellisen maailmankuvan kehitys

  • ⁃ rikkoi uskonnon ylivallan ja jätti uskon nälkää
  • ⁃ lisäsi uskoa järkeen ja tekniikkaan

Erilaisia enemmän tai vähemmän järjellisiä systeemejä yhteiskunnan toimintaan on esitetty paljon ja Suomessakin on vähän kummankin kaltaista. Ideologia tarjoaa parhaimmillaan järkiperäistä käsitystä tilanteesta, toimintaohjelmaa ja tavoitteita, joihin sitoutuminen edellyttää myös niihin uskomista. Ideologioissa on usein joitain (implisiittisiä, funktionaalisia) uskonnon piirteitä ja toisinaan myös uskonnosta luodaan ideologioita.

Poliittiset aate- ja ideologiasuuntaukset

  • ⁃ poliittinen järjestys esim monarkia, feodalismi, tasavalta
  • ⁃ hallintomuoto ja päätöksentekojärjestelmä
  • ⁃ kansalaisten rooli

Länsimaissa vaikuttavina yleisinä historiallisina poliittisten ideologioiden pääjuonteina on useimmiten nähty liberalismi, konservatismi ja sosialismi.

Demokratian idea

Suomessa keskeiseen päätösvaltaan ovat käytössä valtiopäivät (eduskunnan elimet ja kansanedustajat) ja valtioneuvoston keskusyksikkö (kanslia ja kansanedustajien hallitus), toimenpanovaltaa valtioneuvoston kokonaisrakenne (ministeriöt ja niiden elimet, niissä kansanedustajia ja ministerit), sekä tuomiovaltaa Oikeuslaitos elimineen.

Politiikka, hallintorakenne ja talous ovat tunnetuimmat ja näkyvimmät vallan muodot tavanomaisessa länsimaistyyppisessä avoimessa demokratiassa, kuten Suomessa. Vallan kolmijaon (päätösvalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta) on neljäntenä mahtina pidetty tiedotusvälineitä. Täsmällisemmin: julkista informaatiota.

Ilmaisu ”tieto on valtaa” on peräisin Valistuksen aikakaudelta ja se on tietyssä mielessä osoittanut pätevyytensä teknis-tieteellisen modernin yhteiskunnan kehityksessä. Koko sosiaalista mediaa ja tietoverkkoja voi nykyään pitää keskeisempänä. Siinä on merkittävin turvallisuusuhka, kun media ja politiikka seuraavat ja soveltavat sosiaalista mediaa.

  • Yksi filosofinen välihuomio: kreikan kielen sana episteme on käännetty sanaksi tieto. Kiinnostavampi on kuitenkin Logos, jolla tarkoitetaan ajattelun ja tietämisen sekä merkityksen että koko maailman järjestystä ja järjellisyyttä. Nykyinen sekamelska politiikassa ja sosiaalisessa mediassa on tällaisen järjelllisen järjestyksen kääntöpuoli, joka tulvii pelkkää sillisalaattia.

Demokratia tarkoittaa yksinkertaisesti kansanvaltaa: sitä, että kansan tahto ja etu heijastuu päätöksentekoon. Muussa kuin pienessä joukossa tai yhteisössä, se ei kuitenkaan voi toteuta suorassa muodossaan. Erilaisia intressejä on liikaa ja niiden suora kokoaminen päätöksentekoja määrääväksi olisi kaoottista. Siksi tarvitaan rakenteita jotka pyrkivät sovittamaan kansan tahtoa ja tarpeita yhteiseksi ja yleiseksi eduksi.

Demokraattisuus ymmärretään yleensä jonkun siihen liittyvän valtio- tai organisaatiomuodon periaatteina ja jopa rakenteina. Demokraattisuus voidaan kuitenkin nähdä myös ihmisten mielenlaatuna, tai yhteisöelämän eetoksena (”henkenä”). Demokratian perustaa ovat demokraattinen mielenlaatu ja vuorovaikutus, valistus sekä yhteisen edun tavoittelu – ei puolue- tai vaalijärjestelmä – sikäli demokraattisuus ei välttämättä oikeasti toteudu: päättäjien tulisi keskittyä yhteiseen ja yleiseen etuun, eikä valtakamppailuihin ja poliittiseen sirkukseen. Hallinnon ja muiden asiantuntijoiden joukosta löytyisi parhaita päättäjiä. Vaaleissa saadut äänet ja lupaukset eivät kerro mitään toiminnasta.

