Suomi tarvitsee faktantarkistajien yhteistyötä ja tietoturvallisen faktantarkistusportaalin – Faktabaari

Meillä kansalaisilla tulisi olla oikeus avoimeen, luotettavaan ja totuudenmukaiseen tietoon. Liikenne- ja viestintäministeriö on juuri nyt viimeistelemässä mediapoliittista periaateohjelmaa, jonka pohjalta suomalaista mediamaisemaa pyritään kehittämään yli hallituskausien pitkälle 2020-luvulle. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner on kiitettävästi avannut mediapoliittista kuulemista Avoin yhteiskunta ry:n kaltaisille, kansalaisyhteiskunnasta ponnistaville yhteisöille. Täällä on luettavissa ministeriön lausuntokierrokselle lähettämä periaateohjelmaluonnos jonka osalta Faktabaarissa haluamme kiinnittää huomiota erityisesti sen Eurooppa-tasoista faktantarkistamista koskevaan sisältöön. Itsenäisen ja nopeasti reagoivan faktantarkistamisen merkitys on viime aikoina korostunut ja juuri tähän suuntaan on Eurooppalainen faktantarkistaminen suuntaamassa. Suomi ei voi olla osallistumatta tähän ”ytimeen”.Suomi johtaa  2019 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen EU:n ministerineuvostoa ja faktantarkistus on yksi komission tärkeimpiä disinformaatiota rajoittavia toimia ml. itsenäisen eurooppalaisen faktantarkistusportaalin käynnistäminen. Suomella on nyt valinnan mahdollisuus. Haluaako se sitoutua kansainväliseen standardiin, kuten vaikkapa länsinaapurimme Ruotsi ja Norja? Suomelle olisi tarjolla myös toimia Faktabaarin johdolla edelläkävijänä mm. medialukutaito ja tietoturvallisuuden osalta. Digitalisoituvassa mediaympäristössä ihmisten oikeutta paikkansa pitävään tietoon on varjeltava. Erityisesti sosiaalisen median kentällä valvontakysymys on huomionarvoinen. Sosiaalisen median alustat ovat viime aikoina myötävaikuttaneet vaalituloksiin eikä liene mitään syytä uskoa niiden yhteiskunnallisen merkityksen vähenevän.Käytännössä tilanne on raaka, sillä tällä hetkellä Suomessa ei ole mitään sisällöllistä kontrollia sosiaalisessa mediassa liikkuvalle asiallisesti väärälle (misinformaatio)  ja tarkoituksellisesti harhaanjohtavalle (disinformaatio) sisällölle. Samaan haasteeseen viittasi äskettäin Stanfordin yliopistossa suomalainen tutkijatohtori peräänkuuluttamalla mediaan “myrkkymittaria” Emme kuitenkaan täällä Suomessa ole olleet toimettomia. Faktabaari on vuoden 2014 eurovaaleista lähtien vakiinnuttanut faktantarkistuksen osaksi suomalaista vaalijournalismia ja palkittu toimistaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Faktabaari on perustamisestaan alkaen osallistunut aktiivisesti eurooppalaiseen faktantarkistustoiminnan kehittämiseen. Vuoden 2018 presidentinvaaleissa nähtiin, kuinka suomalaiset mediatalot kiinnostuivat poliittisesta faktantarkistamisesta. Siis siitä, mitä Faktabaari on tehnyt jo vuosia ammattilaisten vapaaehtoistyöhön tukeutuen. Faktabaari arvioi heti vaalien jälkeen tutkijoiden valvonnassa kaikki presidentinvaaleissa tehdyt