Hiking west from Kilpisjärvi

Su 23.8. Reppu 27kg, 14km, nousu 150m, 6t. Lämmintä, tuuli luoteesta voimistui hiukan, illaksi pilvistyi. Melko hyvä olo, vaikka lämmin sää on vähän ikävä, päässä oikealla ylhäällä vihloi vähän.

Luonnon keskellä säät vaihtelee ja vuodenajat. Ihminen tarvitsee suojaa ja varusteita. Luonnon eläimiin verrattuna ihminen on luonnossa kuin lapseksi jäänyt keskenkasvuisen, tarvitsee jatkuvasti suojaa, varusteita ja huomiota edes itseltään. Huoliolio.

24.8.2015.

Heräsin klo 6. Alkoi sataa. Kahvittelin ja syöpöttelin. Vatsa toimi hyvin. Nukuin lisää 08-10. Jatkoin kahvittelua ja syöppöyttä. Klo 1053 aurinko paistoi pilvien välistä kosteaan, hikiseen pesääni.

Elokuussa 1985 kävin Kebnekajsella. Se oli huumaava kokemus, koko viikko elämysten sinfoniaa, vaikka välillä sairastinkin – tai siksikin.

1995 Kesällä Harrin kanssa Setesdalissa Etelä-Norjassa opettelemassa kitkakiipeilyä ja köysistöruutiineja isommilla seinämillä.

2005 kesällä olin täällä, Paras- ja Gappojoella ja Paraksella. Soitin Kallelle pyytäen lisää filmiä ja hain Kolttalahdesta (36km). Syksyllä patikoin Pältsalle, telttailin 1200m: sä, alkoi tulla lunta, Isdalenissa talvista, jouduin kahlaamaan hitaasti pulverilumen peittämiä rinteitä alas Rostadaleniin. Alempana vielä osin ruskaiset puut ja sitten männiköt ja sula maa tuntuivat tropiikilta.

10km, nousu 250m, 5,5t + tauko 1t15min. Ei täyttä palautumista.

Gappojoelle 4,5 km 2,5t. Elimistö ok, aloin löytää rytmiä, kukkuloilla vauhdilla ylämäetkin ja usein tauko. Mutta vähän väsynyt yleisesti ja keskinopeus taukoineen hidas. Klo 16 kahvittelen ja mietin jäänkö tähän vai jatkanko.

1745 jatkoin makoiltuani tutulla telttapaijalka. Vuonolta pitkin laaksoa nousi kauniin sään sumupilveä, välillä myös ylemmäs missä kuljin. Ilahduttavaa kun täällä on vielä melko paljon lintuja. Siellä täällä myös matriarkaalisia parttioita joissa vasoja. Umpisumussa ylängöllä (800m) illalla on hauska kulkea. Vallitsevaa on hiljaisuus.

25.8.

Lojumista syöpötellen ja kahvitellen 3t. Poistuma 500g. Sisäistäminen, käveleminen, sisäistäminen, nukkuminen, ulostaminen, sisäistäminen, kävely… yötä…

25.8.

Hiljaisuus vallitsee, siinä lintujen äänet ja puron lorinaa. Heräilin klo 07. Monta kupillista kahvia ja popsimista. Aamupäivällä aurinko alkoi lämmittää ja kuivattelin illalla kastuneita kamppeita ja telttaa. Vahvistin telttanarun ompeleella.

Tässä pohjoiseen vievässä puronuomassa 800 metrin korkeudessa on kasveilla keskikesä. Rinteellä sulavat lumilaikut tarjoavat vettä kuivallakin säällä. Saniaiset ovat alkaneet rehottaa lumen rajalla. Porot ovat laiduntaneet puroniittyä, mutta tuuleentuvia voikukkia ja vielä kukkivia leinikkejä, orvokkeja ja monia muita on siellä täällä.

Setvin ja pakkailin varusteita. Aurinko, lämmin, kuuma. Hiljaista, liikkumatonta. Viklojen ääniä, porojen röhkinää. Välillä haukat ja korpit käyvät kevyttä ilmasotaa.

Tuulenvireessä partioi pieniä hyönteisdroideja, tulevat käymään lähellä, mutta singahtavat heti kauemmas jos kiinnitän selvää huomiota. Väsyttää. Keskipäivällä nukahdan yli tunniksi. Unessa värikkäästi pukeutunut beduiini tai musliminainen paimentaa poroja.

Uudelleen heräämistä. Kahvia, juustoa ja metvurstia näkkileivällä, lisää kahvia, vettä, vettä, rusinoita, vettä.

Sää on kuten vuoristossa ja ylätuntureilla ns. hyvällä säällä usein. Teltassa tukahduttavan kuuma, samoissa vaatteissa ulkona vilu.

Auringon porotus ja kostea viima vuorottelevat, kun lämpötilan vaihtelut pumppaavat sumupilveä ylös rinnettä.

Näin pitkä stabiili lämpöjakso tuo energiaa, lisää jännitteitä ja tekee paikallissäästä labiilia, kuten termodynamiikan laki määrää. Sääennuste ei voi paikallista päivittäistä vaihtelua ja mutinaa kuvata.

Kun teen lähtöä, kiipeää sumupilven massa yhä korkeammalle ja näyttää leviävän ja jäävän siihen. Siinähän on, siinä minä olen. Alan talsia, kello on jo kolme iltapäivällä ja pilvisumun ansiosta ei ole tukahduttavaa, hiostavaa toki jonkin verran.

Näkyvyys vaihtelee 30-50 metriä, on vain hämärä piiri joka seuraa mukanani kun kuljen. Aurinko näkyy valolaikkuna, joten suunta on helppo pitää. Mutta Norjan maastokartasta ei ole tarkkuustyöhön: käyräväli on 20m, joten samaa käyrää seuraten voi korkeuseroa tulla 40 metriä ylös ja alas. Ja niin tuleekin rinnettä poikittain kulkiessa, uomia ja kukkuloita toisena perään.

Sumupilvessä hiljaisuus ja liikkumattomuus korostuvat vielä lisää. On vain maata, rinteitä, kiviä, puroja. Suunnat katoavat, ajan ja kulkemisen kokemus hämärtyvät myös. Pysähtyessäni merkkaan jopa kellosta ajan väärin.

