Merkittävä kirjoituskokoelma nuorisotyöstä

Mukana myös oma artikkelini.

Sähköinen versio kirjasta tulossa.

Kenen nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet
Tommi Hoikkala & Johanna Kuivakangas (toim.)

 

 

 

Mainokset

Työmuistelmia 3: Petri lukee, kirjoittaa ja puhuu

Lähtökohtaisesti erityinen asemani kehittyi kahdesta syystä: toisaalta tulin Allianssissa tekemäni työn kautta koko alan keskustelujen valtakunnalliseen ytimeen, toisaalta tuolloin ja seuraavinakaan vuosina muita nuorisotyöhön päätoimisesti keskittyviä tietojen ja näkökulmien kokoajia, tutkijoita ja viestijöitä ei ollut. Vuosina 1997-2000 selasin ja luin melkoisen määrän materiaalia Nuorisotiedon kirjastosta, joka tuolloin sijaitsi Olympiastadionilla. Ja kirjoitin aiheita kokoon moninkertaisesti verrattuna siihen mitä julkaisin.

Allianssi-risteilyllä syksyllä 1998, jossa tuottamani tekstit olivat pääaiheiden joukossa, sain olla melko rauhassa. Jotkut Allianssista naureskelivat, että ”rentoudu nyt, kun sinua ei vielä tunneta, kohta olet alalla julkkis”.

Photo SASiimes1998

Oma erityinen panokseni tuosta alkaen oli siinä, että jäsenneltyäni nuorisotyön piirteitä ja ajankohtaisia kehittämishaasteita olin intohimoisen kiinnostunut tietämään alan käytännöstä lisää kuulemalla nuorisotyöntekijöitä. Tässä tilanteessa hahmottuivat jo elementit sille dialogisuudelle, jonka myöhemmin, vuodesta 2005, otin koko työtäni julkisesti määrittäväksi periaatteeksi: vuoropuhelu nuorisotyön kanssa. Sen yksi ulottuvuus oli luennointi ja kouluttaminen.

Elämäni ensimmäiset luennot pidin loppuvuonna 1998 Oulussa kaupungin nuorisotoimen edustajille ja kutsuvieraille sekä alkuvuonna 1999 Vantaan kaupungin nuorisotoimelle. Näitä seurasivat Haapaveden opiston ja kutsuvieraiden tilaisuus, Kuntakoulutuksen Nuorisotoimen neuvottelupäivät, Ähtärin kaupunki (mm. paneeli), koulutuspäivä Humak Kanneljärven opiskelijoille sekä Nuorisotutkimusverkoston yleisöseminaari joulukuussa 1999.

Tuosta hahmottuukin karkea kutsujien kirjo, joka sitten tiheni ja laajeni vähitellen. Vuosina 2000-2005 luennoin 12 kertaa suurehkolle joukolle valtakunnallisessa tilaisuudessa (Nuorisotyöpäivät, Allianssi-risteilyt, Kuntakoulutuksen päivät, Opetusministeriön tilaisuudet), opetin tai koulutin 18 kertaa oppilaitoksille (Humak, Tampereen yliopisto, Mamk, yksittäisiä opistoja), sekä luennoin ja koulutin 20 kertaa paikallisissa tai alueellisissa tilaisuuksissa (kunnat, järjestöt, hankkeet, lääninhallitukset, Allianssi). Eniten työtehtäviä tuli Humakin koulutukseen ja Lääninhallitusten päiville.

Kuva: Maarit Hurmerinta konsertoi, Petri Cederlöf luennoi – Allianssi-risteily 2004. Nuorisotyö 4/2004, s. 18. Kuvat: Anna Autio.

Allirist2004

Aiheita ei tarvitse etsiä

Nuorisotyön merkitysaiheesta (tavoitteet, tehtävät, toimintamuodot, menetelmät, vaikuttavuus) 1998-1999 oli luontevaa siirtyä toiminnan laadun, arvioinnin ja niiden edellyttämän srategisen jäsentelyn näkökulmiin, jotka olivat luentojen ja koulutustilaisuuksien yleisimpiä aiheitani vuosina 2000-2001, vahvasti muiden aiheiden joukossa 2002 ja suppeammin mukana seuraavina vuosina hahmottunutta sisältöpakettiani.

Esitutkimukseni kyselyt ja sitten toden teolla kenttä- ja seurantatutkimukseni (2001-2003) kuntien nuorisotyön ja seutuyhteistyön parissa toivat mukaan lisää aiheita niin valtion ja kuntien politiikasta ja hallinnosta kuin käytännön nuorisotyöstä paikallisesti, myös ammatillisuus ja monialainen yhteistyö sekä koulutus- ja kehittäminen. Vuosina 2003-2005 keskeiset aiheeni koskivat perustietoja ja havaintojani kunnallisesta nuorisotyöstä ja nuorisotyön seutukunnallisesta yhteistyöstä.

Erityisesti opiskelijoille piti selvittää yleisiä hallinnon ja yhteiskunnan rakenteen perustietoja sekä organisaationäkökulmia, jotta niiden kehittäminen ja arviointi kiinnittyisivät johonkin. Nuoret opiskelija tekivät upeita ”miksi”-kysymyksiä joihin vastaaminen vaati pohjustusta.

