Blogisarja Turvallisuudesta – nuorisotyölle ja muille

Blogisarja käynnistyi alkuvuonna 2017 ja täydentyy vähitellen.

Kirjoitan jäsentääkseni ja päivittääkseni näkökulmiani sekä ylläpitääkseni luku- ja kirjoitustaitoa, tutkijan ja tiedonhaun valmiuksiani. Suurin osa kaikesta tässä tekstissä on jäsentelemääni yleistä sisältöä, josta on kirjoitettu aeimminkin ja paljon. Toisaalta olen huomannut, että perustietojen puutetta on ihmisillä paljon ja blogit saattavat tavoittaa joitakin, jotka eivät aiheesta muuten alkaisi lukea.

Samalla teksti edustaa osittain omaa ehkä filosofistakin pohdiskeliani. Pyrkimykseni on välttää moralisointia, mutta en ole editoinut pois kaikkia mieleeni tulleita sivupoimuja, koska asiapainotteisessa tekstissä ne voivat olla jopa virkistäviä. Tämä blogisarja ei valmistuessaan ole valmis kokonaisuus ja sitä voi ajatella vaikka käsikirjoitusluonnoksena. (Työttömänä en saa mitään kirjaa ammattillisesti kirjoittaa.

Olen huomannut, että lukiessani, etenkin aiemmin oppimaani kerratessani ja päivättessäni, tai minulle aeimmin tuntematonta ajatellessani – tapahtuu ajattelun lisääntymistä.  Se tarkoittaa käytännössä, että käsitykseni siitä mitä tarkastelen, kehittyy ja saattaa muuttua ajattelun ja kirjoittamisen edetessä. Samalla kohtaan tavanomaisen tekstin peräjäkeisen narratiivimuodon rajoitteet. Mutta ainakin tässä vaiheessa siihen on tyydyttävä. En halua käsikirjoitusta myöskään sotkea linkeillä ja lähdeviitteillä, joiden määrä tätä sarjaa tehdessä koko ajan kasvaa.

Uskon että tekstiäni voi lukea ajattelun virikkeenä muutenkin kuin vain minun näkökulminani. Paitsi että sisällön kanssa samoja (ja poikkevia) näkökulmia löytää jos lukee riittävästi aatteista ja ideologioista, ovat omat näkemykseni myös saanet aineksia yli 15 vuoden toiminnasta varsin läheltä suomalaisen yhteiskunnan rakeneiden ja politiikan, sekä kansalaistoiminnan sisältöjä, vaikka melko ”näkymättömästi”.

Sisältö:

Johdanto

Ihmiset uhan kohteina ja aiheuttajina, perusmekanismit kääntymiselle pois tai jotain vastaan.

Osa 1: Syrjäily

Syrjäytymisen käsitteen epämääräisyys, sen hallinnointi ja vastanäky: politiikan vieraantuneisuus. Hyvinvoinnin ongelmat sekä jokaisen terveys ja sairaus laaja-alaisesti. Ehkäisy esillä mutta korjaavan painotus. Syrjäytymisen suhteellisuus ja myönteisestä kielteiseen. Tavanomainen välinpitämättömyys ja poltiikka osallisuuden rajoittajana.

Osa 2A: Aatteet, kommunikaatio, kriittisyys ja järki

Käsitteet, sanat ja asiat, tarkoite ja merkitys, informaatiovaikuttaminen. Tieteellisen ja tavallisen ajattelun ero, kriittisyys tai ”kiittisyys” ja järki. Johdantona seuraaviin: Asenteet ja aatteet ulottuvuuksina: johdanto seuraaviin Jakson 2 osiin.

Suuntia asenteiden ja aatteiden avaruudessa

Osa 2B: Radikaali, konservatiivi ja liberaali

Sanoja käytetään miten sattuu. Näiden kirjoitusteni lähestymistapa. Asenteiden ja aatteiden ymmärtäminen ja kielen ilmaisumuodot.  Radikaali ja konservatiivi, Radikalismi ja konservatismi yleisesti, Radikalismi ja konservatismi erityisesti, Liberaalisuus ja liberalismi.

