Blogisarja Turvallisuudesta – nuorisotyölle ja muille

Blogisarja käynnistyi alkuvuonna 2017 ja täydentyy vähitellen.

Kirjoitan jäsentääkseni ja päivittääkseni näkökulmiani sekä ylläpitääkseni luku- ja kirjoitustaitoa, tutkijan ja tiedonhaun valmiuksiani. Suurin osa kaikesta tässä tekstissä on jäsentelemääni yleistä sisältöä, josta on kirjoitettu aeimminkin ja paljon. Toisaalta olen huomannut, että perustietojen puutetta on ihmisillä paljon ja blogit saattavat tavoittaa joitakin, jotka eivät aiheesta muuten alkaisi lukea.

Samalla teksti edustaa osittain omaa ehkä filosofistakin pohdiskeliani. Pyrkimykseni on välttää moralisointia, mutta en ole editoinut pois kaikkia mieleeni tulleita sivupoimuja, koska asiapainotteisessa tekstissä ne voivat olla jopa virkistäviä. Tämä blogisarja ei valmistuessaan ole valmis kokonaisuus ja sitä voi ajatella vaikka käsikirjoitusluonnoksena. (Työttömänä en saa mitään kirjaa ammattillisesti kirjoittaa.

Olen huomannut, että lukiessani, etenkin aiemmin oppimaani kerratessani ja päivättessäni, tai minulle aeimmin tuntematonta ajatellessani – tapahtuu ajattelun lisääntymistä.  Se tarkoittaa käytännössä, että käsitykseni siitä mitä tarkastelen, kehittyy ja saattaa muuttua ajattelun ja kirjoittamisen edetessä. Samalla kohtaan tavanomaisen tekstin peräjäkeisen narratiivimuodon rajoitteet. Mutta ainakin tässä vaiheessa siihen on tyydyttävä. En halua käsikirjoitusta myöskään sotkea linkeillä ja lähdeviitteillä, joiden määrä tätä sarjaa tehdessä koko ajan kasvaa.

Uskon että tekstiäni voi lukea ajattelun virikkeenä muutenkin kuin vain minun näkökulminani. Paitsi että sisällön kanssa samoja (ja poikkevia) näkökulmia löytää jos lukee riittävästi aatteista ja ideologioista, ovat omat näkemykseni myös saanet aineksia yli 15 vuoden toiminnasta varsin läheltä suomalaisen yhteiskunnan rakeneiden ja politiikan, sekä kansalaistoiminnan sisältöjä, vaikka melko ”näkymättömästi”.

Sisältö:

Johdanto

Ihmiset uhan kohteina ja aiheuttajina, perusmekanismit kääntymiselle pois tai jotain vastaan.

Osa 1: Syrjäily

Syrjäytymisen käsitteen epämääräisyys, sen hallinnointi ja vastanäky: politiikan vieraantuneisuus. Hyvinvoinnin ongelmat sekä jokaisen terveys ja sairaus laaja-alaisesti. Ehkäisy esillä mutta korjaavan painotus. Syrjäytymisen suhteellisuus ja myönteisestä kielteiseen. Tavanomainen välinpitämättömyys ja poltiikka osallisuuden rajoittajana.

Osa 2A: Aatteet, kommunikaatio, kriittisyys ja järki

Käsitteet, sanat ja asiat, tarkoite ja merkitys, informaatiovaikuttaminen. Tieteellisen ja tavallisen ajattelun ero, kriittisyys tai ”kiittisyys” ja järki. Johdantona seuraaviin: Asenteet ja aatteet ulottuvuuksina: johdanto seuraaviin Jakson 2 osiin.

Suuntia asenteiden ja aatteiden avaruudessa

Osa 2B: Radikaali, konservatiivi ja liberaali

Sanoja käytetään miten sattuu. Näiden kirjoitusteni lähestymistapa. Asenteiden ja aatteiden ymmärtäminen ja kielen ilmaisumuodot.  Radikaali ja konservatiivi, Radikalismi ja konservatismi yleisesti, Radikalismi ja konservatismi erityisesti, Liberaalisuus ja liberalismi.

Osa 2C: Välihuomiota ja näkökulman tarkennusta

– 1) Informaatio, tieto ja ymmärrys

Informaation välittymisen kehitys. Ymmärtäminen ja tietäminen. Mitä tieto ja siihen perustuva ymmärtäminen on. Varmuus ja epävarmuus.

– 2) Informaation ymmärtäminen ja tilannekuva

Huhu, kohu ja juoru. Varmuuden koostaminen ja hajottaminen informaatiolla. Tilannekuvan totuus ja sen hämärtyminen (pakkopalautukset ja sääennusteet).