On melko selkeää puhua ideaalimuotoisesti avoimesta ja suljetusta yhteiskunnasta, jossa avointa edustaa liberaali demokratia, suljettua autoritaarinen tai totalitaarinen yhteiskunta. Vastaavia erotteluja on muillakin aloilla, kuten kasvatuksessa liberaali (vapaa) – autoritaarinen, sekä johtamisen ja organisaatioiden tutkimuksessa demokraattinen – autoritaarinen.

Demokratioihin selvästi liittyvä idea on liberaalisuus, aatteena maltillinen tai neutraali liberalismi. Koska liberaalius tai yleinen liberalismi nimensä mukaan käsittelee vapautta, liittyy se myös kysymykseen vastuusta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista – jälkimmmäisiä siinä vältellään. Vapautta ei kuitenkaan ole ilman vastuullisuutta, eikä oikeuksia ilman velvollisuuksia. Vapautta korostavan anarkismin rooli on tässä kiinnostava. Samoin se, että suomalaisessakin hallinnossa ja viime vuosien politiikassa on myös autoritaarisia vivahteita.

Positiivinen ja negatiivinen vapaus

Vapaudesta puhuttaessa ei yleensä erotella edes positiivista (vapaus johonkin) ja negatiivista (vapaus jostakin) vapautta toisistaan. Edellistä pidetään itsestäänselvänä ja jälkimmästäkin halutaan. Ne ovat oikeuksia, mutta velvollisuuksista ja vastuusta omakohtaisesti puhutaan liian vähän.

Demokratiamme ongelmia

Suomessa on Perustuslaillinen melko liberaali demokratia, jossa on ripaus anarkismia ja sosialismia.

Ongelma 1: Kelvoton aristokratian vääristymä rajoittaa demokraattisuutta.

– Aristoteleen näkemyksessä demokratia on varsin kelvoton. Hän kannatti aristokratiaa, jossa sivistyneet, pätevät ja sitoutumattomat henkilöt päättävät valtion ja yhteiskunnnan asioista.

– Nykyiset suuret poliittiset ryhmittymät ovat vakiintuneet noin sata vuotta sitten. Ne eivät vastaa juuri mitenkään nykytodellisuutta. Tilannetta hämärtää se, että perinteinen puoluejako (alkeellinen oikeisto-vasemmisto) ei vastaa tärkeiden ratkaistavien asioiden luonnetta eikä niiden jäsenten näkemysten jakautumista saati politiikan keskeisiä haasteita juuri mitenkään.

Ongelma 2: Yhteiset asiat jäävät intressikamppailujen taa

– ”Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista” – klassinen määritelmä, joka ei ota kantaa rakenteisiin. Teknisesti voi sanoa, että politiikka on valtaa, joka liittyy yksilöiden tai ryhmien ja yhteiskunnan välisiin suhteisiin, usein myös valtioon ja kansakunnan sekä toisten valtioiden ja kansakuntien välisiin suhteisiin.

– ”Politiikka on mahdollisuuksien taidetta” – usein se on vain eturyhmien kamppailua, eli vallan taidetta, perustuu ajatukseen vahvoista eturistiriidoita, joten mikä yhteinen asia silloin on kyseessä?

Ongelma 3: Tärkeimmät asiat ovat sivuosassa

– Tärkeimmät ulottuvuudet yksilöllisyys ja yhteisöllisyys sekä valta ja vastuu eivät ole yleisiä politiikan ilmisisällöissä. Ne kyllä ilmenevät poliitikkojen ja puolueiden pyrkimyksissä. Mutta esim. eettinen vastuu ja yleensä edesvastuu on hämärretty politiikassa. Erityisesti vastuuta edellyttävät tehtävät esimerkiksi pelastuksen, turvallisuuden ja maanpuolustuksen piirissä, sekä osassa suuryrityksiä, ovat myös omalla alueellaan merkittäviä valta-asemia – mutta politiikassa pyritään ensisijaisesti valtaan ja siinä vastuullisuutta ei ole varmistettu mitenkään. Luonnon tila ja ylikansallisuus ovat tärkeimpiä asioita myös Suomelle, mutta niitä käsitellään kuin ylimääräisinä sivuseikkoina.