”Lähtö 1500

1610 3,5km

1720 4,5km

1730 6km”

Huomio kiinnittyy lähelle: kiviin ja kasveihin. Sumun valossa kosteat kivet hehkuvat hiljaa, kukat värisevät. Välillä haistan porot ja sitten näen niitä vilahdukselta sumussa.

Pysähdyn usein, en niinkään levätäkseni, vaan kuvaamaan, tai vain aistimaan. Ja siinä etääntyy ajan ja paikan tavanomaisesta tajusta. Sumussa oleminen tuntuu turvalliselta, samalla kun kulkemiseen täytyy keskittyä, muu maailma katoaa.

Ensin ihmettelen, kuinka kauan minulla kestää tunturien välistä laskevalle isolle purolle, vaikka vauhti ei ole erityisen hidas. Sitten koko puroa ei tunnu löytyvän, on hiljaista, vain kauempaa alhaalta kuuluu etäistä suhinaa. Ajattelen hilpeästi: ”En tiedä missä olen!” Sitten aistin olevani yhtenäisellä tunturin rinteellä joka viettää satoja metrejä alapuolelleni ja yläpuolelleni. Sivu-uomaksi luulemani olikin se pääoma ja ole huomaamattami edennyt pitemmälle kuin luulin.

Jos olisin suunnistanut tarkkaan, ei tuollaista poissaoloa kartalta tulisi, mutta hauskempaa näin. Repun painoa ja ylämäkiä ei huomaakaan, kun sumussa jyrkällä rinteellä kulkeminen imee keskittymisen siihen ja koko ajan vähän jännittää, millaista maastoa tulee vastaan. Ei se ole poissaoloa; se on läsnäoloa.

Kuljen pilvessä kaartuvalla rinteellä keskellä ilmaa. Välillä pystysuoraa kalliota ylä- ja alapuolella. Nyt alhaalta kantautuvasta kohinastakin tietää suurtunturin tai vuoren läsnäolon: ylempänä lunta ja jäätä ja laajoja rinteitä, joista vettä tulee jatkuvalla pauhulla. Tämän aistii ja siten tietää näkemättäkin. Eikä täällä voi eksyä: on vain mukavampia tai hankalampia kulkuteitä.

Pohjoisen puolen rinteelllä om ruohikoita, saniaisten koristamia puronuomia, sitten suota, sitten alempana moreenia porrasmaisina tasankoina ja veikeinä kukkuloina. Seuraan pauhaava jäätiköitä ja lumista vetensä saavaa puroa, jonka näen vain käydessäni lähempänä.

Ensimmäinen selväpiirteinen telttapaikka lähellä vettä ja se on siinä. 8km, laskua 200m, nousua noin 100m, reppu 25-26kg – 3,5 tuntia, mutta mielessä olo kuin olisin ollut matkalla kauemmin tai jossain eri ulottuvuudessa.

26.8.

Heräsin klo 06. Taisin nukahtaa jo ennen yhdeksää illalla. Pilven alareuna nyt vähän ylempänä, noin 700m, jotta näkee lähimaastoa. Ei tosin paljoa kun rinteet kolmella suunnalla kohoavat harmauteen ja alempana laaksossa on myös repaleista pilvien sumua.

Nukahdin uudestaan makeasti 1,5 tunniksi. Mukava tunne kuinka tällaisissa unissa elimistö selvästi elpyy. Varmaankin lähden kävelemään ja otan täyden päivretkivarustuksen siltä varalta että sää selkenee.

Tai en minä vielä tiedä. Söin toisen aamiaisen kahvin kanssa ja taas nukuttaa. Puron kohina teltan vieressä on unettava…

Jatkoin torkkumista. Pilvikatto nousee vähitellen ylemmäs, nyt keskipäivällä 900-1000m. Vähän niskavaivoja ja siihen liittyvää hermoärsytystä päässä, silmissä ym. Kahvia ja välipalaa.

Nukuin taas sikeästi toista tuntia. Varmasti tarpeeseen. Klo 14. Pilvikatto on siellä täällä noussut ja siinä on aukkoja, mutta tässä massiivissa pilvet höyryävät edelleen rinteen puolivälissä, noin kilometrin korkeudessa. Telttapaikka on noin 640 metrissä.

1600. Syönyt välipalaa ja reseptinappeja. En ole oikein herännyt lainkaan tänään. Toisaalta viime kesänä vielä 1-2 päivää rasitusta oli maksimi ja tarvitsin vähintään yhtä paljon lepoa siitä palautumiseen. Tänä kesänä olen jaksanut raskaampaa ja pitempää lyhyemmin 1-2 lepopäivin.

Jotta että mitäpä tässä murehtimaan. Hiukan huono olo fyysisesti, mutta taas kerran kellin paikassa jota parempaa en pelkkään nukkumiseenkaan tiedä.

Lähdin sitten elvyttävälle, rauhalliselle kävelylle rinteellle. 2-3 tuntia, 4-5 km. Joen kivipohjaa paljain jaloin kävely tuntui rituaalilta. Vaellusrepun kanssa ilman mitään jalkineita olisi tukalaa, vaikka vesi on nyt matalalla ja virtaus vähimmillään.

Pilvet repeilivät ja hetkittäin näkyi ylempiä rinteitä ja harjanteita.

Soneran yhteys löytyi ylempää laaksosta, kapealla sektorilla ja siinäkin aaltoillen ja pätkien. Sääennuste näytti hyvältä, mutta varsin arpapeliä, paljonko pilveä näillä tuntureilla on, vaikka lähistöllä aurinkoa olisi.

Kuvailin karun laakson rinteen vehreyttä ja kallioisen massiivin jylhyyttä. Kasveja ja kiviä. Kävely teki hyvää, vaikka olo vähän voimaton ja paikoilla ollessa kylmäsi. Ruokahalu on sentään hyvä, 500g intialaista kanapataa upposi nopeasti. Hämärtyi, #tilt.

27.8.

Heräilin vasta klo 8. Pilvistä, tästä katsoen alarinteitä näkyi vähän. Sitten tihkua tai pilven alareunaa. Hiukan huonovointista oloa vielä. 3 kuppia kahvia ja leipiä.

Ravinnon imeytyminen ei toimi hyvin, läpikulku vähän liian joutuisaa. Tai elimistö siivoaa?