-3) Vallan luonne ja informaation vallankumous

Vallan moninainen luonne ja perinteiset vaihtoehdot. Vallan perinteinen rakenne ja informaation ylivalta ongelmana. Johdattelu seuraaviin Anarkisuuden, autoritarisuuden ja totaalisuuden kuvauksiin.

Osa 2D: Anarkisuus ja anarkistisuus

Aiheen ja sen ymmärtämisen tärkeys sekä sekavuus – minkä takia pitempi tarkastelu kuin muista ulottuvuuksista.  Sanan käyttö eri merkityyksissä eli sen eri käsitteet ja tarkoitteet. Anarkisuus huomiota herättävästä käyttäytymisestä ja aatteesta riippumattomana asiana, sekä yleinen ongelmallinen pasiivisuus sen puutteena. Anarkistisuus anarkismin aateperheen kannalta yleistäen sekä anarksismi ”hyvänä vihollisena”. Anarkismi kielteiset kehitysmahdollisuudet tai kytkökset.

Osa 2E: Autoritaarisuus ja totaalisuus

TEKEILLÄ

Suunnitteluvaiheessa:

Osa 3: Asenteiden ja aatteiden ääret ja poliittisuus

Osa 3A Asenteiden ja aatteiden ääret ihmisissä

Osa 3B Virallinen politiikka ja valta, ääripolitikka, sekä demokratiamme normaali ja ongelmat

Osa 3D: Asenteiden ja aatteiden ääret virallisesti

Osa 4: Turvallisuus, rakenteet ja prosessit

A Turvallisuus ja uhat yleisinä ja koettuina ilmiönä.

B Turvallisuuden keskeisiä linjauksia ja toimijoita

C Kansalaisturvallisuuden mahdollisuuksia.

Mainokset

Suuntia asenteiden ja aatteiden avaruudessa – Turvallisuudesta, Osa 2B: Radikaali, konservatiivi, liberaali

Aatteiden pelkistäminen muutamilla nimityksillä voi toimia vain johdantona omaan ajatteluun. Nimityksiä käytetään monissa merkityksissä, eli ne viittaavat käsitteistöön, jota vastaavaa yhteistä termistöä ei ole käytössä arkielämässä – johon myös politiikka kuuluu.

Aatteet elävät myös vastakohdistaan, mutta niiden vastustajat tai edes kohteet eivät silti ole parhaita lähteitä niiden ymmärtämiseen. Ääriaatteissa eivät aina niiden edustajatkaan. Etenkin ihmisten henkilökohtaiset näkemykset – myös omasta asenteesta – poikkeavat usein aatteellisen ilmiön yleisestä roolista suhteessa laajempaan kokonaiskuvaan.

Aatteiden ja ideologioiden ymmärtäminen edellyttää neutraalisuuteen pyrkivää niiden kuvailua: deskriptiivistä määrittelyä suhteissaan. Asiaa tai ainakin sen esittämistä vaikeutta kuitenkin se, että aatteiden ja ideologioiden nimiä käytetään hyvin paljon pelkistävässä, usein kielteisesti arvottavassa ja leimaavassa merkityksessä: pejoratiivisesti. Tällöin vastakkain asettelevassa retoriikassa nimittely kertoo vähintään yhtä paljon tai enemmänkin sen esittäjästä, kuin kohteesta. Mutta monet ihmiset omaksuvat helposti pelkistyksiä vaikka sillä ei ole mitään tekemistä ymmärtämisen kanssa.

Ongelma on myös kielellis-käsitteellinen. Esimerkiksi ”radikaali, ”konservatiivi”, ”liberaali” ja ”anarkinen” ovat ryhmiä tai yksilöitä koskevia adjektiiveja tai niitä nimeäviä substantiiveja. Päätteellä -ismi taas viitataan johtoajatukseen, oppiin tai ideologiaan ja päätteellä -isti sellaista edustavaan kannattajaan. Kaikilta osin suomenkielisiä vastineitakaan ei ole täsmälliseen eri aatteiden ja niiden muotojen ilmaisuun.

Kaikissa aatesuuntauksissa on aste- ja laatueroja, kuten jyrkkyys, voimakkuus ja laajuus, sekä niiden ilmenemisen eri ulottuvuuksia, kuten ajattelu tai toiminta ja yksilöllinen tai yhteisöllinen. Usein ne muistetaan niiden jyrkimpien muotojen tai johtoajatusten kautta. Tämä minun pelkistykseni tavoittelee neutraalisuutta ja voi tarjota peruskäsitteitä ja virikkeitä ajatteluun, mutta ei oikeuta ihmisten tai ryhmien luokitteluun ilman lisätietoja käyttäytymisestä.