Osa 2C: Välihuomiota ja näkökulman tarkennusta

– 1) Informaatio, tieto ja ymmärrys

Informaation välittymisen kehitys. Ymmärtäminen ja tietäminen. Mitä tieto ja siihen perustuva ymmärtäminen on. Varmuus ja epävarmuus.

– 2) Informaation ymmärtäminen ja tilannekuva

Huhu, kohu ja juoru. Varmuuden koostaminen ja hajottaminen informaatiolla. Tilannekuvan totuus ja sen hämärtyminen (pakkopalautukset ja sääennusteet).

-3) Vallan luonne ja informaation vallankumous

Vallan moninainen luonne ja perinteiset vaihtoehdot. Vallan perinteinen rakenne ja informaation ylivalta ongelmana. Johdattelu seuraaviin Anarkisuuden, autoritarisuuden ja totaalisuuden kuvauksiin.

Osa 2D: Anarkisuus ja anarkistisuus

Aiheen ja sen ymmärtämisen tärkeys sekä sekavuus – minkä takia pitempi tarkastelu kuin muista ulottuvuuksista.  Sanan käyttö eri merkityyksissä eli sen eri käsitteet ja tarkoitteet. Anarkisuus huomiota herättävästä käyttäytymisestä ja aatteesta riippumattomana asiana, sekä yleinen ongelmallinen pasiivisuus sen puutteena. Anarkistisuus anarkismin aateperheen kannalta yleistäen sekä anarksismi ”hyvänä vihollisena”. Anarkismi kielteiset kehitysmahdollisuudet tai kytkökset.

Osa 2E: Autoritaarisuus ja totaalisuus

TEKEILLÄ

Suunnitteluvaiheessa:

Osa 3: Asenteiden ja aatteiden ääret ja poliittisuus

Osa 3A Asenteiden ja aatteiden ääret ihmisissä

Osa 3B Virallinen politiikka ja valta, ääripolitikka, sekä demokratiamme normaali ja ongelmat

Osa 3D: Asenteiden ja aatteiden ääret virallisesti

Osa 4: Turvallisuus, rakenteet ja prosessit

A Turvallisuus ja uhat yleisinä ja koettuina ilmiönä.

B Turvallisuuden keskeisiä linjauksia ja toimijoita

C Kansalaisturvallisuuden mahdollisuuksia.

Mainokset

Huvittunutta ihmettelyä

Sähköpostiarkistoani lukemalla saan hyvin muistikuvaa työni eri vuosien tapahtumista ja aiheista.

1) Koska suhde jokaiseen omaan pomooni Humakissa (2005-2014) on ollut hyvä, niin olemme käyneet jatkuvaa tiedonvaihtoa kentältä ja toimialalta 2006-; samoin ministeriön nuorisoyksikön pomojen ja joidenkin muiden henkilöiden kanssa kauteen 2011-2012 asti.

2) Hämmentävä määrä pelkkiin Humakin hallintoon ja työni nimissä järjestettäviin tilaisuuksiin liittyvää viestirumbaa; lisäksi kaikki matkojeni tapaamisista ja erillisluennoista sopimiset, logistiikka, majoitukset yms. ovat vieneet välillä kolmanneksen työajasta – tai olisivat vieneet lukemattomia työpäiviä jos en olisi tehnyt niitä myös omalla ajallani.

3) Vuosi 2006 oli vielä lähes tavanomaista projektitutkimusta, tosin siitäkin syksyn seminaarikiertue vei suuren osan. Vuonna 2007 valtioneuvoston Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman parissa työskentelyn myötä ja jälkeen olin jatkuvasti yhteydessä ministeriöön ja yleensä valtioneuvostotason yhteyksissä käytiin myös luottamuksellista tiedonvaihtoa, jota ei sopinut avata työnantajallekaan. Samoin on ollut monien muiden kumppanitahojen ja tietenkin kenttäyhteyksien luottamuksellisuuden kanssa.