faktantarkistukset Faktabaarin kansainväliseen standardiin kytkeytyvään faktantarkistamis standardia vasten. Löysimme paljon hyvää mutta myös paljon parannettavaa. Euroopan unionin tasolla on tällä hetkellä voimakas virtaus kohti faktantarkistamisen vakiinnuttamista osaksi eurooppalaista mediaa ja medialukutaitoa – aktivoimalla kansalaisia kriittiseen itsenäiseen ajatteluun. Juuri tätä on Liikenne- ja viestintäministeriön mahdollista tukea mediapoliittisella periaateohjelmallaan. Nyt on aika tuoda suomalainen faktantarkistaminen länsieurooppalaiselle tasolle. Nyt on aika ketterälle toiminnalle. Suomen on mahdollista laatia pilotti, joka lunastaa lupauksensa eurooppalaisessa viitekehyksessä ja tuo mukaan myös tärkeän medialukutaidon. Suomalaisten on toden teolla tartuttava vuonna 2019 käynnistyvään faktantarkistamisen eurooppalaiseen yhteishankkeeseen ja sen mahdollistavaan yhteistyöalustaan. Faktabaari on valmis toimimaan kansallisena koordinoijana. Osallistuminen vaatii rahoitusta järjestelmän toteuttamiseksi sekä kansallista liikettä, joka sitouttaisi mediatoimijat kansainväliseen faktantarkistamisen IFCN-standardiin, joka mahdollistaa toimimisen mm. teknologia alustoilla (Facebook, Google jne.). Faktabaari on tähän mennessä toiminut vaalikohtaisesti ja vapaaehtoisvoimin. Se ei enää riitä. Kansainvälinen faktantarkistamisen normisto edellyttää viikottaista faktantarkistamista, mihin tarvitaan investointeija. Faktabaarin ehdotus on seuraava: Kehitämme yhdessä mallin suomalaiselle faktantarkistamisportaalille. Tässä meitä tukee suomalainen medialukutaito-osaaminen ja vastuullisen journalismin pitkä perinne. Synnytämme tämän luomalla suomalaisista mediatoimijoista vahvan kansallisen koalition, joka toimii alkuun päästyään liiketaloudellisesti kannattavasti yhden faktantarkistamisportaalin kautta. Yhdessä kehitetyt työkalut ja toimintamallit tukevat koko suomalaista toimintakenttää – myös sitä perinteisempää journalismia. Luomme faktantarmistamisen osaamista käynnistämällä kansallisen faktantarkistamisvalmennuksen, joka tukee kaikkia medioita journalistisen laadun edelleenkehittämisessä haasteiden vain kasvaessa. Tuettu ja luotettu portaali vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä erilaisia informaatiovaikuttamisyrityksiä vastaan. Se on kokonaisturvallisuutta. Faktat ovat nykyään luksusta, niihin on sijoitettava ja niihin avoimen yhteiskunnan on sitouduttava. Faktabaarilaiset Ohessa avoimesti hyödynnettäväksi laajempi lausuntoluonnoksemme, jonka lähetämme ministeriölle myös virallisesti käytyämme sitä vielä läpi kehitysryhmässämme ja käsiteltyämme sen Faktabaaria mahdollistavan Avoin yhteiskunta ry:n piirissä. https://docs.google.com/document/d/1gT7mrf6zD3lF3j6DRzo2oNOD4015wceXnbfptLLGaUc/edit?usp=sharing Lisätietoja: toimitus(at)faktabaari.fi
— Read on faktabaari.fi/baaripuhetta/suomi-tarvitsee-faktantarkistajien-yhteistyt-ja-tietoturvallisen-faktantarkistusportaalin/