Seuraavassa esitety radikaali ja konservatiivi, radikalismi ja konservatismi yleisesti, sekä erityisesti on syytä pitää mielessä kaikkissa seuraavissa jaksoissa: ne ovat minkä tahansa asenteen, aatteen, ideologian tai toiminnan eri ulottuvuukksia, mikä yleiskielssä usein sekoittuu. Radikaalit tai yleisesti radikalistiset aatteet tai niiden nimissä tapahtuva toiminta ei ole välttämättä sopimatonta saati rikos, vaikka osa niistä voi olla eettisesti huolestuttavia tai sairaita ja potentiaalisesti uhkia. Niiden ilmaisu sanallisesti tai näyttäytymällä ei myöskään lähtökohtaisesti täytä väärän tai kielletyn kriteerejä, vaan imaisun sisällöstä ja muodosta riippuen.

Radikalismi erityisessä merkityksessä turvallisuuden kannalta on aina potentiaalinen uhka, jota tulee seurata, mutta siinäkään kaikki henkilöt tai toimet eivät sitä ole. Radikalistisissa suunnitelmissa tai tai suunnitellussa toiminnassa voi melko helposti todeta hyvien tapojen, järjestyssäännön tai muiden linjausten, sekä lain rikkomisen rajan. Sen sijaan lain puitteissa vaikka yleisen edun vastiaseksi tai potentiaaliseksi uhaksi todettavien näkemysten levittämisen ja niiden viestinnällisen ja toiminnallisen järjestäytymisen kanssa laki ja oikeus ovat suhteellisen voimattomia. Kysymys on siitä, mitkä yksityisetkin teot voidaan tulkita esimerkiksi perustuslain vastaisksi (ja tulkitaanko), sekä siitä, miten esimerkiksi viestinnälliset teot määrittyvät painotukseltaan samoin kuin fyysiset tai edes taloudelliset teot. Tämä ei koske vain yleismmin uhkina ajateltuja ryhmiä, vaan myös poliitikkoja ja yleensä vallan käyttäjiä suhteessa perustuslaillisen demokratian arvoihin ja henkeen.

Radikaali ja konservatiivi

Radikaalisuus ja konservatiivisuus ajatellaan joissain yhteyksissä vastakkaisina, mutta loogisesti ja usein myös käytännössä ne ovat toisiinsa liittyvä pari.

Radikaalisuus on neutraali, mutta asiayhteydestä ja näkökulmasta riippuen arvolatauksen saava käsite. Esimerkiksi ”uudet havainnot alkeishiukkasten vaikutuksista toisiinsa muuttavat radikaalisti hiukkasfysiikan maailmankuvaa” on useimmille neutraali lause. Jos se on hyvin vahvistettu, se on tieteelle myönteinen askel, mutta vanhan kuvan kumoutuessa jotkut myös kärsivät siitä. Tieteessä, taiteessa ja filosofiassa, sekä innovaatioiden ja kehittämisen alueilla radikaalien näkökulmien tavoittaminen on välttämätöntä.

”Radikaali” tarkoittaa kemian alalla vahvasti reagoivia, reaktiivisia aineisosia. ”Konservointi” tarkoittaa yleisesti säilyvyyden varmistamista (esimerkiksi hilloaminen) tai vanhan esineen (huonekalu, taideteos) tai laitteen kunnossapitoa kestävänä (kemiaa sekin). Näkökulmapainotuksia politiikassa ovat toisaalta uudistuksellisuus ja muutoshakuisuus (radikaalisuus), toisaalta säilyttävyys ja muutosvarovaisuus (konservatiivisuus). Samoja perusasenteita voi nähdä ihmisyksilöissä.

Mutta etenkin politiikassa nämäkin ovat usein asiakohtaisia, eivät yleisesti puolueita määrittäviä: joka puolue on radikaalimpi tai konservatiivisempi eri asioissa. Demokratialle tyypillistä on radikaalien ja konservatiivisten näkemysten ja pyrkimysten keskinäinen mittelö ja yhteiselo niin henkilöiden kuin ryhmien ja ideologioiden välillä. Tämä ei jäsenny, siten kuin poliittisessa retoriikassa tai yleiskeskusteluissa usein ilmenee: ”konservatiivinen oikeisto ja radikaali vasemmisto” –  vaan eri asioissa, eri kokonaistilanteissa ja eri tahoilla on enemmän tai vähemmän radikaali tai konservatiivi rooli.

Tieteellisen järjestelmän konservatiivisuus mahdollistaa suuren informaatiomäärän säilymisen, josta sitä kehittävät radikaalit huomiot ammentavat tavoittaessaan uutta informaatiota, joka sovittuessaan vanhaan voi muuttaa kokonaisuuttakin – mutta ei ilman vahvoja perusteita ja vahvan kritiikin läpikäymistä, eikä muuta jo varmistettua tietoa hyläten.