Omaa yliopistoalaani vastaavat koulutuspyynnöt sain tuolla urani alkuvaiheella Kehityspiikiltä, Humakilta ja Kanneljärven opistolta, niissä saatoin yhdistää kattavammin filosofiaa mm. laatuajatteluun, kehittämiseen ja arviointiin: Koulutuspäivä ”Arvot ja muuttuva yhteiskunta” Tuottajuus nuorisotyössä -täydennyskoulutusryhmälle loppuvuona 1999 sekä vastaavasti 2-päiväinen ”Arvopohjaisen tuottajuuden filosofia” keväällä 2000. Muuten yhtymäkohdat ovat olleet pienimuotoisemmin perusnäkökulmia etiikkaan, sekä opiskelijoiden tutkimusmenetelmäopintoihin yleistä metodeista ja tieteenteoriasta.

Tuottajuus200

Täydennyskoulutuksessa olevat ammattilaiset olivat yleensä kaikkein vastaanottavaisimpia, mutta nuortenkin opiskelijoiden osalta riski oli enemmän aiheiden vaativuus ja laajuus, kuin kiinnostuksen puute – ja kiinnostuksekin voi herättää jos haluaa. Luento täytyy aina muokata kohderyhmälle sopivaksi ja käytinkin usein runsaasti aikaa suunnitellen ja luonnostellen. Oma roolini tai sen painotukset vaihtelivat tutkijan, kehittäjän ja kouluttajan välillä.

Erityisesti laadun ja arvioinnin aiheiden esessä ilmeni myös vastustusta alan toimijoissa. Ministeriön nuorisoyksikön tilaama luentoni ”Arviointi ja laatu, peruskysymyksiä” Valtakunnallisella nuorisojärjestöpäivällä otettiin kiinnostuksella vastaan, mutta näin myös närästystä ja eräässä puheenvuorossa kyseenalaistettiin, miksi tällaista ”liiketoiminnallista” sisältöä tuputetaan järjestöille. Nuorisyksikön johtaja Olli Saarela vastasi siihen terävästi ja muistutti että minä olin kertomassa ajankohtaisesta aiheesta.

Myöhemminkin minua on yritetty ampua eri aiheiden viestintuojana, mutta torjuntatuki oli vahva; vuosina 2013-2014 se sitten onnistui, kun laukaukset tulivat ministeriön sisältä… Psykologiassa erilaiset defenssit tunnetaan hyvin ja niitähän on kaikilla. Vaarallisimpia ja primitiivisimpiä kuitenkin ovat itselle epämieluisan tiedon täysi kieltäminen tai jopa sen esittäjän kieltäminen. Ja niitä on nyt havaittavissa…

Ensimmäiset suuremmat yleisöluentoni laadusta, arvioinnista ja kehittämisestä pidin Allianssiristeilyllä ja Tuhti-seminaarissa 2001. Itsessään laadukkaimpia koulutuspaketteja olivat tuolloin Kuntakoulutuksen järjestämät, mutta ne olivat liian kalliita nuorisotyön kentän enemmistölle. Vuosien 2001-2002 tutkimusprojektini yhteydessä pidin useita luentoja ja vastasin kehittämistilaisuuksista Loimaan seutukunnan toimijoille sekä maakunnallisissa tilaisuuksissa, joissa kaikissa aiheina oli kehittäminen; niissä arvioinnin ja laadun näkökulmia työstettiin käytännössä.

Yläne2001

Vuoden 2001 lopulla luentojeni sisällöissä alkoivat jo näkyä kenttätutkimukseni havainnot:

”Opetus 12t aiheista toimintaidea, strategia, arviointi, laatu… Humak Lohja 22.-23.11.”

”Luennointi 4t: Nuorisotyön haasteet valtionhallinnosta ja kentältä katsoen, seutuyhteistyö, arviointi, kehittäminen; Humak Tornio 29.11.”

Vuonna 2002 luennoin ja koulutin 12: ssa tilaisuudessa ja niihin kului valmisteluineen yli kuukauden työpäivät. Esimerkiksi laadusta ja arvioinnista kävin yleensä läpi kansainvälisiä tietoja, ajankohtaset järjestelmät Suomessa, sekä laadin osallistujille kysymyksiä, lähdeluetteloja ja linkkilistoja. Näin toimien olen käyttänyt huomattavankin osan työajoistani kouluttamiseen sekä esityksen ja toteutuksen sisällön räätälöimiseen.

Taustatyö on luennoinnissakin yhtä tärkeä kuin tutkimuksessa, toisaalta se mahdollistaa myös itselle uusien aiheiden ottamisen mukaan.

Vuosina 2002-2005 huomiot pienistä kunnista ja seutuyhteistyöstä, sekä sitten Nuorisolain valmistelusta ja valtakunnallisista rakenneuudistuksista veivät voiton edellisistä aiheista. Vuonna 2004 luennoin Allianssiristeilyllä suurelle yleisölle aiheesta ”Tutkimushuomioita: nuorisotyö ja sen haasteet pienissä kunnissa” ja vuoden 2005 Nuorisotyöpäivien pääluennoitsijana kaikille aiheesta ”Nuorisopolitiikka, pienet kunnat ja seutuyhteistyö”.

Vuodesta 2006 lähtien osana valtakunnallista työtäni luentojen aiheina olivat yleensä perustiedot nuorisotyöstä, työn kuvaaminen, kehittämishaasteet, nuorisolaki ja nuorisopolitiikka, monialaisuus, sekä hallinnolliset ja organisaatioiden muutokset: nuorisotyön asema eri konteksteissa – tilaajan ja yleisön tarpeisiin ja tarkoitukseen sovittaen. Mutta tuosta jaksosta kerron lisää vasta myöhemmin.