Mainokset

Blogisarja Turvallisuudesta – nuorisotyölle ja muille

Blogisarja käynnistyi alkuvuonna 2017 ja täydentyy vähitellen.

Kirjoitan jäsentääkseni ja päivittääkseni näkökulmiani sekä ylläpitääkseni luku- ja kirjoitustaitoa, tutkijan ja tiedonhaun valmiuksiani. Suurin osa kaikesta tässä tekstissä on jäsentelemääni yleistä sisältöä, josta on kirjoitettu aeimminkin ja paljon. Toisaalta olen huomannut, että perustietojen puutetta on ihmisillä paljon ja blogit saattavat tavoittaa joitakin, jotka eivät aiheesta muuten alkaisi lukea.

Samalla teksti edustaa osittain omaa ehkä filosofistakin pohdiskkeluani. Pyrkimykseni on välttää moralisointia, mutta en ole editoinut pois kaikkia mieleeni tulleita sivupoimuja, koska asiapainotteisessa tekstissä ne voivat olla jopa virkistäviä. Tämä blogisarja ei valmistuessaan ole valmis kokonaisuus ja sitä voi ajatella vaikka käsikirjoitusluonnoksena. (Työttömänä en saa mitään kirjaa ammattillisesti kirjoittaa.

Olen huomannut, että lukiessani, etenkin aiemmin oppimaani kerratessani ja päivättessäni, tai minulle aeimmin tuntematonta ajatellessani – tapahtuu ajattelun lisääntymistä.  Se tarkoittaa käytännössä, että käsitykseni siitä mitä tarkastelen, kehittyy ja saattaa muuttua ajattelun ja kirjoittamisen edetessä. Samalla kohtaan tavanomaisen tekstin peräjäkeisen narratiivimuodon rajoitteet. Mutta ainakin tässä vaiheessa siihen on tyydyttävä. En halua käsikirjoitusta myöskään sotkea linkeillä ja lähdeviitteillä, joiden määrä tätä sarjaa tehdessä koko ajan kasvaa.

Uskon että tekstiäni voi lukea ajattelun virikkeenä muutenkin kuin vain minun näkökulminani. Paitsi että sisällön kanssa samoja (ja poikkevia) näkökulmia löytää jos lukee riittävästi aatteista ja ideologioista, ovat omat näkemykseni myös saanet aineksia yli 15 vuoden toiminnasta varsin läheltä suomalaisen yhteiskunnan rakeneiden ja politiikan, sekä kansalaistoiminnan sisältöjä, vaikka melko ”näkymättömästi”.

Sisältö:

Johdanto

Ihmiset uhan kohteina ja aiheuttajina, perusmekanismit kääntymiselle pois tai jotain vastaan.

Osa 1: Syrjäily

Syrjäytymisen käsitteen epämääräisyys, sen hallinnointi ja vastanäky: politiikan vieraantuneisuus. Hyvinvoinnin ongelmat sekä jokaisen terveys ja sairaus laaja-alaisesti. Ehkäisy esillä mutta korjaavan painotus. Syrjäytymisen suhteellisuus ja myönteisestä kielteiseen. Tavanomainen välinpitämättömyys ja poltiikka osallisuuden rajoittajana.

Osa 2A: Aatteet, kommunikaatio, kriittisyys ja järki

Käsitteet, sanat ja asiat, tarkoite ja merkitys, informaatiovaikuttaminen. Tieteellisen ja tavallisen ajattelun ero, kriittisyys tai ”kiittisyys” ja järki. Johdantona seuraaviin: Asenteet ja aatteet ulottuvuuksina: johdanto seuraaviin Jakson 2 osiin.

Suuntia asenteiden ja aatteiden avaruudessa

Osa 2B: Radikaali, konservatiivi ja liberaali

Sanoja käytetään miten sattuu. Näiden kirjoitusteni lähestymistapa. Asenteiden ja aatteiden ymmärtäminen ja kielen ilmaisumuodot.  Radikaali ja konservatiivi, Radikalismi ja konservatismi yleisesti, Radikalismi ja konservatismi erityisesti, Liberaalisuus ja liberalismi.

Osa 2C: Välihuomiota ja näkökulman tarkennusta

– 1) Informaatio, tieto ja ymmärrystä

Informaation välittymisen kehitys. Ymmärtäminen ja tietäminen. Mitä tieto ja siihen perustuva ymmärtäminen on. Varmuus ja epävarmuus.