Myöskään yhteiskunnassa edistystä ei tapahdu ilman radikaaleja havaintoja ja ideoita. Tavallinen järkevä toiminta sopeutuu muutoksiin ja tuottaakin niitä, mutta välttää menettämistä säilyttämisen arvoista. Maltillinen säilyttävyys eli konservatiivisuus, sekä maltillinen uudistuksellisuus eli radikaalisuus, tarvitaan molemmat ja yhdessä. Lisäksi niiden toisiaan tasapainottaessa voidaan ajoittain vahvemmat radikaalit tai konservatiiviset toimet tehdä hallitummin.

Radikalismi ja konservatismi yleisesti

Vahvaa tai jyrkkää yhteiskunnallista radikaalisuutta kutsutaan yleisesti radikalismiksi, jota leimaa itseisarvoinen muutos tai kumouksellisuus; vahvaa tai jyrkkää konservatiivisuutta kutsutaan konservatismiksi, jota leimaa periaatteellinen muutosvastaisuus tai itseisarvoinen taantumuksellisuus.

Demokratiassa radikalismia ja konservatismia ilmenee julkisessa politiikassa yleensä erillisissä aiheissa ja asenteissa, eikä laajamittaisesti ja koko toimintaa leimaavasti. Poliittisessa retoriikassa kuitenkin usein jyrkästi omasta poikkeavat tai poliittisen vastustajan näkemykset ja jopa henkilöt saatetaan yliampuvasti leimata: muutosta painottavat radikalisteiksi, sitä vastustavat tai jarruttavat konservatisteiksi.

Mutta ”radikalismi” viittaa vahvaan tai jyrkkään kokonaisideaan tai toimintaan, eikä tällaiseen tavalliseen vastakohtaisuuden kokemukseen. Samoin vahvaa tai jyrkkää konservatismia ilmenee useammin yksittäisten uudistusten ja edistysaskelten jarrutuksena tai rajoittamisena, kuin koko yhteiskuntaa koskevana.

Monet aiemmin radikalistiset pyrkimykset ovat edenneet ja neutralisoituneet ja jotkut aiemmin konservatistiset asiat ovat popularisoituneet. Väkivallaton vastarinta ja kansalaistottelemattomuus on Euroopassa ja USA: ssa osa poliittista kulttuuria, mutta joillekin vielä jopa mielenilmaukset ovat liian radikaalia ja arveluttavaa. Toisaalta monet perinteiset asiat nousevat uudelleen esiin, vaikka sukupolvi ehkä radikaalisti jätti ne ”taakseen” – jopa saman ikääntyneen sukupolven haikailuna, jolloin se on jo asenteeltaan konservatiivista.

Radikalismi ja konservatismi erityisesti

Yhteiskunnissa ja yhteisöissä radikaalius liittyy muutokseen ja samoin, kuin radikaali voi pyrkiä muuttamaan vallitsevaa uudeksi, voi konservatiivi pyrkiä pysymään vanhassa tai palaamaan aiemman kaltaiseen – mutta kumpikin maltillisesti eikä yleistäen. Sen sijaan laajasti tai erityisen vahvasti yhteiskunnassa vaikuttavina radikalismi voi heiluttaa ja repiä rikki sivistystä ja edistystä, vahvasti vaikuttava konservatismi voi vastustaa, jähmettää ja tukahduttaa niitä.

Yhteiskunnassa radikalismi koetaan usein asenteen jyrkkyytenä. Henkilöt tai ryhmät määrittyvät ongelmiksi silloin, kun radikaalius tai konservatiivisuus ylittää yleiset sopivuuden, toisten kunnioittamisen, hyvien tapojen, yleisen edun ja oikeuskäsityksen, lain hengen tai lainsäädännön rajat. Radikalistisuus näkyy usein ilmaisun ja käyttäytymisen tavoissa. Kielteinen radikalismi on varsin helppo tunnistaa, vaikka se kuvaisi itseään myönteisesti edistyksellisenä tai vahvan muutoksen myönteisyyttä.

Konservatismin tunnistaminen on usein vaikeampaa, koska taantumuksellisuudella voi usein vedota yleiseen turvallisuuden tunteeseen ja kaipuuseen. Esimerkiksi jyrkkää tai vahvaa muutosvaatimusta pysähtymiseen tai taantumuksen voisi kutsua myös ”radikaaliksi konservatismiksi” – vaikka selkeämpää on täsmentää sen luonne ja nimi. Tällöin useimmin käytössä on etuliite ”ääri-”.