4) Syksyksi 2009 tuotettiin taas työläs seminaarisarja pääkumppaneina valtion aluehallinnot ja oppilaitokset ja mukana kumppaneina myös hiippakuntia, sekä järjestöjä. Tuon jälkeen työni priorisointiyrityksiä ja enemmän Humakin toiveiden mukaisesti monissa sen yhteyksissä ja toivotusti kampusluennointeja syksyt 2010 ja 2011. Edelleen pidin pyydetysti myös alustuksia muissa tilaisuuksissa. Ja kasvava määrä viestintää kentältä, jota aloin sen helpottamiseksi siirtää sosiaaliseen mediaan. Vuonna 2012 monet luennot korvattiin verkkoseminaarilla.

5) Sitten pari vuotta paljon sairastelujaksoja ja yritin tehdä edes jotain niinä pätkinä kuin mahdollista, mutta silloinkin noita juoksevia asioita koko ajan jonossa. Ja ministeriöstä viestiä että minun ei pitäisi tehdä enää mitään mikä oli muodostunut työnkuvaani. Mahdoton yhtälö olisi tuossa ollut paneutua kokonaan massiivisen aineiston avaamiseen.

6) Nyt olen iloisesti syrjässä ja nautin siitä. Pelkästään sähköpostia järjestämällä ja lueskelemalla muodostuu kuitenkin kiinnostava näkymä vuosien toimintaani, eri yhteyksiin, työn sisällöllisen painottumisen jaksoihin, kumppanuuksiin, sekä tietojen kokoamiseen, käsittelyyn ja jakamiseen.

7) Se tässä jo naurattaa, että ministeriö kokonaan hylkäsi paitsi minut asiantuntijana myös massiivisen informaatiomäärän. Ja todennäköisesti rahoittaa muita tutkijoita – ja on jo rahoittanutkin – jotka kokoavat samoja tietoja jotka minulla jo on. Samalla osa heistä tiedustelee minulta näkemyksiä ja opiskelijat pyytävät kommentteja, kuten vuosien ajan on ollut tapana.

8) Jollain tavalla minun täytyy välillä onnistua vetäytymään irti näistä yhteyksistä – ei vain ollakseni työttömänä vaan myös löytääkseni mahdollisuuksia työn jatkamiseen. Koko aineiston läpikäyminenkin edellyttäisi sitä, ettei tulisi muita työtehtäviä. Mutta kuka siitä maksaisi palkkaa?

9) Pitäisi löytää rahoittaja, joka maksaisi vain siitä, että luen ja avaan aineistojani sekä jaan tietojani verkossa – sehän tavoittaa alan ihmisiä ja lisäksi muitakin paremmin kuin tutkijan kirja muutaman vuoden välein. Vaikka joku ministeriöstä todellisuuden ulkopuolelta sanoikin, ettei somessa kenenkään tarvitse olla.

Nuorisotyökuvan heikkous, tiedon ja viestinnän heikkous

Nuorisotyöstä ei ole kunnollista yhdisteltyä, päivittyvää ja kasautuvaa perustietopohjaa, eikä nuorisotyön tutkimusta ole edes olemassa sitä mahdollistavana organisoituna toimintakokonaisuutena ja tiedon tieteellisenä jatkumona. Olen kirjoittanut ja puhunut tästä vuosien varrella toistuvaksi mutta saamatta mielekästä vastakaikua.