– 2) Informaation ymmärtäminen ja tilannekuva

Huhu, kohu ja juoru. Varmuuden koostaminen ja hajottaminen informaatiolla. Tilannekuvan totuus ja sen hämärtyminen (pakkopalautukset ja sääennusteet).

-3) Vallan luonne ja informaation vallankumous

Vallan moninainen luonne ja perinteiset vaihtoehdot. Vallan perinteinen rakenne ja informaation ylivalta ongelmana. Johdattelu seuraaviin Anarkisuuden, autoritarisuuden ja totaalisuuden kuvauksiin.

Osa 2D: Anarkisuus ja anarkistisuus

Aiheen ja sen ymmärtämisen tärkeys sekä sekavuus – minkä takia pitempi tarkastelu kuin muista ulottuvuuksista.  Sanan käyttö eri merkityyksissä eli sen eri käsitteet ja tarkoitteet. Anarkisuus huomiota herättävästä käyttäytymisestä ja aatteesta riippumattomana asiana, sekä yleinen ongelmallinen pasiivisuus sen puutteena. Anarkistisuus anarkismin aateperheen kannalta yleistäen sekä anarksismi ”hyvänä vihollisena”. Anarkismi kielteiset kehitysmahdollisuudet tai kytkökset.

Osa 2E: Autoritaarisuus ja totaalisuus

Nämä aiheet koskevat yksilöitä ja ryhmiä sekä organisaatioita ja valtioita. Niihin liittyvät myös mielenterveyden aiheet,joita tarkastellaan osassa 2/3.

Osa 2F: Autoritaarisuus ja totaalisuus 2/3

Osa 2G: Autoritaarisuus ja totaalisuus 3/3

Osa 3: Asenteiden ja aatteiden ääret ja poliittisuus

Osa 3A  Yhteisöllisyys ja yksilöllisyys

Osa 3B Virallinen politiikka ja valta, ääripolitikka, sekä demokratiamme normaali ja Ongelmat.

3C Asenteet ja aatteet ihmisissä

Osa 3D: Asenteiden ja aatteiden äärellä

 

4 Turvallisuuden perusta on globaalin yhteisön ihmisyydessä

A Sosiaalisuus ja yksilöllisyys: hyvälle sekä edellytys että uhka

B Turvallisuusuhat aikuisten oikeasti

C Kansalaisten turvallisuus ja riskit

5 Turvallinen toiminta (ehkäisten ja vaikuttaen)

Turvaava toiminta

Ehkäisevä työ ja yleinen turvallisuus

Motto 1: nuorissa on tulevaisuus

Motto 2: lokaali on globaalia ja globaali on lokaalia

 

Huvittunutta ihmettelyä

Sähköpostiarkistoani lukemalla saan hyvin muistikuvaa työni eri vuosien tapahtumista ja aiheista.

1) Koska suhde jokaiseen omaan pomooni Humakissa (2005-2014) on ollut hyvä, niin olemme käyneet jatkuvaa tiedonvaihtoa kentältä ja toimialalta 2006-; samoin ministeriön nuorisoyksikön pomojen ja joidenkin muiden henkilöiden kanssa kauteen 2011-2012 asti.

2) Hämmentävä määrä pelkkiin Humakin hallintoon ja työni nimissä järjestettäviin tilaisuuksiin liittyvää viestirumbaa; lisäksi kaikki matkojeni tapaamisista ja erillisluennoista sopimiset, logistiikka, majoitukset yms. ovat vieneet välillä kolmanneksen työajasta – tai olisivat vieneet lukemattomia työpäiviä jos en olisi tehnyt niitä myös omalla ajallani.

3) Vuosi 2006 oli vielä lähes tavanomaista projektitutkimusta, tosin siitäkin syksyn seminaarikiertue vei suuren osan. Vuonna 2007 valtioneuvoston Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman parissa työskentelyn myötä ja jälkeen olin jatkuvasti yhteydessä ministeriöön ja yleensä valtioneuvostotason yhteyksissä käytiin myös luottamuksellista tiedonvaihtoa, jota ei sopinut avata työnantajallekaan. Samoin on ollut monien muiden kumppanitahojen ja tietenkin kenttäyhteyksien luottamuksellisuuden kanssa.