Turvallisuusviranomaiset ja tutkijat kiinnittävät huomionsa asenteen tai toiminnan tapojen tai tavoitteen jyrkkyyteen ja vahvuuteen suhteessa muihin ihmisiin, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Tavoitteissa se voi olla suurta eroa vallitsevaan tai suurta nopeutta muutokseen (äärimmäisyyttä). Turvallisuuden asiakirjoissa asenteen, toiminnan tai tavoitteen jyrkkenemistä ja vahvistumista erilaisin yhdistelmin kutsutaan radikalisoitumiseksi.

Tässä merkityksessä radikalismi ja radikalisoituminen on siis erotettava edellä esitetystä paitsi radikalismista myös radikaalista konservatismista yleisessä merkityksessä.

Erityinen radikalismi kehittyy yleensä omaa tietään suhteessa yleisiin vastineisiinsa siten, että radikalismista muodostuu leimaava ja hallitseva piirre (fundamentti) yksilön, ryhmän tai yhteisön koko aatteelle ja asennoitumiselle. Jyrkän asenteen radikalismissa kysymyksessä voi olla ääriajattelu ja sen mukainen viestintä, ääritoiminta kuten vihapuhe, vihamielinen vaikuttaminen tai väkivalta, ja ääritavoite kuten hyökkäys jotain kohdetta vastaan, laajemmat terroriteot tai vallankumous. Ja vastaavaa kehitystä voi siis tapahtua myös konservatiivisesta lähtökohdasta.

Liberaalisuus ja liberalismi

Liberaali demokratia on keskeinen yleisideologia länsimaistyyppisissä sivistysyhteiskunnissa ja maltillinen liberalismi on niiden perustuslaillisen valtion ja oikeuskäsityksen ydintä. Kokonaisuudessaan liberalismi on monimuotoinen aateperhe, ei yksi aate. Pelkistetyimmillään sitä on kahta lajia: arvoihin, lähinnä yksilöllisyyteen, yhteisöllisyyteen ja yhteiskuntaan liittyvää, sekä talouteen, lähinnä varallisuuden ja liike-elämän oikeuksiin ja yhteiskuntasuhteeseen liittyvää liberalismia. Käytännössä lajeja on enemmän, eivätkä liberaaliuden muodot yleisesti kiinnity sen enempää oikeistoon kuin vasemmistoon.

Yhä aika tavallisessa ihmisten yleiskuvassa ”oikeistolainen” on usein nähty arvoiltaan konservatiivisen jähmeäksi ja talousliberaaliksi (liberaalikonservatismi), mutta monet taloudessa liberaalit kannattavat myös vahvasti ihmisoikeuksia ja yksilönvapautta, siis arvoliberaaleja näkemyksiä.

Perinteisesti ”vasemmistolainen” on nähty arvoliberaaliksi ja talousnäkemykseltään konservatiiviksi (sääntely), mutta tämäkään ei sovi yleiseksi kuvaksi vasemmistopuolueille: sosiaaliliberaalinen ajatuslinja ja osin myös vasemmistolibertaristiset näkemykset painottavat enemmän yhteisön merkitystä individualismia vastaan, mutta hyväksyvät myös melko vahvan taloudellisen vapauden.

Arvoliberaalisuus on perua jo klassisesta liberalismista ja se yhdistää sekä sosiaali- että markkinaliberalismia. Niitä yhdistää valistuksen perinne, sekä usko sivistyksen tai ainakin tiedon voimaan. Individualismia kannattava liberalismi näkee ihmisen vapauden myös vastuullisuutena tai uskoo sen kehittyvän vapauden kautta, sosiaaliliberaalin kannattaja näkee vahvassa individualismissa riskejä ja painottaa yhteisöllisempää näkökulmaa. Kumpikin voi kuitenkin vastustaa keskitettyjä vapauden rajoitteita ja sääntelyjä, sekä hyväksyä kohtuullisen sääntelyn.

Liberaalisuus esitetään yllättävän usein virheellisesi konservatiivisen vastinparina. Näkemys seuraa siitä, kun konservatiivi ajatellaan vanhaan viittaavana (vanhanaikaisena) ja liberaali uutena (uudenaikaisena) siten, että kehitys kulkisi tai jotkut pyrkisivät aina kohti suurempaa vapautta; tällöin varovaisuus tai jarruttelu siinä olisi konservatiivista suhteessa (radikaaliin) liberaalisuuteen. Näin on historian kuluessa osittain tapahtunutkin, kun kehityksessä demokratia, tasa-arvo ja yhtäläiset vapaudet ovat lisääntyneet suhteessa eriarvoisempaan, hierarkkiseen yhteiskuntaan.