Ongelma 4: Virallinen politiikka on vieraantunut tavallisesta

– Palataan ajatuksiin politiikasta yhteisten asioiden hoitamisena. Se, mitä suomen kielessä yleisimmin tarkoitetaan sanalla ”politiikka” (politics), näyttäisi edustavan virallisia ”yhteisiä ja yleisiä asioita”, mutta käytännössä kansalaisten yhteiskuntaa vain vähän. Hallinnon eri toimeenpanevat viranomaiset toteuttavat poliitikkoja enemmän yhteisten asioiden hoitamista ja tuomiovalta toimii sen perustana, tukena ja valvojana (policy).

– Yhteisistä asioista huolehtiminen eli alkuperäinen politiikka tapahtuu kuitenkin pääosin ihmisten ja ryhmien omien päätösten, toimien ja oikeudenmukaisuuden varassa, muutenhan virallisten toimijoiden tulisi jatkuvasti olla puuttumassa siihen. Ilman tätä yhteisyyttä kansalaispolitiikkana ei yhteiskunta toimisi ainakaan perustuslaillisena liberaalina ja demokraattisena: ihmiset ovat aina demokratian ensisijainen lähde.

– Politiikan insitutionalisoituminen on yleinen ongelma, joka hämärtää näkymää valtasuhteisiin ja politiikan ideaan, sekä vastuisiin ja velvollisuuksiin. Suomessa ei edes ole erottelua policy-politics. Hannah Aredtin mukaan puolueet ovat vain politiikan tekemisen kalustoa, mutta mitään itseisarvoa niillä ei tulisi olla. Politiikka on poliittista sisältöä ja sen mukaista kenen tahansa toimintaa, ei puolueiden rakenteita ja valtaa.

– Tavallinen ongelma on, että politiikalla tarkoitetaan useimmiten virallista ja julkista, rajattua ja muodollista toimintaa. Mikä tahansa keskustelu, suunnittelu ja vaikuttaminen voi olla poliittista, eikä sitä tulisi nähdä toissijaisena vaan keskeisenä.

– Voidaan ajatella maltillisesti, että virallinen politiikka on vain rajallinen osa politiikan ja demokratian kokonaisuutta – tai radikaalimmin, että virallinen politiikka (”politiikka 2”) on aivan muuta kuin varsinainen politiikka (”politiikka 1”). Ensimmäisen kannalta: demokratia ei säily, jollei riittävän moni kansalainen ylläpidä ja puolusta sitä arkisin, konkreettisin toimina. Jälkimmäistä ajatellen: silloin kun virallinen politikka radikalisoituu, on sen vastavoima kansassa maltillista ja demokratiaa säilyttävää, vaikka olisikin tavoitteiltaan ja toimiltaan radikaalia suhteessa viralliseen valtaan.

Onqgelma 5: vanha valtakäsitys ja kurittomuus politiikassa

– Demokratia on ihanne ja ideologia, tavoiteltava mielenlaatu, mutta ei mikään tietty rakenne, vaan asennoitumista ja toimintaa

– Julkinen ja yleinen käsitys vallan luonteesta on yhä alkeellista

Ongelma 6: tiedolla johtaminen vähäistä, informaatiovaikuttaminen tavallista

– Tavallinen julkinen politiikka on pääasiassa informaatiovaikuttamista, vain vähäisessä määrin tietoon perustuvaa kriittistä johtamista.

– Tietokritiikki on pääasiassa akateemisen tieteen ja filosofian sekä asiantuntijoiden, kriittisen median ja myös kansalaisten alaa. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita, etteikö se kuuluisi myös muille, vaan että se edellyttää laajaa perehtyneisyyttä ja jatkuvaa paneutumista. Poliittisessa päätöksenteossa riippumattoman tiedon huomiointi on heikentynyt. Tämä on turvallisuusriski.

 

Takaisin Pääsivulle:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s