4) Syksyksi 2009 tuotettiin taas työläs seminaarisarja pääkumppaneina valtion aluehallinnot ja oppilaitokset ja mukana kumppaneina myös hiippakuntia, sekä järjestöjä. Tuon jälkeen työni priorisointiyrityksiä ja enemmän Humakin toiveiden mukaisesti monissa sen yhteyksissä ja toivotusti kampusluennointeja syksyt 2010 ja 2011. Edelleen pidin pyydetysti myös alustuksia muissa tilaisuuksissa. Ja kasvava määrä viestintää kentältä, jota aloin sen helpottamiseksi siirtää sosiaaliseen mediaan. Vuonna 2012 monet luennot korvattiin verkkoseminaarilla.

5) Sitten pari vuotta paljon sairastelujaksoja ja yritin tehdä edes jotain niinä pätkinä kuin mahdollista, mutta silloinkin noita juoksevia asioita koko ajan jonossa. Ja ministeriöstä viestiä että minun ei pitäisi tehdä enää mitään mikä oli muodostunut työnkuvaani. Mahdoton yhtälö olisi tuossa ollut paneutua kokonaan massiivisen aineiston avaamiseen.

6) Nyt olen iloisesti syrjässä ja nautin siitä. Pelkästään sähköpostia järjestämällä ja lueskelemalla muodostuu kuitenkin kiinnostava näkymä vuosien toimintaani, eri yhteyksiin, työn sisällöllisen painottumisen jaksoihin, kumppanuuksiin, sekä tietojen kokoamiseen, käsittelyyn ja jakamiseen.

7) Se tässä jo naurattaa, että ministeriö kokonaan hylkäsi paitsi minut asiantuntijana myös massiivisen informaatiomäärän. Ja todennäköisesti rahoittaa muita tutkijoita – ja on jo rahoittanutkin – jotka kokoavat samoja tietoja jotka minulla jo on. Samalla osa heistä tiedustelee minulta näkemyksiä ja opiskelijat pyytävät kommentteja, kuten vuosien ajan on ollut tapana.

8) Jollain tavalla minun täytyy välillä onnistua vetäytymään irti näistä yhteyksistä – ei vain ollakseni työttömänä vaan myös löytääkseni mahdollisuuksia työn jatkamiseen. Koko aineiston läpikäyminenkin edellyttäisi sitä, ettei tulisi muita työtehtäviä. Mutta kuka siitä maksaisi palkkaa?

9) Pitäisi löytää rahoittaja, joka maksaisi vain siitä, että luen ja avaan aineistojani sekä jaan tietojani verkossa – sehän tavoittaa alan ihmisiä ja lisäksi muitakin paremmin kuin tutkijan kirja muutaman vuoden välein. Vaikka joku ministeriöstä todellisuuden ulkopuolelta sanoikin, ettei somessa kenenkään tarvitse olla.

Nuorisotyökuvan heikkous, tiedon ja viestinnän heikkous

Nuorisotyöstä ei ole kunnollista yhdisteltyä, päivittyvää ja kasautuvaa perustietopohjaa, eikä nuorisotyön tutkimusta ole edes olemassa sitä mahdollistavana organisoituna toimintakokonaisuutena ja tiedon tieteellisenä jatkumona. Olen kirjoittanut ja puhunut tästä vuosien varrella toistuvaksi mutta saamatta mielekästä vastakaikua.