Ranskan vallankumouksen tunnettu sanoma tiivistyi sanoihin vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Kuninkaalle, hoville ja ylhäisaatelistolle ne merkitsivät aluksi anarkismia, kansalaisten veljeys alkoi merkitä joillekin sosialismia ja tasa-arvo ylempien valta-asemien heikentämistä. Demokratia ja kansan liberalismi näyttäytyivät heille anarkismina. Vanha valta ei vastustanut vain eikä eniten yhtäläistä ihmisarvoa oikeudellisesti, vaan nimenomaan yhtäläisiä taloudellisia vapauksia. USA: n vallankumouksen ja liittovaltion rakentamisen myötä Vapaudenpatsaaseen kutenkin kirjattiin ”Liberty” merkitsemään sekä yksilönvapautta että taloudellisen toiminnan vapautta.

Mutta ei ole niin, että kehitys ajassa kulkisi aina tasaisesti kohti liberaalimpaa, vaan se voi vaihdella, kuten on nähty ja nähtävissä demokratiaa tukahduttavissa maissa.

Liberaalius ja sen vastakohta eivät liity radikaaliin tai konservatiiviseen, vaan muodostavat toisen ulottuvuuden. Yleinen liberalismi avoimen yhteiskunnan ja yksilön vapautena on vastinpari suljetulle ja säännellylle, vapautta rajoittavalle, tai muuten (esimerkiksi taloudellisen vallan) autoritaariselle tai totalitaariselle yhteiskunnalle.

Mustavalkoista tämäkään ei ole, vaan muistuttaa radikaalisuus-konservatiivisuus -vastinparia: toimivassa perustuslaillisessa demokratiassa on paljon vapauksia mutta myös niiden sääntelyä niin arvoissa kuin taloudessakin: kumpaakin tarvitaan. Vapauden ja vastuun oikeuksien ja velvollisuuksien suhde on yhteiskunnassa tärkeä ja siitä tulisi keskustella jatkuvasti. Sen sijaan täysin liberaali, ääriliberalistisen vapaa yhteiskunta merkitsisi kaaosta, kun autoritarismin tai totalitarismin täysin säännelty ja suljettu yhteiskunta merkitsisi jähmettymistä.

Takaisin Blogisarjan pääsivulle

 

#nuorisotyö matkalla nykyisyyteen

Vuoden 2016 ensi kvartaalissa julkaisin useita blogitekstejä, mutta sitten on ollut niissä taukoa.  Työmuistelmat -sarja on kesken – no kyllä se jatkuu ja muutakin tulee, kunhan päivät lyhenevät.

Olen kirjoittanut Nuorisotyö -lehteen ja juttuni ilmestyy vuoden 2016 jokaisessa numerossa: lehden 70-vuotis juhlavuoden kunniaksi kirjoitan nuorisotyöstä, kun omaakin taipalettani alan seuraajana on kestänyt kohta 20 vuotta. Kannattaa seurata tuota sivua, siellä on muitakin lehden juttuja digitoituina.

”Matkalla nykyisyyteen” -juttusarjan aluksi lehdessä 1/2006 tarkastelin alan yleistä kehitystä 1990-luvun lamasta EU-jäsenyyden kautta yli Milleniumin, sekä sen jatkoksi lehden 2 jutussani Nuorisotyö vuosituhannen alussa voimistunutta kehitystä vuodesta 2008 alkaneeseen lamaan saakka.

Lehdessä 3, jota jaettiin myös Allianssi-risteilyllä, juttuni Nuorisotyö, himmelit ja käytäntö, aiheina olivat aluerakenteet ja rakenneuudistukset sekä nuorisotyön asema aluepolitiikassa, alueiden Suomessa.

Lehden 4 vapaaehtoistoiminnan teemaan sidottu juttuni Vapaaehtoistoimintaa edistetään – vai heikennetään tarkastelee kansalaisjärjestöjen asemaa, joka on häirinnyt minua vuosia ja jonka roolia kuntien palvelujen rinnalla tai korvaavana olen saanut työssäni myös seurata.

Katso siitä myös aiempi Kommentti-kirjoitukseni ”Lautakasojen vartiointi ja penkominen” – purin turhaumia, joita en voinut kirjoittaa artikkeliini ”Hyvinvointipalvelujen tuottamisen malleja kolmannella sektorilla” julkaisussa Kolmannella lähteellä (verkkoversiossa sivut 96- 106).

Nuorisotyö -lehden tuplanumero 5-6/2016 tarjoaa tuhdin lukupaketin ja sen sisältää löytää myös minun juttuni Globaalikasvatus ja nuorisotyö jossa kysyn, onko Pallo hukassa ja mistä se voisi löytyä.

