3D Asenteiden ja aatteiden äärellä

Tämä luku johdattelee seuraaviin osiin 4-5.

Ääriasioista

Suunnitelmallista ja enemmän tai vähemmän organisoitua ääriajattelua ja sen mukaisia pyrkimyksiä kutsutaan ekstremismiksi ja väkivaltaiseksi ekstremismiksi. Mutta pelkät äärimmäiset ajatukset tai taipumukset väkivaltaisuuteen eivät ole ekstremismiä, eikä edes mielisairaan ihmisen satunnainen murhaava pommi.

Ekstremismiä on ajatuksiin, asenteisiin ja toimintaan, usein yhteistoimintaan pohjautuva tavoitteellinen valmius äärimmäisiin pyrkimyksiin tai niiden toteuttaminen. Ja kun väkivalta on selvä osa agendaa, toimintaa tai pyrkimyksiä, on kysymyksessä väkivaltainen ekstremismi. Se on kuitenkin vain yksi osa koko ääriajattelua-, ja toimintaa tai radikalisoitumista koskevassa keskustelussa.

Yleiskielellä ”ekstremismi” voisi olla vaikka ääriasenteellisuus, -suuntautuneisuus tai suuntautuminen. Ääri-jotain ja äärimmäisyys ovat kuitenkin kielessä hyvin monimerkityksellisiä ilmaisuja. Käytännön tulkinnallinen vaikeus on siinä, mikä missäkin yhteydessä on äärimmäistä, missä mielessä ongelmallista tai haitallista, ja missä mielessä eettisesti tai juridisesti väärin.

Looginen ongelma on siinä, mikä tulkitaan normaalin tai tavoitellun alueeksi ja missä sen ääret ovat. Eettisesti voidaan sanoa että hyvin huono on jo oikean ja hyvän äärirajoille suuntautuva, mutta juridisesti tuomitaan lain määräämien rajojen ylittämisestä – joissain asioissa eettinen avaruus on lakia laajempi, joissain suppeampi.

Toisaalta semanttisesti ”ääri” viittaa etäisyyteen tai rajaan, sekä merkityksessä jossa se tai ainakin sen ylittäminen on vältettävää, että merkityksessä jossa se on tavoiteltavaa. Erityisesti länsimaisessa kulttuuripiirissä sekä yleistä edistystä ja ponnisteluja että yksilösuorituksia on arvostettu äärirajojen tavoitteluna sekä niiden ”siirtämisellä” ne ylittäen. Samalla kysymys on ylisanasta, jolla voidaan korostaa jotain äärimmäisen hyvänä tai äärimmäisen huonona, tai vaikka ironisesti äärimmäisen tavallisena tai keskinkertaisena.

Aiheen käsittely vaatii siis jäsentelyä ja termien määrittelyä kontekstissaan. Yleisessä asiakeskustelussa täysin laiminlyötyä on sen huomioiminen, että potentiaaliset äärimmäisyyksien ainekset ovat aina olemassa, myös virallisen politiikan sisällä, eikä hallintokaan ole sille immuuni. Sen käyttövoimaa taas ovat ihmiset yksilöinä ja kollektiiveina tai ylipäätään ihmisjoukot ja kansalaiset.

Siksi on aina vaarallista tuudittautua liberaalin demokraattisuuden pysyvyyteen: se on aina uhattuna, sen ylläpitäminen vaatii joka päivä panosta kaikilta kykenevistä ja sitä tulee aina puolustaa.

Moninaisuuden vaikeus johtaa jaotteluihin

Yleisemmin: harvoin jos koskaan on kysymys vain kahden yksikertaisen asian suhteesta. Yleensä on kyse monimutkaisten kokonaisuuksien monimutkaisista ja yhteen kietoutuneista vuorovaikutuksista. Todellisuus ei ole vain lineaarinen jatkumo saati kaksinapainen, vaan paljon kompleksisempi ja myös epälineaarinen asia.

Tietenkin arkielämässä ja -yhteiskunnassa toimitaan edelleen hyvin yksinkertaistettujen näkemysten mukaan ja se on käytännöllistäkin. Mutta tämä ei sulje pois sitä, että jo kauan aiemminkin on ollut ihmisiä jotka eivät elä vain yksinkertaisessa ajattelussa.

Politiikka -sanan merkitys palautuu historiallisesti yhteisöllisyyteen: yhteisten asioiden hoitamiseen. Yhteisöllisyys on ihmisenä olemisen perustava rakenne. Yksilöllisyys tuntemassamme muodossa on peräisin yhteisöllisyydestä, eikä sitä edes ole ilman sosiaalisuutta.

Kuitenkin yksi keskeinen jännite poliittisissa ideologioissa on individualismin ja kollektivismin välillä. Se on siis tietyssä mielessä keinotekoinen, mutta ilman ajattelun ja näkökulman muutosta se on myös ratkeamaton.

Jaottelun kautta voidaan kyllä todeta esimerkiksi eri ideologioiden tai kulttuurien ja niiden kasvattamien ihmisten painotuksia suhteessa toisiinsa: on olemassa enemmän yksilöllisyyttä tai yhteisöllisyyttä painottavia kulttuureja, yhteiskuntia ja ideologioita. Niin tieteessä kuin politiikassa, tämä erottelu voi olla käsitteellinen ja työnjaollinen työkalu, mutta ero painotusten välillä on silti vailla luonnollista tai muuta syvempää perustaa.

On järjetöntä ajatella, että mikään yhteisö, yhteiskunta tai kulttuuri olisi selvästi vain jompaakumpaa. Koska sekä yhteisöllisyys että yksilöllisyys ovat konkreettisia ihmisenä olemisen perusrakenteita, ovat molemmat ja niiden keskinäinen vuorovaikutus ja tasapaino yhdessä keskeinen ilmiö, ei kumpikaan niistä erikseen. Kuitenkin me ajattelemme ja elämme tällaisissa kategorioissa, joten niitä on syytä tiedostaa ja ne tulee huomioida myös asenteiden ja aatteiden tarkastelussa. Tämä on keskeinen asia myös yleisessä turvallisuudessa.

Takaisin Pääsivulle: Pääsivulle

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s