Peruskuvaukseni vuodelta 2011 johdattelee aiheeseen, mutta ensimmäisen kerran yritin tolkuttaa sitä Nuorisotutkimusseurassa jo 1999-2000 ja sain osakseni lähinnä hämmentynyttä tai närkästynyttä hiljaisuutta. Nykyinen pätevienkään tutkijoiden pieni henkilöpanostus Nuorisotutkimusverkostossa ei voi korjata asiaa. Minun ja Tommi Hoikkalan keskustelu aiheesta (2014) on Kari Keurun editoimana osin viihdyttävääkin seurattavaa.

Vuonna 2011 OKM Nuorisoyksikkö esitti minun työni nimeämistä Nuorisotyön Valtakunnallisten palvelu ja kehittämiskeskusten joukkoon – voitteko kuvitella? Se oli hämmentävää, kun eivät silti luvanneet panostusta edes yhteen avustajaan. Itse ehdotin tutkijoiden verkoston kokoamista valmisteluun ja toteutukseen, mutta sekään ei taaskaan saanut vastakaikua eikä mikään muu taho – edes rahoittaja itse – halunnut asiaa tosissaan valmistella, joten kieltäydyin ehdotuksesta.

Minä aloin yksikertaisesti jo hautautua työmäärän alle ja korjauksena ongelmaan rahoitukseni sitten 2014 lopetettiinkin kokonaan. Olisiko ollut kunniakkaampaa tukehtua töihin nimettynä yksin alan Palvelu- ja kehittämiskeskukseksi? Sain kuitenkin vuosina 2011-2012 koottua vuoropuheluun joitakin alan tutkijoita ja tältä pohjalta onnistuimme luotsaamaan ja yhden ansiokkaan Ville Pöysän opiskelijatyön (2013) kotimaisesta nuorisotyön tutkimuksesta. Mutta siihen se sitten jäikin…

Toinen keskeinen asia on nuorisotyötä koskevan viestinnän kehittäminen sitä koskevien käsitysten ja realistisen imagon parantamiseksi. Tämänkin toistuvaan ehdottamiseen olen vastaukseksi saanut hiljaisuutta tai toteamuksen että sitä on tarpeeksi – tämän oletuksen jokainen sekä nuorisotyön että viestinnän aiheet hyvin tunteva tietää vääräksi. Jotkut vain ovat tämän todellisuuden ulkopuolella.

Kolmas keskeinen asia jota tuskin kukaan on voinut olla huomaamatta, on verkon ja sosiaalisen median merkityksen kasvu. Sillä ei ole väliä pitääkö siitä tosiasiasta vai ei. Tästäkin aiheesta sain 2-3 vuotta sitten tietää joidenkin piruilleen siitä, ”maksetaanko Petrille palkkaa somessa kirjoittelusta?” – no ilmeisesti ei haluttu maksaa. Nykyiseen tyyliin juuri ne, jotka itse eivät näitä medioita käytä, voivat mielestään muille kertoa miten niihin tulisi suhtautua. ”Sulje se Facebook ja lopeta se kentän kanssa seurustelu” sanottiin minulle rahoittajan taholta. Kun tehtäväni on vuosia ollut juuri alan toimijoiden kuuntelu ja yhteys heihin.

Asia nyt vain on näin: Kaikkien lasten ja nuorten sekä heidän asioidensakin parissa toimivien tulee kyetä sosiaalisen median käyttöön.

Erityisesti minua hämmentää se, ettei verkon käyttö alan viestinnässä vieläkään ole kovin yleistä alalla, vaikka se tavoittaisi suorayhteyksinä ja tallenteina monin verroin paremmin – ja ennen kaikkea alan tilaisuuksien järjestäminen muuttuisi kerta heitolla tuottavammaksi. Kuitenkin valtion rahoittamissa hankkeissa esimerkiksi verkkotuotoksia ei ole yleensä kirjattu julkaisutuloksiksi, jolleivat ne ole hankesuunnitelman päätavoite. Esimerkiksi Nuori 2013 suurtilaisuuden sisältöjä on edelleen nähtävillä verkossa, mutta useimmista tällaista dokumentaatiota ei ole.