Vuoden viimeisten kahden lehden tekstini ovat kevyttä alan tutkimuksen ja sen merkityksen tarkastelua: Nuorisotyön tutkimuksesta osat 1-2. Lehden numerossa 7 juttuni ”Miten nuorisokysymys muuttui nuorisotyöksi ja -politiikaksi” kuvaa taustahistoriaa noin 1990-luvun alkuun asti. Lehden 8 juttuni ”Mosaiikkimaista kehitystä” jatkaa siitä noin nykyaikaan.

Minua kiinnostaisi tietää, miten nämä tekstini on koettu – erityisesti nuorisostyön kentällä, mutta muutenkin.

Nuorisotyön Strategiaa 1990-luvulta

Pian ilmestyvän Nuorisotyö-lehden 1/2016 artikkelissani kysyn, olisiko aika profiloida koko nuorisotyötä yhtisesti. Viittaan siinä yhteen 1990-luvun strategiaan, josta tässä hiukan lisätietoa.

Laman keskellä vuonna 1992 käynnistyi nuorisotyön asiantuntijoista koostetun ryhmän toimesta nuorisotyön strategiaprosessi NUOSTRA. Sen keskeiset ajatukset julkaistiin yhtenäisenä kirjasena vuonna 1993. Työskentelyyn osallistui valtion keskushallinnon, kuntien, nuorisotyö- ja nuorisojärjestöjen edustajia sekä nuorisotutkijoita. Työn vaikutukset näkyivät kaksi vuotta myöhemmin julkaistussa poikkihallinnollisessa nuorten elinoloihin keskittyvässä konsernistrategiassa ja vuoden 1995 uudistetussa nuorisotyölaissa.

Keskeisintä NUOSTRA-prosessissa oli pyrkimys kiteyttää nuorisotyön arvolähtökohta ja toiminta-ajatus, sekä rajata nuorisotyölle keskeiset tulosalueet.

Nuostran esittämä arvolähtökohta oli nuoren oikeus ja vastuu oman tulevaisuutensa rakentamiseen. Arvolähtökohdan perusteella nuorisotyön toiminta-ajatuksiksi kiteytyivät nuoren mahdollisuuksien ja valmiuksien edistäminen hänen oman tulevaisuuden rakentamiseen: nuorisotyö rakentaa

  • mahdollisuuksia nuoren oikeuksien toteutumiselle
  • valmiuksia nuoren kyvylle ottaa vastuuta

Ajatus nuoren oikeuksista palautuu yleisiin ajatuksiin ihmisoikeuksista, samanarvoisuudesta ja yksilönvapaudesta, joten sitä voidaan pitää kulttuurisesti ja historiallisesti perusteltuna. Ajatus nuoren vastuusta kytkeytyy ajatuksiin yhteisöllisen käytännön edellyttämistä velvoitteista, ajatuksiin eettisestä toimijasta, sekä ajatuksiin tarpeesta yksiöiden oman elämänsä hallintaa samalla kuitenkin sopeutuen ympäristöönsä ja muihin ihmisiin.

Kumpaakin ajatusta voidaan pitää inhimillisen, demokraattisen ja liberaalin yhteiskunnan keskeisinä arvoina, ihannetunnusmerkkeinä ja tavoitteina: ajatuksina ne yhdistävät elämänfilosofisen ja yhteiskuntafilosofisen tason ja käytännön pyrkimyksinä ne ovat yhteiskunnallisesti perusteltuja. Nuorisotyön perustelun kannalta voidaan esittää, että juuri elämänfilosofisen ja yhteiskuntafilosofisen tason yhdistyminen sen toiminta-ajatuksessa legitimoi sen yhteiskunnallisena käytäntönä. Nuorisotyön arvolähtökohta ja toiminta-ajatukset ovat arvokas anti koko yhteiskunnalle.

Nuorisotyön käytännön kannalta strategian yhteydessä tulee voida esittää ongelmia tai haasteita, jotka ovat yhteiskunnallisesti merkityksellisiä; lisäksi tulee voida esittää, että nuorisotyö on mielekäs käytäntö vastaamaan tällaisiin ongelmiin ja haasteisiin. Ongelmat, haasteet ja nuorisotyön toimintapyrkimykset kiteytyivätkin NUOSTRAN esittämissä toimintatavoissa ja tulosalueissa.