Peruskuvaukseni vuodelta 2011 johdattelee aiheeseen, mutta ensimmäisen kerran yritin tolkuttaa sitä Nuorisotutkimusseurassa jo 1999-2000 ja sain osakseni lähinnä hämmentynyttä tai närkästynyttä hiljaisuutta. Nykyinen pätevienkään tutkijoiden pieni henkilöpanostus Nuorisotutkimusverkostossa ei voi korjata asiaa. Minun ja Tommi Hoikkalan keskustelu aiheesta (2014) on Kari Keurun editoimana osin viihdyttävääkin seurattavaa.

Vuonna 2011 OKM Nuorisoyksikkö esitti minun työni nimeämistä Nuorisotyön Valtakunnallisten palvelu ja kehittämiskeskusten joukkoon – voitteko kuvitella? Se oli hämmentävää, kun eivät silti luvanneet panostusta edes yhteen avustajaan. Itse ehdotin tutkijoiden verkoston kokoamista valmisteluun ja toteutukseen, mutta sekään ei taaskaan saanut vastakaikua eikä mikään muu taho – edes rahoittaja itse – halunnut asiaa tosissaan valmistella, joten kieltäydyin ehdotuksesta.

Minä aloin yksikertaisesti jo hautautua työmäärän alle ja korjauksena ongelmaan rahoitukseni sitten 2014 lopetettiinkin kokonaan. Olisiko ollut kunniakkaampaa tukehtua töihin nimettynä yksin alan Palvelu- ja kehittämiskeskukseksi? Sain kuitenkin vuosina 2011-2012 koottua vuoropuheluun joitakin alan tutkijoita ja tältä pohjalta onnistuimme luotsaamaan ja yhden ansiokkaan Ville Pöysän opiskelijatyön (2013) kotimaisesta nuorisotyön tutkimuksesta. Mutta siihen se sitten jäikin…

Toinen keskeinen asia on nuorisotyötä koskevan viestinnän kehittäminen sitä koskevien käsitysten ja realistisen imagon parantamiseksi. Tämänkin toistuvaan ehdottamiseen olen vastaukseksi saanut hiljaisuutta tai toteamuksen että sitä on tarpeeksi – tämän oletuksen jokainen sekä nuorisotyön että viestinnän aiheet hyvin tunteva tietää vääräksi. Jotkut vain ovat tämän todellisuuden ulkopuolella.

Kolmas keskeinen asia jota tuskin kukaan on voinut olla huomaamatta, on verkon ja sosiaalisen median merkityksen kasvu. Sillä ei ole väliä pitääkö siitä tosiasiasta vai ei. Tästäkin aiheesta sain 2-3 vuotta sitten tietää joidenkin piruilleen siitä, ”maksetaanko Petrille palkkaa somessa kirjoittelusta?” – no ilmeisesti ei haluttu maksaa. Nykyiseen tyyliin juuri ne, jotka itse eivät näitä medioita käytä, voivat mielestään muille kertoa miten niihin tulisi suhtautua. ”Sulje se Facebook ja lopeta se kentän kanssa seurustelu” sanottiin minulle rahoittajan taholta. Kun tehtäväni on vuosia ollut juuri alan toimijoiden kuuntelu ja yhteys heihin.

Asia nyt vain on näin: Kaikkien lasten ja nuorten sekä heidän asioidensakin parissa toimivien tulee kyetä sosiaalisen median käyttöön.

Erityisesti minua hämmentää se, ettei verkon käyttö alan viestinnässä vieläkään ole kovin yleistä alalla, vaikka se tavoittaisi suorayhteyksinä ja tallenteina monin verroin paremmin – ja ennen kaikkea alan tilaisuuksien järjestäminen muuttuisi kerta heitolla tuottavammaksi. Kuitenkin valtion rahoittamissa hankkeissa esimerkiksi verkkotuotoksia ei ole yleensä kirjattu julkaisutuloksiksi, jolleivat ne ole hankesuunnitelman päätavoite. Esimerkiksi Nuori 2013 suurtilaisuuden sisältöjä on edelleen nähtävillä verkossa, mutta useimmista tällaista dokumentaatiota ei ole.