Oho hups! Nukuin yli 2 tuntia lisää aamutoimien jälkeen. Ja hyvin nukuin. Tutkimussuunnitelmaankin tuli tarkennuksia.

Mietin onko pilvipeite tasainen ja kuinka paksu. Ylärinteet ja huiput saattavat olla sen yläpuolella. Saattavat. Sehän selviää menemällä katsomaan. Vai onko nukkuminen parempi? Ööh… Puolikuntoinen olo.

Ei se kahden kerroksen tila lainkaan tavatonta ole, sitä vain ei huomaa jollei liiku riittäviä korkeuseroja. Ehkä voimakkaimmin on mieleeni jäänyt kesän 1996 retki Molladaliin: laakson yläosaan patikoituamme pilvikatto roikkui lähellä ja siitä tihkui vettä. Vastaan tuli muita, jotka kertoivat että tällaista on ollut eikä kiipeämään päässyt. Aavistelimme kuitenkin oikein, ettei sää ollut niin huono. Oli vähän aavemaista lähteä kiipeilyreitille ja nousta suoraan pilvisumuun. Mutta noin 100 metriä siinä noustuamme putkahdimme aurinkoon pilvettömän taivaan alle. Ympärillä levisi valkoinen pilvimeri, josta kohoili tunturihuippuja kuin saaria. Sieltähän ei tehnyt mieli laskeutua takaisin sumuun.

Mutta nyt pysyn omassa sumussani. Kuten eilen, horrostan ja torkun iltapäivälläkin. Ja vaikkei tunnu pahalta, niin ei tässä tilassa kannattaisi ylärinteitä kapuilla. No, ei minulla nyt lähiviikkoina ole täysiä lepopäiviä paljon ollutkaan.

Käyn taas pienellä kävelyllä, 2km 1t. Sää on sakeampi kuin eilen. Olen kuin unessa koko ajan. Melko läheltä telttaa joen samalta puolelta löytyy Soneran puhelinverkkoyhteys häilyvänä ja pätkivänä (puhua tuskin voisi), muttei datayhteyttä edes hetkeksi.

Mutta hyvin maistuu Real Turmat naminani Steinbitgryte – merikissapata – Wolffish Casserole – Seewolf – Loup de meer.

Illemmalla taas pilvet vähän repeilevät huippujen ympärillä. Aukoista näkee, että vuorten toisella puolella, rannikolla, on kirkkaampaa. Olisipa kylmempää!

Sen verran virkistyin, että täydentelin työsuunnitelmia. Ideat kypsyvät kun tekee täysin muuta, luonnon keskellä ”yksin” ja nukkuu paljon. Kun on paikoillaan, maailma tulee luokse.

28.8.

Heräsin 730. Sateiseen suuntaan näyttää muuttuvan. Makoilen ja mietin pakkailua ja 500m alemmas laaksoon siirtymistä. Jos kirkkaampi jakso vielä tulee, saatan tehdä kävelyn ylempien rinteiden alle. Välillä pilvien repimät paljastavat hetkeksi osia ylemmistä tunturien rinteistä.

Olen tarkastellut tätä yhtä aina kun mahdollista ja käynyt mielessäni läpi mahdollisia nousureittejä. Selväpiirteisiä sellaisia ei ole, vaan tämä on monimutkaisemman ja suuremmankin vuoren sukua ja se juuri minua kiehtoo. Tiedän että ilman varsinaista kiipeilyä ylös kyllä pääsee, mutta reitin tunnustelu edellyttäisi parempaa säätä…

Vettä tulee kuuroina tuulenpuuskien mukana, mutta yhtenäinen sadeilma tämä ei vielä ole. Heräilyni on hidasta kuten usein viime aikoina. Nytkin aivan tokkurassa ja päässä heitti, vasta parin tunnin jälkeen tiedän mikä oloni oikeasti on. Ei huono, mutta kovaa monen tunnin täysrasitukseen en nyt lähtisi.

Sama rytmi näkyy jatkuvan: nukuin taas sikeästi aamupäivällä, unien vallassa pari tuntia. Auringon säteily lämmittää telttaa sateellakin ja kelliminen on mukavaa.

Kuten aiemminkin vastaavissa olotiloissa mieleen nousee muistoja monilta eri retkiltä vuosien takaa; erityisesti vuoristomaisilta paikoilta ja tunnelmista niissä. Ei haikeutta, kokemus rikkaudesta.

Vastaava muisteluprosessi matkoistani nuorisotyön parissa olisi hieno. Ehkä se onnistuu, kun ensin kertailee riittävästi paikkoja ja aikoja, kuten omien retkieni osalta olen monesti tehnyt. Omalla painollaan on se oikea rytmi, vaikka sellaiseen työskentelytapaan harvoin on nykyään mahdollisuus.

Iltapäivällä sade muuttui tiheämmäksi ja yhtenäisemäksi. Teki mieli lähteä liikeelle. Ensin rinnesoita ja puroja, sitten aiemmilta vuosilta tuttua vanhaa sodanaikaista polkutietä siksakkia alas laaksoon.

Vain muutama kilometri ja muutama sata metriä alemmas on kuin yhtä monta sataa kilometriä etelämmäs.

Ensin tunturikoivikkoa, vehreitä mättäitä ja lohkareista kalliokkoa, josta joka puolelta löytää tuulelta ja sateelta suojaisia koloja. Pauhaava puroja ja putouksia. Sitten isompia koivuja, raitoja, haapoja, pihlajia, istutettua kuusimetsää, laakson pohjalla kaunista männikköä, jonka läpi joet virtaavat yhä vauhdilla, solisten uomissaan korkeiden luonnonpenkereiden välissä…

Tuntureilta alas johtavan jokilaakson rinteet ovat rehevää lehtoa. Olen tämän monesti ennenkin kokenut, mutta kontrasti on aina yhtä voimakas: karusta ja suojattomasta tunturimaasta hetkessä alas vihannoivaan laaksoon. Ja metsä! Metsän huokailu, lehtien suhina, tuoksut – ihmeellistä lempeää, kun ei ole koko ajan tuulen eikä sateenkaan armoilla.

Suomessa jossain määrin samaa mutta vaatimattomammin voi kokea Metsä-Lapin suurimmilta avotuntureilta karussa kelissä alas metsämereen laskeutuessa. Mutta vastaavaa rehevyyttä ei kohtaa Euroopassa muualla kuin Skandien alueella tai etelämpänä, kuten Alpeilla.