Toimintatapoja oli kaksi:

  • vastuun ja valmiuksien tukeminen nuorisotyön mahdollistamalla nuorisotoiminnalla, tiedottamisella ja muulla tuella
  • oikeuksien ja mahdollisuuksien tukeminen vaikuttamalla nuorten elinoloihin

Nuorisotyön strategian tulosalueita esitettiin neljä:

  • Kasvu ja kansalaistoiminta
  • Nuorten elinolot
  • Kansainvälisyys
  • Syrjäytymisen ehkäisy

Nuorisotyöllä nähtiin tulosalueiden kannalta kolme oleellista elementtiä:

  • toiminta vertaisryhmässä identiteettiä rakentavana ja sosiaalistavana välineenä
  • arvostava aikuinen nuorisotyöntekijä identiteettiä tukevana
  • yhteinen ja nuorisotyön tradition välittämä kulttuuriperintö (identiteettiä, arvoperustoja ja maailmankuvaa rakentavana)

Työn merkityksestä

Nuostrassa esitettiin ohjelma liikunnan, koulun ja sosiaalityön yhteistyöstä nuorisotyön alueella ja evästettiin strategian jatkamiseen ja kehittämiseen alueellisilla ja paikallisilla tasoilla. Valitettavasti tuolloin ei laajasti panostettu strategian viemiseen kentälle, eikä sen jalkautumisesta, materiaalin käytöstä ja toimien toteutumisesta tehty kunnon arviointia. Mutta: prosessiin osallistuneiden tahojen kannalta työllä oli valtakunnallistakin merkitystä ja tuolloin käynnistetyn Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n sidosryhmätyölle ja toimialan edunvalvonnalle se varmasti oli tärkeä.

Nuostran työstämisessä myös valtion viranhaltijat kohtasivat nuorisotyön edustajia vapaamuotoisesti. Ero aiempien vuosikymmenien muodollisuuksiin, kuten raskaisiin komitealaitoksen toimiin oli merkittävä. Ja tämä heijastuikin nuorisotoimialan osalta hiukan myös valtionhallintoon. Nuorisotyön strategialla oli vaikutusta vuosina 1994-96 kehitettyyn konsernistrategiaan, jossa nuorten elinolot edustivat yhdistävää tu¬losaluetta eri hallinnonalojen tulostavoitteiden suuntaamisessa.

”Konsernistrategia on keino varmistaa nuorten elinolojen laadukas hoito valtionhallinnossa.” -”Strategia avaa myös nuorten mielipiteille entistä suoremman väylän päätöksentekoon.”  – Tässä siis haettiin jopa uutta ideaa nuorten huomiointiin valtionhallinon työssä.

Strategiatyöryhmän määrittämät keskeiset linjaukset Koulutus ja työ, Toimeentulo, Asuminen, sekä Terveys ja identiteetti sisälsivät sekä strategisia tavoitteita, että määriteltyjä indikaattoreita tulosten seurantaan; apuna oli tarkoitus käyttää nuorisotutkimusta ja yhteyksiä nuorisotyön kenttään.

Konsernistrategiassa määriteltiin eri ministeriöiden keskeiset vastuualueet nuorten elinolojen hoidossa. Tämä oli aiempaan nähden tuore ja ketterämpi pyrkimys luoda yhteistä ohjautuvuutta hallintokuntien välille.

Konsernistrategia nuorten elonoloissa sekä lisäsi nuorisoasioiden sekä niihin liittyvien arvojen, haasteiden ja ongelmien esilletuloa valtionhallinnossa, että kehitti hallinnon tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Se tuli esille työministeriön, opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välisen nuorisokansliapäällikkötyöryhmän työssä: vuorovaikutuksella ja päällekkäisten toimintojen purkamisella todettiin olevan paitsi taloudellisesti myös tehokkuuden kannalta myönteisiä vaikutuksia.

Konsernityöskentely huomioitiin myös Valtiovarainministeriössä toimintatapana, josta kannatti ottaa mallia yleisemminkin yhä jähmeässä valtionhallinnossa. On ehkä merkityksellistä, että tässä(kin) tapauksessa yhdistävänä tekijänä toimivat nuorisotyön avoimen vuorovaikutuksen kulttuuri ja arvomaailma: nuorisotyö on ala, joka innovoi toimintamalleja muillekin yhteiskunnan alueille.

Nuostran päivittämistä pohdittiin 1990-luvun lopulla, mutta se jäi. Sen sijaan vuosituhannen vaihteessa käynnistetty Allianssin Strategiatyö ja järjestön toistuvat nuorisotyön kampanjat voi nähdä ainakin osaltaan jatkumona samalla strategiselle pyrkimykselle ja toimialalle tärkeinä.

Valtionhallinnossa kansliapäälliköiden yhteistyö hiipui kai lähinnä henkilövaihdoksiin, eikä siis muodostunut vakinaiseksi käytännöksi, osaksi toiminnan rakennetta. Myöhemmin rakenne aktivoitui esimerkiksi osana hallituksen (2008-) politiikkaohjelmaa, mutta jäi silloinkin väliaikaiseksi.

Nuorisotyö-lehden 2/2016 artikkelissani tarkastelen nuorisotyöhön vaikuttaneita strategisia pyrkimyksiä ja linjoja vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä.