Osa 3C Asenteiden ja aatteiden ääriä pohtien

Suunnitelmallista ja enemmän tai vähemmän organisoitua ääriajattelua ja sen mukaisia pyrkimyksiä kutsutaan ekstremismiksi ja väkivaltaiseksi ekstremismiksi. Mutta pelkät äärimmäiset ajatukset tai taipumukset väkivaltaisuuteen eivät ole ekstremismiä, eikä edes mielisairaan ihmisen satunnainen murhaava pommi. Ekstremismiä on ajatuksiin, asenteisiin ja toimintaan, usein yhteistoimintaan, pohjautuva tavoitteellinen valmius äärimmäisiin pyrkimyksiin tai niiden toteuttaminen. Ja kun väkivalta on selvä osa agendaa, toimintaa tai pyrkimyksiä, on kysymyksessä väkivaltainen ekstremismi. Se on kuitenkin vain yksi osa koko ääriajattelua-, ja toimintaa tai radikalisoitumista koskevassa keskustelussa.

Yleiskielellä ”ekstremismi” voisi olla vaikka ääriasenteellisuus, -suuntautuneisuus tai suuntautuminen. Ääri-jotain ja äärimmäisyys ovat kuitenkin kielessä hyvin monimerkityksellisiä ilmaisuja. Käytännön tulkinnallinen vaikeus on siinä, mikä missäkin yhteydessä on äärimmäistä, missä mielessä ongelmallista tai haitallista, ja missä mielessä eettisesti tai juridisesti väärin. Looginen ongelma on siinä, mikä tulkitaan normaalin tai tavoitellun alueeksi ja missä sen ääret ovat. Eettisesti voidaan sanoa että hyvin huono on jo oikean ja hyvän äärirajoille suuntautuva, mutta juridisesti tuomitaan lain määräämien rajojen ylittämisestä – joissain asioissa eettinen avaruus on lakia laajempi, joissain suppeampi.

Toisaalta semanttisesti ”ääri” viittaa etäisyyteen tai rajaan, sekä merkityksessä jossa se tai ainakin sen ylittäminen on vältettävää, että merkityksessä jossa se on tavoiteltavaa. Erityisesti länsimaisessa kulttuuripiirissä sekä yleistä edistystä ja ponnisteluja että yksilösuorituksia on arvostettu äärirajojen tavoitteluna sekä niiden ”siirtämisellä” ne ylittäen. Samalla kysymys on ylisanasta, jolla voidaan korostaa jotain äärimmäisen hyvänä tai äärimmäisen huonona, tai vaikka ironisesti äärimmäisen tavallisena tai keskinkertaisena.

Aiheen käsittely vaatii siis jäsentelyä ja termien määrittelyä kontekstissaan. Yleisessä asiakeskustelussa täysin laiminlyötyä on sen huomioiminen, että potentiaaliset äärimmäisyyksien ainekset ovat aina olemassa, myös virallisen politiikan sisällä, eikä hallintokaan ole sille immuuni. Sen käyttövoimaa taas ovat ihmiset yksilöinä ja kollektiiveina tai ylipäätään ihmisjoukot ja kansalaiset. Siksi on aina vaarallista tuudittautua liberaalin demokraattisuuden pysyvyyteen: se on aina uhattuna, sen ylläpitäminen vaatii joka päivä panosta kaikilta kykenevistä ja sitä tulee aina puolustaa.

Esimerkki: sotilaskoulutus hippileirinä

Demokratioihin selvästi liittyvä idea on liberaalisuus, aatteena maltillinen tai neutraali liberalismi. Koska liberaalius tai yleinen liberalismi nimensä mukaan käsittelee vapautta, liittyy se myös kysymykseen vastuusta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista. Näyttää siltä että velvollisuuksista ei pidetä. Mikä olisi hyvä paikka jossa velvollisuuksia ja vapauksia yhteen sovitetaan? Yksi olisi nuorisotyö. Toinen olisi varusmieskoulutus. Kummassakin myös yhdistetään yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä. Puolustusvoimat suojelevat vapauksia ja varjelevat vastuuta ja velvollisuuksia. Moni nuorisotyöntekijä pyrkii samaan vailla riittäviä mahdollisuuksia.

Puolustusvoimat on kovaluontoinen, mutta arvostaa moninaisuutta. Miten sopivilla ykisilöyhdstelmillä luodaan toimiva ryhmä? Erikoisaloilla koulutus voi olla hyvin rankkaa, mutta komennettu lepoaika voi muistuttaa vaikka mitä levälleen asettunutta nuorisoporukkaa. Kovimpiin toimiin yhdessä koulitut eivät ole julmia, vaan moninainen joukko myös herkkiä ja tuntevia ihmisiä, jotka eivät isottele.

 

Osa 3D Asenteiden ja aatteiden ääret ihmisissä

Esimerkki: Mökkisaari, lähiö ja maapallo

Samanlaiset moninaiset ihmiset toimivat Suomessakin jatkuvasti arjessa aiheuttamatta mitään ongelmia. Toisaalta myös pysyvät tyytyväisinä vaikka globaalit tiedot ahdistavat jokaista tiedostavaa tahtomattakin. Kun toinen purkaa itseään arkitöihin kotona tai kesämökillä, toinen rähisee tappouhkauksia eri tavoin ajatteleville jossain verkon foorumissa. Kummassakin tapauksesa tärkeät kaikille yhteiset asiat hautautuvat johonkin mielen koloon muhimaan. Kun toinen jännittää elämänsä ensimmäiseen mielenosoitukseen ilmoittautumista, toinen tutkii kiinnostuneena verkon tarjontaa pistooleista ja pommien valmistusohjeista. Kumpikin on tavallisena hiljaisena tunnettu suomalainen nainen tai mies.

Jokaisella ihmisellä on tarve tuntea kuuluvansa johonkin joukkoon. Maailma on täynnä sosiaalisia yhteyksiä ryhmiin ja henkilöihin – sellaisia jotka kullekin tuntuvat sopivilta. Oma persoona, aiempine yhteyksineen ja tarpeineen, valitsee tietään keskellä mahdollisuuksien tavarataloja: lupauksia paremmasta. Jokaisella on joskus äärimmäisiä ajatuksia, mutta vain harvat pyrkivät niitä toteuttamaan. Lähtökohtaisesti jokainen on yksin. Euroopassa on kantaväestössä yli 20 miljoonaa nuorta miestä vailla turvattua taloudellista asemaa. Lisää tulee ulkomailta epävarmuudessa eläviä. Lisäksi on joukoittain houkuttelijoita ympärillä. Filosofi kysyy: millainen ja kenen on tässä asetelmassa tapahtuva aito valinta, kun pelikenttä on globaali?

 

Takaisin Pääsivulle:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s