Täällä koko asetelma on kuitenkin Alpeistakin poikkeava valtameren rannikon ja sitä leudontavan Golf-virran ansiosta. Ja metsän läpi kulkiessani tajuan, että olen ollut tunturien maassa jo kolme kuukautta enkä ole – kuin lyhyillä kävelyillä kaupungin liepeillä etelässä käväistessäni – aikoihin kulkenut metsässä ja leiriytynyt metsään.

Syksyä kohti pimenevät yöt huomaan täällä alhaalla selvemmin, laakson pohjalla, kilometrin-puolitoista korkeiden tuntureiden – tai sanotaan nyt se – vuorten varjossa, sekä metsän varjossa: kun iltayöstä käyn joen rannassa, on siinä valoisampaa, ja ylhäällä tuntureilla on sitäkin valoisampaa. Vaikkakin jo syvän hämärää yön pimeimpänä aikana.

Nyt tukee uni teltassa puiden suhistessa pimeässä ja pudotellessa vesipisaroita teltalle, joen kohdistetaan taustalla. Tulin tänne sieltä, mistä joen vesi muodostuu lukemattomien purojen latvoilta.

29.8.

Nukahdin vasta puolen yön aikaan, kai toisaalta koska metsä tuntui vähän oudolta, toisaalta koska halusin aistia tunnelmaa. Nukuin sitten miellyttävässä metsänpeitossa 8-9 tuntia tajuamatta mitään, paitsi havahtuessani jonkin aikaa en muistanut missä ajassa ja paikassa olen – eli jollain pitkällä matkalla olen yölläkin ollut.

Metsä ei aamulla kuitenkaan tuntunut enää oudolta. Aamurutiineja tehdessäni tajusin että kaikki on tuttua. Välillä mieleen pilkahteli muistoja lukemattomilla monen päivän metsäretkiltä ja teltassa makoiluista, joita kaipaan yhtä paljon kuin liikkumista luonnossa.

Täältäkään minulla ei ole varsinaista halua lähteä minnekään. Voisi tehdä kävelyjä tutustuen tähän laaksoon ja sen ihmisiin, kuunnella heidän ajatuksiaan ja katsella syksyn tuloa. Siitä on jo merkkejä: siellä täällä kellastuvia tai muuten jo kesän kuluttamia kasvien lehtiä tuntureilla, rinteen lehdoissa myös aavistusta nahistumisesta – täällä metsässä ja poluilla lehtiä on maassa ja kun tuuli suhisee latvustoissa, niitä irtoaa lepattaen ja putoilee vähitellen lisää.

Poroja näin muutaman päivän aikana joka päivä muutamia, kaikki pieniä parttioita joissa vasoja ja nuoria, laiduntamassa tai vain maleksimassa. Ne ovat jälkiryhmää, jotka palaavat vähitellen talveksi sisämaahan – samaa reittiä jota ne ovat vuodenaikoina siirtyneen vaikka kuinka kauan – ja paimenet niiden mukana, kunnes se muuttui vaikeaksi. Tässä tapauksessa vuosipaimennus yli Norjan ja Ruotsin välisen rajan jatkuu kuten ennenkin – toki tekniikan tuella.

Sitten vähän Norjasta ja norjalaisista. Kylä laaksossa on vanha, se muodostuu muutamista nimetyistä taloista ja tiloista, sekä joukosta mökkejä. Rinteet molemmin puolin nousevat jyrkkinä kilometrin – puolitoista korkeammalle. Suuri osa vudesta ollaan ilman suoraa auringonvaloa. Maanviljelyä on ravinteikkaalla laakson pohjalla. Langaton verkkoyhteys on heikko tai puuttuu, mutta laajakaistapiuhaa on vedetty, vaikka syvää laakson pohjukka ”syrjässä” tunturimaan sisällä. Mutta täälläkin on aktiivinen kylätoiminta, suosittuja kulttuuritapahtumia yms.

Kun saavuin alas paikkaan johon autotie päättyy, laskeutui helikopteri. Tekivät perjantai-iltana hommia kuljettaen jotain teknisiä ym. tarvikkeita jonnekin ylemmäs. Niin myös lauantaina. Useita avustajia autoineen maassa radiopuhelinten kanssa. Varsin tavallista tässä vuorten ja vuonojen maassa. Ei mitään töissä virkatunnit -nysväämistä. Jatkuvaa operointia täällä. Heh heh…

Parkkipaikan taukopaikalla oli illalla iso joukko nuoria aikuisia, kaiken näköisiä miehiä ja naisia, sekä kaksi esiteiniä. Tankkasivat itseään ja vetivät päälle ulkoilutrikoita ym. varusteita ja reput. Kaikilla täysiveriset maastopyörät, viikonloppuretkelle lähdössä. Nyt illalla polkua ylös tunturiin yöksi majalle 10km ylämäkeen, korkeuseroa 500-600 metriä. Siinä korkeudessa umpipilvistä ja sadetuiskua.

”Sää on sekainen kuin se on”, sanoi minulle yksi miehistä jonka kanssa juttelin. Varhaisnuoret lämmittelivät pyörillään parkkipaikalla tasapainoillen ja pomppien ja etu- tai takapyörällä ajellen. Kaikki reippaita ja innokkaita.

Pitivät silti minun yksin vaelteluani ja kapuilujani melko kovana juttuna. Norjassa retkeily on usein sosiaalisempaa sekä ryhmissä että elämässä tunturituvilla, kulttuuri on siinä vanhempaa kuin Suomessa ja muistuttaa Alppimaita.

Mainokset

Pia Jardi: Moni ymmärtää musliminaisten huivin tarkoituksen väärin – Satakunnan Kansa

Helsinkiläinen muslimi Pia Jardi on käyttänyt huivia noin 25 vuotta. Pään peittäminen on hänelle osa hijabia, kokonaisvaltaista peittävä…
— Read on www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/monella-on-tama-vaara-kasitys-musliminaisten-huiveista-200750979

Petrin omia juttuja / Personal stories – petricederlof

Katselen mitä tänne löytyisi. Löysin tällaista: Toipilas Retket ym. Heinäkuu 2014Saavuin ke 2.7. sairausvapaalla. Silloin oli lämmintä ja aurinkoista. To-pe sateista ja viileämpää. Pe iltana kirkastui ja viikonloppuna alkoi lämmetä. Pääosin olin levossa, vain kävely 1,5-2 km aterialta tai kaupasta. Väsynyt ja välillä sisäkorvavaivaa, lievää kipua ja pyörrytystä. Ruumiinlämpö nousee kainalo 37: ään tai vähän…
— Read on petricederlof.com/petrin-omia-juttuja-personal-stories/

Tuntureilla 201505 – petricederlof

pk vko 1 Ke27.5. 2015 Urtashotelli Kelkkakyydillä tänne ap. Lämmin aurinkoinen sää, alkoi iltapäivällä pilvistyä, vähän tuulla itä, koillinen, häpsiä vettä. Markus kalasti, lähti klo 14, nukuin 1,5t. Epäkuntoinen olo. Söin, nukuin 3t. Paljon sopuleita, harmaakuvemyyrä. Tunturukihu pariskunta, kalalokit. Kapustarinta ja muita kahlaajia, piekana, kivitasku, sirkkuja, kirvisiä, urpiaisia. Kelkkailua tunti, hiihtelyä tunti. 5km To 28.5.…
— Read on petricederlof.com/2018/07/26/tuntureilla-201505/

Tuntureilla 201505

pk vko 1

Ke27.5. 2015 Urtashotelli

Kelkkakyydillä tänne ap. Lämmin aurinkoinen sää, alkoi iltapäivällä pilvistyä, vähän tuulla itä, koillinen, häpsiä vettä. Markus kalasti, lähti klo 14, nukuin 1,5t. Epäkuntoinen olo. Söin, nukuin 3t.

Paljon sopuleita, harmaakuvemyyrä. Tunturukihu pariskunta, kalalokit. Kapustarinta ja muita kahlaajia, piekana, kivitasku, sirkkuja, kirvisiä, urpiaisia. Kelkkailua tunti, hiihtelyä tunti. 5km

To 28.5. Yöllä sateli. Nukuin 10t. Aurinko näyttäytyi ap. Kävelin vähän rinteellä 1t. Jooga 0,5t. Pilvipouta, ip ripsii. Syönnin päälle unessa 1,5t. Aurinkoa ja taivasta näkyy välillä. Ulkoilua 1t järvellä ja rannalla. Edelleen uupunut olo. Lääkettä.

Pe 29.5. Aurinkoa, pilveä, aurinkoa, tuuli lännestä, alkuillalla kuuma. Hiihto ap 20kg reppu 3km/1t järven jäätä ja myötämäkeä. Teltan pystytys. Hiihto takaisin reppu 5kg 3km/t. Ip-lepo. Hiihtelyä & kalastusta 3,5t josta 1+ tuntia repun 25kg kanssa 3km. Yhteensä 9-10 km. Väsynyt mutta jee jee!

La 30.5. Nukuin 00-07-0930.

Väsynyt. Kp nousu 200m 2km/1t raskas, vatsa. Laella kävelyä 2km ja tauot. Ei kenttää. Länsituuli, aurinkoista ja pilveilevää, ip kuluessa kirkasta ja laaksossa melko lämmin. Laskua, hiihtelyä ja kävelyä 2t. Yhteensä n. 8km. Väsynyt, oikea korva ym. tasapaino: heittävää pyörrytystä.

Su 31.5. Lepopäivä.

Aamusta kuuma teltassa. Harsopilviä, kaakossa kumpupilviä kuten edellisinäkin päivinä. Iltaa kohti pilvistyi, tuuli idästä. Inventoin ja jaoin varusteet ja muonan. 17-18 innostuin tekemään lähtöä ja pakkasin kaiken, sitten tajusin olevani liian väsynyt. Toispuolista tunnetta, lonkkia särkee ym.

Ma 1.6. Yöllä satoi. Unessa isä näyttäytyi ja selitin sitä äidille, sitten äiti nuorempana iloisena kesällä. 9Nousin klo 10. Tuntui ettei ruumis herää lainkaan. Aamutoimien jälkeen takaisin nukkumaan klo 11-13. Vatsa normaalimpi kuin eilen. Olo vähän parempi mutta yhä voimaton, hartioita kolottaa viimassa yms. Muuten alan tottua olemaan, toisaalta hajamielinen toisaalta rutiineja samalla alkaa taas löytyä. Uusi virtapankki tänään 6. päivä näyttää 1/2 jäljellä (iPhoneen). Kävelyä noin 2km.

Ti 2.6. Lääke ja uni auttanut, ei enää paljoa niveloireilua ja päässä selkeämpi olo. Kuitenkin vielä voimakas väsymys ja nukuttaa vaikka nukuin eilen päiväunet ja nyt yöllä taas n. 10t. Iltapäivällä joen yli reitin tunnustelu, sekä osa tavaroista, pakkausta – alkoi sataa ja tuulla lännestä ja odottelin siihen taukoa – sitten varamuonat ja tarvikkeet säkkiin lumeen ja repun ja suksien kanssa joen yli.

Ponnistelu otti koville alussa, toisaalta voimia tuntuu olevan ja turta olo poissa, mutta kihlakunnan tuvalla tajusin että pakko panna teltta pystyyn kun niin voimakas väsymys, vaikka intoa muuten olisi ollut jatkaa putoukselle.

Keskiraskasta noin 2 km ja koko touhussa 5-6 tuntia. Virtapankki 1 näytti vielä1/4. Matkaan otin virtapankin 2.

Tuntureilla 201505 pk vko 2.

Ke 3.7.

Heräsin varhemmin, vaikka olin unenpöpperössä katsonut kelloa 07 ja luulin nukkuneeni vielä pitkään. Klo 0930 olin kuitenkin tehnyt kaikki aamutoimet ja pakannut kaiken reppuun – SÄÄRYSTIMET !!!?

Aamupalaa en syönyt kuin kevyesti ja kahviakin join vähän, sen sijaan tein eväät. Ja onnistuin rauhallisella rytmillä etenemään ilman rasituskynnyksen ylittämistä, mutta silti edeten nopeammin kuin tuntui. Klo 12 pystytin leirin ja söin taas kevyesti,lähes pelkkää muusia ja 2/3 leivästä josta 1/3 olin syönyt matkalla pienen kahvin kansaa. Rusinoita ja vähän pähkinöitä meni ok.

Teltta noin 800 metrissä. Levättyäni nousin Pitsosjunnille saadakseni viestejä lähetettyä. Kartalta a) 2,5-3 km, nousu 150m /2t vaellusreppu 20kg keskiraskas; b) huipulle 2 km (+luovien), nousua 350m/1t, huipulla kävelyä 1km. Suksilla lasku melko kevyesti. Noin 6-7km? Liikemittari näyttää 7,5km.

Pohjoiseen kääntynyt tuuli voimistui ja ennen laskeutumista tunsin vähän kylmettymistä. Heti teltalla oikeanpuoleinen tuntemus, tein varovasti erilaista venyttelyä. Kameran akku 1 lopussa eli kesti viikon.

To 4.6.

Yöllä satoi räntää ja aamulla klo 07 maasto oli harmaanvalkeaa. Klo 9 nousin kun aurinko näyttäytyi ja räntä jo sulanut, mutta pilvistä tulee lumikuuroja, joita tuuli ajaa viistosti, niin että niitä lentää auringonpaisteessakin. Olo on vähän turta ja väsynyt. Ei kovin pahasti mutta lepäily lienee parasta.

Aamutoimien jälkeen vähän ulkosalla. Kirjoitin työideaani, taustaa ja haastetta auki, ramaisee ja unettaa, mutta fiilis hyvä. Kirjoitan myös retkeilytapani muutoksesta. Keskipäivän jälkeen nukuin 3-4 tuntia sikeästi, tuntui tarpeelliselta ja hyvältä. Tuuli on kääntynyt länteen ja jatkuu kovana, aurinkoa ja lumikuuroja.

Illalla käyn rinteessä kiikaromassa ja rannassa tutkimassa jään rakennetta. Järvi ok kun vain rantasulat ja purojen kohdat huomio, suurelta osin pintajää on jo rannoista erossa. Nyt sään viilennettyä myös jään päällä olevat vesilammikot ovat jäätyneet.

Aurinkoista, kova tuuli jatkuu lännestä. Taitaa olla suihkuvirtaus. Illalla taas sataa lunta maan valkeaksi, isoja hiutaleita, muuttuvat yötä kohden märiksi ja painavat telttaa.

Pe 5.6.

Hiihto pysähdellen 3km/1,5t. Alun puolisko raskasta takertuvan nuoskan takia ja alamäkikin työläs. Keskellä järveä helpompaa. Tuvalla 0930.

1130-1430 halkojen hakkuuta ja kantoa (30m) sekä veden kantoa (50m) ja pyykin pesua. Nukuin ip tosi väsyneenä 2-3t. Sitten taas halkojen tekoa monta sylillistä yms. pari tuntia. Fyysisesti väsynyt, vähän huonovointisuutta mutta ajoittain yltyvää nälkää.

Tuuli kävi lännessä mutta kääntyi takaisin pohjoiseen ja yltyi illaksi. Tähän paistelee aurinkoon mutta lumihiutaleita lentää ja alempana etelässä tunturit ovat kokonaan harmaassa pilvessä. Ei selvää pakkasta mutta nollassa ja kylmät paikat kuten jään pinnan ja rannan vesi jäätyvät.

La 6.6.

Nukuin 9-10 tuntia ja taas paljon unia ja aivan tokkurassa aamupäivä. Tuuli hiukan lännempänä tai heiluu luonteen molemmin puolin, edelleen vahva, aamulla lumikuuroja liikkuvien pilvien alla. Sitten kirkasta ja pilviä siellä täällä hiukan ylempänä, ehkä vähän loiventunut tuuli, muttei kuule purojen ääniä kuten jonkin aikaa illalla. Aurinko vilkastuttaa linnut. Lapinsirri ja tylli ovat ilmaantuneet, lentelivät jo eilen tuulessa heittelehtien.

Hiukan huonovointinen olo, aluksi erityisesti lonkat kivuliaat. Ruokaa on enää noin vuorokaudeksi ja mietin menenkö tänään teltan kautta alas, yöksi teltalle ja huomenna alas, vai huomenna teltan kautta alas. Hiihtäjän voisi hyvin yölläkin, mutta unirytmini on nyt ollut aika vahva ja nukkumista vaativaa väsymystä päivälläkin.

Söin puolet ateriasta. Nukuin 1,5t ja pakkailin ym. 1,5t. Välillä tuuli tyyntyy ja lämpenee. Lintuja tulee lisää. Hiihdin 17-1830 teltalle – 1,5t samoin kuin sieltä kämpälle, mutta nyt keli oli viileän sään ansiosta jäällä pääosin kuin pakkaskeliä ja luistavaa, samoin rinteellä kuin unelma: pehmeää nuoskaa noin 3cm kantavalla hangella.

Taukoja lähinnä koska tuli niin kuuma ja pulssi kohoili alkumatkalla. Reppu noin keveimmillään tuntuu vielä raskaalta, vaikkei esim. hartiat ole siitä kipeytyneet. Kahvittelen taukoa polvillani auringossa. Sitten teltan purku ja pakkaus ja lähdin klo 2010.

Pohjoisesta virisi tuuli joka voimistui nopeasti.

Teltalla askelmittari 3.20 (jossa kävelyä päivällä 1km), kulminaatiopisteessä klo 2040 3.9km.

Kävelyä, 2145, 5.35

Jyrkkiä jäähankisia lumia, maakankannaksia, reipas tuuli. Ylityspaikalla klo 2300 6.36 😀

Kihlakunnan tuvalla käynti 1,5km.

Joen yli ja varusteiden kanto leiriin 2x 1,5 km.

Syöty puoli ateriaa, levähdetty ja noudettu kihlakunnan tuvalta kengät, vaihdettu ja sidottu kamppeet ym. joen ylitykseen klo 2400 1.25 km. Sääeystimet löysin paikasta jota en muistanut: kivien päällä kuivumassa ja kivet painoina niiden päällä.

0200 1km. Teltta pystyssä kaikki varusteet kannettu leiriin, reppu ja säkki purettu, vedet haettu. Myyrä tuli tervehtimään ja asettui teltan väliosaan. Kömmin kohta pehkuihin.

Su 7.5.

Virtapankki 2 meni tyhjäksi 4 vrk: ssa, kun identtinen kesti 6 vrk sekä vielä täytti tämän yön iPhonen lisäakun kokonaan. Samalla tavalla latasin ne ennen lähtöä mutta ehkä tuo paremmin kestävä oli se jota kotona jo kokeeksi käytin eli tyhjensin ja latasin. Ehkä myös lämpötila, tosin tuo paremmin kestänyt oli 4vrk pussissa lumessa.

Vastaavasti puhelimen uusi lisäakku kesti vain pari vuorokautta, kun edellinen kesti yli viikon suuremmalla kuvamäärällä. Ehkä kylmyys ja enemmän zoomausta vaikutti, mutta ei riitä selitykseksi.

Nukahdin vasta klo 03 jälkeen, nesteytyksen takia vielä kusella käynnit. Heräsin jo 0820 enkä ollut kovin uninen, väsynyt fyysisesti kyllä. Laitoin keittimen toimimaan, kuumaa vettä termariin, kahvia ja mysliä. Alkoi sataa pieniä tähden muotoisia lumirakeita (hail). Nukahdin taas joskus 10-1030 ja heräsin 1330 nähtyäni (taas) eloisia ja kiinnostavia unia.

Aloin keittää ruismakaronia ja avasin jo pari päivää mielessäni himoitsemani tonnikalapurkin – viimeisen säilykkeeni. Tämän toisen viikon aikana olen huomannut muutaman kerran että 500g: n satsista (500kcal/2500kj) ei tunnu vatsa täyttyvän ja koen hetkittäin himoa rasvaa ja proteiinia kohtaan. Tuttua nuoruuden vaelluksilta, mutta vain harvoin 10-15 viime vuoden raskailtakaan reissuilta.

Muistiinpanoja, lukemista ja kirjoittelua. Totesin että ei kannata enempää nukkua jotta sitten normaalisti yöllä, mutta sen jäljeen nukahdin ja taas pari tuntia hyvin sikeästi 18-20. Sitten vesien keittelyä ja tankkausta ja iltapalaksi päivän toinen täysateria. Aamupalan lisäksi pähkinöitä ja kuivattuja marjoja, jälkiruoaksi 100g tummaa suklaata. Yhteensä 7000-8000 kJ valkuais- ja rasvapainotteista.

Sää oli edellispäiviin nähden tai paikasta johtuen lämpimämpi, toisaalta sopivasti pilvinen, jotta teltassa nukkuminen päivällä onnistui. Välillä aurinkoa, välillä ensin räntä, sitten illemmalla lumikuuroja tai pieniä lumirakeita, ryynejä ja tähtiä. Tuuli edelleen luonteesta ja kaakossa ukkospilven näköisiä kuten viime viikollakin.

Ma 8.5.

Havahduin klo 7 ja nousin 0830 eli noin 8t unta. Aamutoimien jäljeen pakkailin säkin reppuun ym. Sitten klo 12 makaamaan kun kova väsymys ja toispuolista oloa, vähän pyörrytystä ym. Puoliunessa, klo 13 nousin ja kahvittelin. Sää puolipilvistä, aurinko lämmin, viileä voimakas tuuli lännestä-luonteesta.

Säkin vientiteussussa meni noin 4t. 2,5km/ 2,5t sekamaastoa yläviistoon rinteelle lumikaistoja seurailen, somerikkoja ja kivikoita ylittäen. Taukoa, jätin sukset ja sauvat säkin kanssa lumisen satulan alapuolelle ja palasin teltalle kävellen 1t. Valokuvailua. Loppumatkasta olin jo väsynyt.3 kuppia kahvia ja juustoleipää ja metvurstia. Ajattelin lähteä lyhyen lepäilyn jäljeen mutta levähdys venyi 2t uneksi, jonka jäljeen olin tokkurainen ja nälkäinen.

Ti 9.6.

Nukuin 01-10. Hiukan huonovointinen ja pyörryttävävä olo, uloste löysähkö, ei hyvin imeytynyt. Aamutoimet ja leirin pakkaus. Lähtö klo 13. Sää pilvipoutaa josta aurinko paistaa osittain läpi, läntinen tuuli edelleen, ehkä vähän lämmennyt.

Kävelin melko reippaasti, mutta rauhallisesti, kuvailin ja pidin hikitaukoa ja nautiskelin ensi kertaa lunkista makailusta sulalla maalla, ilman tarvetta suojautua viimalta. Kävely noin tunti, leirin pystytys ja varusteiden järjestely 1t. Nälkä, nukuttaa. Mutta välipala ja kahvit ja lepäily piristivät.

Vein säkin yli solan, jätin sukset rinteen yläpäähän, söin taas välipalan ja lähdin järven rantaan. Tutusta paikasta jossa virta laskee järveen sain tammukan. Hienot tunnelmat, leiripaikalle lähellä äänetöntä kivikkoa ja lunta, lumirinteitä ja järvessä sulaa vettä, lintuja lumella ja jäällä. Välillä kovaa tuulta ja vihmoo vettä, teltalla lämmintä ja rauhaisaa.

Yläpuolelta sateen jälkeen alkoi valua vettä lumen alapuolelle ja lätäkkö kasvaa. Eka päivä jollon jaksoin enemmän ja kävellessä tuntui että hengitysrytmi alkaa löytyä, samoin rinnettä noustessa.

Tuntureilla 201505 pk vko 3

Ke 10.5.

2 viikkoa täällä, ei tunnu pitkältä.

Heräsin klo 08, mutta tavanomainen aamuklesa ja eilinen tuntuu, lievää kuvotusta ym. Pakkailen vähitellen. Yö ei ollut kylmä ja välillä näytti että sää kirkastuu. Nyt 1030 sataa pieniä rakeita eli kylmä keli jatkuu – liikkumisen kannalta se on hyvä.

Päivästä tuli edellistä rankempi,mutta jaksoin ok. Väsymysaalto tuli mennessä hakemaan reppua jolloin totesin että en ollut juonut tarpeeksi. Toinen illalla korkealla tuiskussa kun tunsin alkavana kylmettyä eikä tehnyt mieli enää kiivetä ja rankka päivä takana. Silloin EDGE yhteys ilmestyikin. Paluu alas sujui rauhallisesti ja valaistuksista vaikuttuen.

Teltta puronuomassa Urtaspahdan eteläpuolella noin 800m. Pulmusia. Osa matkasta oli hyvä hiihtää, pääosa sujui paremmin kävellen. Myös rinne ylemmäs siinä ja siinä olisiko kävellen ilman suksia kevyempää tai yhtä raskasta. Mutta jo tässä pohjoisrinteessä poikittain liikkuminen hiihtäen lumikaistoja on sujuvaa ja ylhäällä täysin hiihtokeli.

Viikeä viima lännestä jatkui ja Kodden alue on vähän väliä tummassa pilvessä, josta tulee pikkurakeita tai räntää, ylhäällä lunta. Välillä auringossa tai tuulen tyyntyessä lämmin, teltassa kuuma. Iltayöstä oli pakkasen puolella sekä ylhäällä että telttapaikalla. En jaksanut kokata mitään.

Särvin puolet tainenesta ja pari paksua siivua metvurstia. Nukahdin noin 01-0130.

To 11.6.

Jo aamuyöllä lämpeni, heräilin noin 830. Varovaista ruokailua vähitellen. Näkkäriä, vähän taimenta, kahvia. Sitten kattilallinen perunamuusia ennen puolta päivää. Tarkoituksella pitkitän lähtöä jotta elimistö ehtii palautua ja voin syödä tukevammin ennen tämän päivän urakkaa. Enimmäkseen aurinkoista, välillä vihmoo jotain veden kiinteitä tai kiteisiä olomuotoja. Tummista pilvistä jotka ovat siellä minne olen menossa. Utelias lapinkirvinen tuli melko lähelle katselemaan telttaa ja minua.

Sama yleissää jatkui, tosin pilvet hiukan korkeammalla eikä yhtenäisiä pidempiä tuiskujaksoja, vaan näkyvyys ylhäällä hyvä. Nousin rauhallisesti eikä tuntunut pahalta. Päivän ja tuiskujen pehmentämä pinta oli parempi nousta kuin eilen. Mutta tuuli oli taas kova ja säkillä satulassa se olisi vienyt sauvatkin, pari kertaa olin heilahtaa kumoon puuskassa. Tunsin myös kylmettymistä ja hiukan virtsaputkessa, mikä helpotti lisäämällä fleecen ja fleecekypärän. Teltan pystyttäminen ei olisi onnistunut ilman monia kiviä.

Pe 12.6.

Heräilen klo 10- Alkuyöstä en nukahtanut kunnolla ja yön kuluessa havahduin monesti teltan värinään ja läpinään, aamuyöstä sikeämmin. Hiukan köhää, kurkkukipua jne. Aurinko paistaa nopeasti liikkuvien pilvien välistä jolloin sisälämpötila nousee 20-30 astetta ulkoilman viimaa korkeamaksi.

1230 aamujumppaa, korjailin kiviä, tuulen puoleista päätyä pitenemässä 30-40 kg mutta joissain puuskissa ne vähän siirtyivät. Melko aurinkoista, pilvet liikkuvat nopeasti. Idässä tummia pilviä alempana kuin missä olen. Parempi olo mutta väsynyt.

Pakko pitää nyt rytmi iltapuolessa jotta saa riittävästi lepoa. Etu on myös se että rinteiden jäiset hanget pehmenevät päivän aikana paremmiksi hiihtää, erityisesti ylämäkeen. Sitten taas illalla jos pääsen loiviin alamäkiin, on kova hanki ok. Mutta jyrkissä mäissä ei saapassuksilka reppu selässä päästöä jäisistä näistä hyötymään, vaan ne ovat työläitä.

Illan vedestä 3,5 litraa käytetty

4dl valmismuonaan

Iltatee 1,5dl

5dl juotu iltayöstä, loput aamulla

4dl myslin kanssa

5dl makaronin keitto ja pussikeitto valmiiksi päivän ajaksi

4,5dl juotu aamupäivällä

Termokseen 10 dl josta aamukahvit 2,5dl

1dl hävikki keittämisestä

Hiihtelin rauhallisesti vähän järvellä ja hain lisää vettä. Aika voimaton olo vielä. Jos tuntuu siltä, pidän kokonaan lepopäivän – tahi lähden kun olo on palautuneempi. Jos olisi toimivia reikiä jäässä kävisin pilkkimässä, mutta täälläkin on ollut jo lämmin jakso joka on painanut vettä jään päälle ja sitten pinta on jäähtynyt lumen kanssa uudeksi kovaksi kuoreksi jonka alla on jäätynyttä hyhmää vanhemman jään päällä.

Nukahdin yli tunniksi varsalleni venytettyäni kevyesti. Tuntui elvyttävältä, mutta ei vielä täysin okolo. Oikean puolista tunnetta hiukan. Ruokahalukaan ei ole kuten viime päivinä. Toisaalta olenkin vetänyt kaksinkertaisen määrän suhteessa aiempiin päiviin. Klo 17. Sää on samanlainen. Välillä tyynenpiä hetkiä ja muutamia sekunteja täysin tuuletonta, aurinko lämmittää teltan kuumaksi. Sitten taas pilven kohdalla tuulee ja välillä sataa pieniä valkoisia hihhuleita.

Viehättää ajatus viedä kamppeita iltahiihdolla vedenjakajan yli ja katsoa miltä siellä näyttää, mutta ei taida olla hyvä ajatus.

Klo 1940. Kuittaan, puoliunessa makoilen, korva- ja silmätippoja.

La 13.6. Rankka mutta hieno päivä. Tuntui että tulin talvesta kevääseen, vuorilta alempaan laaksoon, tosin vielä 800m, mutta samalla viima hiljeni, illalla sateli rauhaisasti isoja hiutaleita. Aivan umpiväsynyt fyysisesti rasituksesta, mutta ei lihas-tai nivelkipuja. Paljon vaatteita ja päällä ohut sadeasu, loppumatkasta aika tasapainoinen lämpötalous. Taakka kaksinkertainen, moninainen maasto, vaativa, mutta tuntui hyvältä huomata miten oma kokemus alkoi aktivoitua. Vasen korva oireili ja vasemmalla ylähampaista hermo viestittänyr ajoittain kipua.

Su 14.6. Havahduin joskus joskus 0530, rasittunut olo ja heräilen hitaasti.

Sitten olikin vielä fyysisesti rankka ja henkisesti upea päivä edessä. Nousu talveen yhden tunturin yli ja sieltä alas kohti kevättä ja kesää.